On ymmärrettävää, että moni kokee oman biologisen lapsensa itselleen läheisemmäksi kuin puolisonsa lapsen, halusi tai ei. Kuva: iStockphoto.
On ymmärrettävää, että moni kokee oman biologisen lapsensa itselleen läheisemmäksi kuin puolisonsa lapsen, halusi tai ei. Kuva: iStockphoto.

En jaksaisi katsella miehen ja hänen ensimmäisen tyttärensä kanssakäymistä. Mikä avuksi?

Meillä on seitsemän kuukauden ikäinen tyttövauva. Miehelläni on aiemmasta liitostaan 10-vuotias tytär, joka on luonamme joka toinen viikonloppu sekä kesälomalla viikon tai kaksi. Ennen raskauttani mieheni tytär ei ollut minulle ongelma, mutta nyt kun meillä on yhteinen lapsi, en jaksaisi katsella miehen ja hänen ensimmäisen tyttärensä kanssakäymistä. En myöskään oikein siedä sitä, että tyttö leikkii vauvamme kanssa, vaikka onkin tämän sisarpuoli. En haluaisi, että parisuhteemme kariutuu tähän ongelmaani. Miten voisin muuttaa ajattelutapaani?

Lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore, Väestöliiton perheverkko:

Olet rehellinen, kun kerrot aidosti kokemuksistasi. Haluat ymmärtää asiat paremmin ja rakentaa vastuullisena aikuisena toimivamman suhteen puolisosi tyttäreen. Se on hienoa. Tunnesolmut kannatta purkaa ajoissa, työstää katkeruutta ja muuttaa ajattelutapaa.

Kumppanin lapsi on ollut ja tulee aina olemaan osa elämäänne. Voisitko löytää siitä etuja? Perheenne vauvalle ainakin on rikkaus, että hänellä on isosisar. Heidän suhdettaan kannattaa ylläpitää ja kannustaa. Tytöstä voi aikanaan olla myös lapsenhoitoapua.

Katso kumppaniasi myös sillä silmällä, millaista isyyttä hän esikoiselle antaa. Se kertoo paljon siitä, millaista isyyttä hän tarjoaa yhteiselle lapsellenne.

Kymmenvuotiaan kannalta on suuri asia, että isä sai toisen lapsen eri naisen kuin oman äidin kanssa. Tämä herättää lapsessa huolta: Riittääkö isältä huomiota ja rakkautta enää minulle? ”Hylkääkö” isä minutkin, kuten äidin? Onko uusi lapsi isälle tärkeämpi? Näiden pohdintojen vuoksi on äärettömän tärkeää, että isältä riittää huomiota juuri nyt myös esikoiselleen. Sitä pitää tukea. Katso kumppaniasi myös sillä silmällä, millaista isyyttä hän esikoiselle antaa. Se kertoo paljon siitä, millaista isyyttä hän tarjoaa yhteiselle lapsellenne.

Uusperheen vanhempana olo herättää usein ”alhaisilta” tuntuvia ajatuksia ja tunteita, joita ei olisi osannut aiemmin kuvitellakaan. On ymmärrettävää, että moni kokee oman biologisen lapsensa itselleen läheisemmäksi kuin puolisonsa lapsen, halusi tai ei. Saadaksesi ymmärrystä tunteillesi, voisit lukea Väestöliiton nettisivuilta artikkelin uusperheistä ja tutustua kirjoihin Huonetta vai sukua – Elämää uusperheessä ja Parisuhde – uusperheen ydin. Jos tuntuu, että kaipaat keskusteluapua, hae sellaista. Se on kaikkien etu.

Yhdessä vaiheessa voi korostua tarve liittoutua oman biologisen lapsen kanssa, ja kumppanin lapsia kohtaan voi tuntea ärtymystä.

Uusperheen muotoutuminen on monimutkaista, ja siinä käydään läpi erilaisia vaiheita. Yhdessä vaiheessa voi korostua tarve liittoutua oman biologisen lapsen kanssa, ja kumppanin lapsia kohtaan voi tuntea ärtymystä. Puolison lapsi entisestä liitosta muistuttaa olemassaolollaan aina kumppanin ja tämän ex-puolison historiasta. Ei ole harvinaista tuntea kateutta kumppanin ex-puolisoa kohtaan ja jopa vertailla itseään tähän toiseen henkilöön.

Eletyt suhteet ovat kuitenkin mennyttä ja nykyinen kumppanuus tätä päivää. Uusperheessä oleellista on, että uusi parisuhde on selkeästi tärkeä kummankin aikuisen mielestä. Tämän tulee näkyä käytännössä tekoina ja sanoina. Pienet hetket parisuhteelle arjen keskellä ovat äärettömän tärkeitä: sanat, kosketus, katseet, kuulumisten kysyminen.

