Jutta Gustafsbergin ja Juha Rouvisen mielestä uusperhe on loistava perhemuoto: saa keskittyä täysillä vuoroin lapsiin ja perheen perustaan, parisuhteeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jutta Gustafsberg, 44, koputtaa poikansa Maxin, 14, ovea, mutta poika nukkuu. Kello on yli puolenpäivän.

– Sovimme, että hän saa valvoa ja nukkua tämän viikon pitkään, kun on kesäloma ja hän paransi koulusuoritustaan niin hyvin, että sai stipendin.

Uusperheen uusi aikuinen, Jutan puoliso Juha Rouvinen, 39, nyökkäilee pöydässä tyytyväisenä. Juha auttoi Maxia läksyissä ja arvosanojen parantamisessa: hän kiinnitteli kodin lasisiin liukuoviin lappuja toisen maailmansodan tapahtumista ja pyysi poikaa laittamaan ne aikajärjestykseen. Kansainvälistä koulua käyvän pojan keskiarvo nousi vuodessa kokonaisella numerolla.

– Juha on ottanut todella vahvan roolin Maxin koulun petrauksessa. En minä olisi osannut auttaa Maxia esimerkiksi englanninkielisissä fysiikan läksyissä. Kutsummekin Juhaa lehtori Rouviseksi, Jutta jatkaa.

Ehkä siinä on yksi syy, miksi Juha on solahtanut perheeseen niin mutkattomasti. Hän ei ole liehitellyt poikaa kivoilla reissuilla vaan auttaa isällisesti arjessa.

”Juha on ottanut vahvan roolin Maxin koulun petrauksessa. En minä olisi osannut siinä auttaa.”

Toinen syy voi olla se, että Jutta esitteli Juhan ja tämän lapset Maxille jo ystävinä. Kaikilla oli turvallinen olo toistensa seurassa ennen kuin suhde muuttui rakkaudeksi.

Nyt kun miehet lojuvat sohvalla, Jutta katselee myhäillen, että taas Maxin varpaat ovat Juhan sylissä. He ovat päässeet toistensa lähelle, vaikka siitä on vasta vuosi, kun Juha muutti Espoosta Jutan luo Pirkkalaan.

Espooseen jäivät Juhan kaksoset, 8-vuotiaat tyttö ja poika, koska heillä on siellä kouluvelvoitteensa, harrastuksensa ja äitinsä. Juhallekin jäi Espooseen pieni asunto, jotta hän ja Jutta voivat olla sielläkin kaksosten arjessa.

– Lapset tosin käyvät täällä aina kun mahdollista, koska he viihtyvät meidän kaikkien kanssa niin hienosti. Kaikki on mennyt ihan älyttömän hyvin, Jutta sanoo.

Onni tuntuu niin varmalta, että pari avioituu tässä kuussa. Mutta miten Jutta ja Juha ovat saaneet uusperhekuvionsa toimimaan?

Ridge Forrester jäisi kakkoseksi. Näin Juha vitsailee Gustafsberg-Jussila-Rouvisen-sukupuusta, joka olisi melkein helpointa piirtää kaaviona fläppitaululle.

Jutan, Juhan ja lasten lisäksi perhettä on Harri, jota Jutta kutsuu Maxin isäksi. Harri adoptoi pojan ollessaan Jutan kanssa naimisissa, ja hän on ainoa isä, jonka Max muistaa. Biologinen isä Petteri Jussila menehtyi pojan ollessa vasta alle vuoden.

Läheisiä ovat myös Petterin vanhemmat lapset sekä hänen entinen vaimonsa, joka on Jutalle hyvä ystävä.

– Ehkä koko perheemme sulautumisessa olennaisinta on ollut se, että emme erottele sun ja mun lapsia. Kaikki ovat yhtä rakkaita ja arvokkaita, Jutta miettii.

”Uusperheen välejä rakentaessa on todella tärkeää, ettei vähättele kenenkään tunteita tai pelkoja.”

Kun Juha muutti Jutan luo, Jutta kävi lasten äidin kanssa pitkiä keskusteluja. Aiheena oli muun muassa julkisuus: menettäisivätkö kaksoset yksityisyytensä. Jutta ymmärsi asian tärkeyden ja vakuutti, että eivät. Lapset eivät näy esimerkiksi somessa. Hän myös uskoi, että lapset kertovat, onko heillä hyvä olla Jutan kanssa.

Nyt naiset ovat niin hyvissä väleissä, että he säätävät tarvittaessa lasten menoja keskenäänkin. Ihan yhtä lailla Juha vastailee Harrin puheluihin ja jää juttusille.