On luonnollista vertailla sitä, paljonko isä käyttää aikaansa oman tyttärensä ja yhteisen lapsenne kanssa ja toisaalta tuntea ajatuksista syyllisyyttä. Usein voi pikkulapsiperheessä käydä niin, että äiti hoitaa pienen vauvan ja isä vanhemman lapsen. On kuitenkin erityisen tärkeää, että isä osallistuu myös vauvan hoitoon.

Miten voisit itse rakentaa antoisan ihmissuhteen miehesi tyttöön?

Sinun kannattaa myös miettiä, miten voisit itse rakentaa antoisan ihmissuhteen miehesi tyttöön. Kokeilkaa jotakin molempien mielestä mukavaa yhteistä tekemistä. Vähitellen voit luoda välillenne yhteyttä ja iloa. Suhdetta pitää aktiivisesti kehittää, ja aloitteen on tultava aikuiselta. Ja ajattelepa, että juuri sinulla on mahdollisuus saada tämä pikku neito tuntemaan olonsa riittäväksi, oikeanlaiseksi, tervetulleeksi ja toivotuksi.

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Vierailija

Puolison lapsen hyväksyminen

No minä en itse ymmärrä ihmisiä, jotka alkavat suhteeseen henkilön kanssa jolla on lapsi(a) ennestään, jos eivät voi hyväksyä toisen jälkikasvua tai jos ajatus kammoksuttaa. Minulla ei tosin ole kokemusta tilanteesta, mutta jotenkin ajattelen niin, että jos toisesta oikeasti välittää haluaa puhtaasti myös välittää hänen lapsistaankin. Tottakai se voi olla hankalaa, varmaan riippuu millaisia lapsiakin on. Itse voisin ottaa miehen, jolla on lapsia. Jos meille joskus miehen kanssa tulisi ero, niin...
Lue kommentti

Iso päiväkotiryhmä on suurin riskitekijä lasten sairastelussa. Kun päivähoito alkaa, anna tutti kaveriksi vain päiväunille ja opeta jo pikkutaapero pesemään kädet saippualla.

1. Miksi päivähoidon aloitus aiheuttaa usein pitkän tautikierteen?

Kun pienessä tilassa on paljon lapsia, virukset leviävät helposti. Hengitystieinfektiot leviävät pisaratartuntana, mutta vielä tehokkaammin pintojen välityksellä esimerkiksi niin, että lapsella on kädessä räkää, joka kulkeutuu toisen lapsen käsien kautta tämän nenän limakalvoille.

2. Onko vastustuskyvyn kannalta eroa, laittaako lapsen päivähoitoon yksi- vai kaksivuotiaana?

Vastustuskyky kehittyy koko ajan: mitä nuorempana lapsi altistuu viruksille, sitä aikaisemmin hänen vastustuskykynsä kehittyy. Siksi lapsi, jolla on isompia sisaruksia päivähoidossa tai koulussa, saattaa päivähoidon alkaessa sairastaa vähemmän kuin ne ikätoverinsa, jotka ovat perheensä esikoisia. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria, joten yksi- tai kaksivuotiaan vastustuskyvyssä ei väistämättä ole merkittävää eroa.

Paljon sairastavan taaperon vanhemmat voivat lohduttautua sillä, että päivähoidossa olleet lapset sairastavat koulun alettua vähemmän kuin kotihoidossa olleet ikätoverinsa.

3. Miten lasten sairastelua voisi vähentää?

Tutkimusten valossa näyttää siltä, että päivähoitoryhmien koko on suurin tekijä lasten sairastelussa. Infektiot kuitenkin lisääntyvät jo melko pienissäkin ryhmissä, mutta perhepäivähoidossa olevat lapset näyttävät sairastavan hiukan päiväkodissa olevia lapsia vähemmän.

Infektioiden ehkäisemisessä tärkeintä on hyvä käsihygienia. Jo ihan pieniä päiväkotilaisia voi opettaa pesemään käteensä päiväkotiin tullessa ja taas kotiin palatessa, ennen ruokaa ja vessassa käynnin jälkeen.

Käsidesi ei ole kovin tehokas virustautien torjumisessa, ja se tappaa suotta myös hyviä bakteereita. Kunnon saippuapesu on paras, mutta jos vettä ei ole saatavilla, käsidesiä tai esimerkiksi kosteuspyyhkeitä voi käyttää.