– Uusperheen välejä rakentaessa todella tärkeää on, että ei vähättele kenenkään tunteita tai pelkoja uudesta tilanteesta. Jos toista huolettaa jokin, siihen ei voi vastata, että älä nyt turhaan pelkää, vaan kuuntelee, ymmärtää ja kertoo, miten toimii, ettei huoli käy toteen, Juha sanoo.

– Tärkeää on myös, että jokainen osaa laittaa lapsen edun kaiken edelle. Siksi joustamme vuoronvaihtoja luontevasti emmekä jää tiukasti kiinni suunniteltuun.

Niin kuin silloin, kun Jutta luuli tulevansa tyhjään kotiin. Juhan piti olla Espoossa, mutta Jutan avatessa kotioven piiloista pomppasivatkin Juha ja lapset. Yllätys!

– Lapset pyysivät Espoossa, että mitä jos ajettaisiin Jutan luo. Sitten vain ajoimme

Kehtaako sitä sanoa edes ääneen: uusperhe on Jutasta ja Juhasta ihanteellisin perhemuoto, ainakin heidän tapauksessaan. Se mahdollistaa vuorotellen täyden antautumisen sekä lapsille että parisuhteelle, joka on niin uus- kuin ydinperheen perusta, ja tarjoaa siten parhaat puolet kaikesta. Esimerkiksi ensi joulun Jutta ja Juha viettävät kahdestaan ja miettivät, lähtisivätkö lomalle. Kun toisesta saa voimaa, on ihanaa elää arkea lasten kanssa.

Tärkeää on myös se, että lapset saavat nähdä vanhempiensa onnen.

– Haluamme, että kotona on rakkauden ilmapiiri, ja lapsetkin näkevät sen. Jos me voimme hyvin, myös lapset ympärillämme voivat hyvin. He haluavat viettää aikaa kanssamme, kun he näkevät, miten hyvä meillä on. Maxkin jää usein illalla kotiin sen sijaan, että lähtisi kylille, Juha miettii.

”Haluamme, että kotona on rakkauden ilmapiiri, ja lapsetkin näkevät sen.”

Jutta huomauttaa, että onnellisessa tapauksessa ydinperhekin toimii hyvin ja hän ihailee pitkiä liittoja. Usein parisuhde jää kuitenkin arjen kiireen taa. Sieltä voi olla vaikea löytää takaisin oman kumppanin luo.

Molemmilla on siitä myös omat kokemuksensa: elämä lapsiperheessä on päättynyt eroon.

– Liian usein perheessä ajatellaan, että kiirettä kestetään, kun parisuhdetta hoidetaan lomalla kerran vuodessa. Lomaan ladataan kovat odotukset, mutta kun se ei menekään toivotusti, tulee pettymys, Jutta jatkaa.

– Parisuhdetta pitää hoitaa arjessakin, mutta vuorottelu antaa elämän osa-alueille aikaa tasapuolisesti

Jutta ja Juha pitävät tietoisesti parisuhdetta arkensa keskiössä. Molemmat ovat töissään kiireisiä, mutta parisuhdeviikolla he sulkevat läppärinsä viimeistään kello kuudelta. On treffi-ilta.

Sitä varten ei tarvita samppanjaa vaan someton ja kiireetön ilmapiiri, jossa Jutta ja Juha saavat olla kahden.

Yleensä Juha laittaa ruokaa, Jutta kynttilöitä ja sitten pari hyppää sohvalle toistensa kainaloihin.

Ovatpa he käyneet jo tantraretriiteissäkin.

– Meille ihmeteltiin, miksi olette täällä nyt ettekä kymmenen vuoden päästä, mutta me ajattelimme, että haluamme rakentaa tätä suhdetta läsnäolon ja syvän läheisyyden päälle jo alussa, Juha sanoo.

”Me haluamme rakentaa tätä suhdetta läsnäolon ja syvän läheisyyden päälle jo alussa.”

Tärkeitä pilareita arjessa ovat myös ilmapiirin vaaliminen ja jokapäiväiset huomionosoitukset: aamun traditio on esimerkiksi toivottaa ”hyvää huomenta, rakas” hauskalla äänenpainolla. Se tuo heti tunnelman. Rakkautta ovat myös kahvinkeitto ja smoothien teko toiselle, pitkä aamuhali sekä tarkoituksellinen konfliktien välttely.

Se ei tarkoita, ettei saa olla eri mieltä, vaan erimielisyydestä keskustellaan. Kun kumpikin tulee vastaan, ratkaisu löytyy.