4. Onko probiooteista tai vitamiineista apua tautien ehkäisyssä?

Uusimpien tutkimusten valossa valitettavasti ei. Vatsatautien kestoa voi hieman lyhentää ja niitä voi jopa hiukan ehkäistä tietyillä probiooteilla. Hyviä probiootteja vatsatautien lyhentämiseen ovat saccharomyces boulardii -hiivaa sisältävä Precosa ja lactobacillus rhamnosus -maitohappobakteeria sisältävä Gefilus.

On jotakin näyttöä siitä, että D-vitamiinin puute voi altistaa infektioille, mutta D-vitamiinilisää suositellaan lapsille joka tapauksessa. Muita lisävitamiineja ei tarvitse ottaa. Tärkeintä on monipuolinen ruokavalio ja muuten hyvät elämäntavat. Esimerkiksi vanhempien tupakointi lisää lapsen sairastelua.

5. Miten usein hoitopaikan unilelu pitäisi tuoda kotiin pesulle?

Sitä tuskin on tutkittu, mutta esimerkiksi pahimman räkätautisesongin aikaan syystalvella sen voi hyvin tuoda kotiin pesulle vaikka joka viikko.

6. Kannattaako tutti desinfioida säännöllisesti?

Vesipesu riittää. Tutin käyttö ylipäätään lisää infektioita, sillä tutit kulkevat päiväkodissa helposti suusta suuhun, putoavat lattialle ja levittävät siten viruksia. Jos tuttia haluaa päiväkodissa käyttää, se kannattaisi antaa vain päiväunille ja pestä kotona joka päivä.

7. Miten pitkään flunssan jälkeen pitäisi olla pois hoidosta, ettei tartuta muita?

Tartuttamisen kannalta pahimmat hetket ovat pari ensimmäistä sairauspäivää ja niitä edeltävä päivä. Kun oireet alkavat, lapsi on siis jo ehtinyt levittää tartuttavia viruksia. Parin kolmen sairastuspäivän jälkeen virusten määrä on kuitenkin jo pienentynyt niin, että tartuttavuus vähenee merkittävästi. Silloin lapsi voi palata päiväkotiin, jos hänellä ei ole kuumetta.

Jos perheessä muut ovat kipeinä, ei tarvitse jäädä kotiin. Toki voi kiinnittää erityistä huomiota siihen, alkaako lapsikin oireilla. Kun tiedetään, että sairastumispäivä on pahin tartuttaja, voi lapsen pitää kotona heti, jos alkaa näyttää siltä, että hän sairastuu.

8. Onko silmätulehdus syy pitää lapsi kotihoidossa?

Moniin virustauteihin liittyy lieviä silmätulehdusoireita, kuten silmien punoitusta ja pientä rähmimistä. Esimerkiksi päiväunten jälkeen ripset saattavat olla liimautuneet yhteen. Se ei kuitenkaan vaadi erityistä hoitoa eikä välttämättä kotipäivää. Sen sijaan bakteerin aiheuttama silmätulehdus, joka aiheuttaa runsasta rähmimistä, vaatii useimmiten antibioottitippoja parantuakseen. Lapsi voi palata hoitoon vuorokausi tippakuurin aloittamisen jälkeen, jos tulehdus alkaa helpottaa.

9. Milloin vatsataudin sairastanut lapsi voi palata päivähoitoon?

Vatsatautivirukset leviävät ripulin ja oksennuksen välityksellä, joten kun ripulointi ja oksentaminen ovat loppuneet, lapsi ei enää tartuta. Hän voi palata päiväkotiin, jos yleisvointi sen sallii.

Jos lapsi ripuloi tai oksentaa, hänet pitäisi hakea välittömästi kotiin. Ihannetilanteessa hän voisi odottaa vanhempiaan erillään muista lapsista. Esimerkiksi oksennusta on vaikea siivota niin, ettei virusta jäisi pinnoille, ja jos hoitajat joutuvat vaihtamaan ripulikakkavaippoja monta kertaa päivässä, taudin leviämisen riski kasvaa.

Asiantuntijoina lasten infektiotautien erikoislääkäri Tea Nieminen Helsingin yliopistollisesta sairaalasta ja lastenlääkäri Samuli Rautava Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho
Tärkeintä on yhteys itseen ja yhteys toisiin, Petra sanoo. Kuvat: Amanda Aho

– Maailmani pyörähti ympäri, kun tutustuin kiintymysvanhemmuuteen, sanoo Petra Masko.

Mitä me syödään illalla? kahdeksanvuotias Joa kysyy.

Katsotaanpa, Joan äiti Petra vastaa.

Jääkaapin oveen kiinnitetystä taulukosta se selviää: pizzaa ja jäätelöä.

Ennakointitaulukko on auttanut...