Paitsi kerran. Viimeisin erimielisyys kolme kuukautta sitten oli jo johtaa riitaan. Kaikki alkoi keittiöstä: keitetäänkö perunamuusin perunat kuorineen vai ilman? Juhan mielestä ehdottomasti kuorineen, koska vitamiinit säilyvät ja perunat pysyvät kiinteinä, Jutan mielestä ei missään nimessä, koska mummo ei koskaan tehnyt niin ja kuoriminen kuumana on vaikeaa.

Kriisi ratkesi heittämällä perunat menemään, nauramalla ja tilaamalla sushia. Puolitie sekin.

Kaksoset ovat tulleet Pirkkalaan, ja perhe haluaisi lähteä veneretkelle Pyhäjärvelle. Max on kuitenkin jumittunut tietokoneensa ääreen. Jutta ja Juha eivät saa poikaa irti, mutta sitten Juhan lapset käyvät houkuttelemassa. Se tepsii.

Vuodessa myös lapset ovat löytäneet suhteensa: vaikka lapsilla on ikäeroa, teini-ikäinen Max tykkää kaksosista kovasti ja osaa veljellisesti myös katsoa heidän peräänsä. Esimerkiksi Thaimaan-lomalla Max huomautteli, jos kaksosten vesileikit alkoivat näyttää liian hurjilta.

Kaksoset taas ihailevat isoveljeään, joka jaksaa välillä pelata lautapeliä heidän kanssaan.

– Lasten välillä ei ole ollut mustasukkaisuutta. Kerran tyttäreni kysyi, että autathan isä minuakin, jos koulussa on vaikeaa, mutta se oli lähinnä innostusta siitä, mitä tein Maxin kanssa, Juha sanoo.

Veneretkien lisäksi perhe käy yhdessä paljon luonnossa. Kerran kaksoset auttoivat Maxia etsimään kasveja pojan koulukasvioon.

Myös erilaiset superparkit ovat kaikkien mieleen. Vaikka perhe on aktiivinen, Juha yrittää saada lapset myös lukemaan.

– Lukemisen sekä luonnon lahjan toivoisin heidän ymmärtävän, Juha sanoo.  

– Ja kiitollisuuden merkityksen. Sitä meillä korostetaan paljon, ja esimerkiksi Maxia ei kiinnosta materia lainkaan, Jutta jatkaa.

Kun ääni talossa kovenee tai lastenhuoneen ovi paukkuu, Juha lähtee keskustelemaan. 

Vaikka Jutan ja Juhan arvot osuvat yksiin, kasvattajina he ovat erilaisia. Jutta on rennompi, Juha vetää rajoja tiukemmalle.

Kun ääni talossa kovenee tai lastenhuoneen ovi paukkuu, Juha on myös se, joka lähtee keskustelemaan. Metodi on, että juttutuokio jatkuu niin pitkään, että lapsi ymmärtää itse, mistä hänen käytöksensä johtui.

– Olen neutraali peili, johon lapsi voi reflektoida. Haluan, että he miettivät syitä mutta myös oppivat tilanteesta, Juha kertoo.

– Oma isäni oli sellainen lempeä jättiläinen. Haluan jatkaa perinnettä, mutta tuon vielä enemmän hempeilysanastoa siihen mukaan.

Jutta sanoo, että Juhan tapaan olla lastensa kanssa hän oikeastaan alussa ihastuikin.

– Yksin voi vielä esitellä vain parasta puoltaan, mutta oman lapsen seurassa näyttää todellisen minänsä. Näen myös, että koska hän ei voi olla lastensa kanssa joka päivä, hän antaa kaikkensa silloin kun voi. Hänellä on aina aikaa kuunnella lasten juttuja ja keskeytyksiä.

Elokuun lopulla luvassa on erityinen matka, kun Jutta ja Juha juhlivat häitään Italiassa. Ne ovat aikuisten juhlat. Edes parin omat lapset eivät pääse mukaan. Ajatuksena on tarjota kaikille häävieraille kolmen päivän honeymoon.

Häiden jälkeen arki jatkuu samana: ajamalla vuoroviikoin Espoon ja Pirkkalan väliä. Jutta ja Juha myöntävät, että siinä on heidän perhekuvionsa suurin haaste. Samalla paikkakunnalla asuminen vähentäisi autossa istumista, toisi lisätunteja muuhun elämään ja tekisi joustamisesta lasten suhteen vielä helpompaa.

– Silloin kaikki olisi täydellistä, Jutta huokaa.

Tai no on se jo nyt. Kun Jutta ja Juha köllähtävät sohvalle, vaalea mainecoon-kissanpentu Dante kietoutuu heti Juhan varpaisiin. Juuri näin on hyvä.

Teksti
Kuvat
Anna Huovinen