Tunnista virheesi edellisessä suhteessasi ja mieti, miten voisit välttää ne uudessa perhekuviossa.  Kuva: iStockphoto.
Tunnista virheesi edellisessä suhteessasi ja mieti, miten voisit välttää ne uudessa perhekuviossa.  Kuva: iStockphoto.

Lopeta sirkustelu, etsi paikkasi, äläkä pelkää kapinaa.

1. Kerro lapselle rakkaudesta.
Mieti ensin kuinka vakavasta suhteesta on kyse, sillä hetken hurmaan ei kannata vetää lapsia lainkaan mukaan. Mieti myös missä vaiheessa lapsi tai lapset ovat erotyössä. Lapsi tekee eron jälkeistä luopumistyötä ja yrittää sopeutua uuteen elämäntilanteeseen, jossa toinen vanhemmista ei ole kaiken aikaa.

Kun olet valmis, kerro, että olet löytänyt uuden, tärkeän ihmisen, johon olet rakastanut tai ihastunut. Kerro, että uusi ystävä viettää jatkossa enemmän aikaa teillä kotona – mutta hän ei ole uusi isä eikä uusi äiti, vaan ystävä.

2. Etsi paikkasi – älä heittäydy heti bonusvanhemmaksi.
Lapsiin kannattaa alkaa rakentaa suhdetta, kuten ihmissuhteita yleensäkin rakennetaan: tutustumalla, toista kuuntelemalla, luottamusta ja yhteistä säveltä hakemalla. Vaikka kotileikki tuntuu kahdesta rakastuneesta ihanalta ja lapsistakin se voi olla ihan jees, ei kenenkään elämään voi rynniä äidiksi tai isäksi.

Vaikka olisi kuinka mukava keskittyä vain uuteen, upeaan kumppaniin, se ei käy, kun kuviossa on mukana lapsia.

3. Älä suostu jäämään etäiseksi.
Lasten ja uuden kumppanin ystävyys, josta kasvaa myöhemmin sosiaalinen vanhemmuus, ei synny ilman vaivannäköä. Tämän suhteen rakentaminen on aina uuden kumppanin velvollisuus, vastuuta siitä ei voi työntää lapsille eikä heidän vanhemmalleen. Vaikka olisi kuinka mukava keskittyä vain uuteen, upeaan kumppaniin, se ei käy, kun kuviossa on mukana lapsia.

4. Älä pelkää kapinaa.
Lapset kapinoivat lähes aina uutta tulokasta vastaan. Uuden ihmisen muuttaminen taloon voi tuntua lapsesta kamalalta, hämmentävältä, ehkä hetkisen aikaa uudelta ja kiehtovalta. Jos lapsen kapinointia ja siihen liittyviä aikuisten tunteita ei pystytä käsittelemään rehellisesti, seurauksena on väistämättä parisuhteen ongelmia.

Lasten vanhemman tehtävä on osoittaa lapsille, mikä on uuden kumppanin paikka ja rooli perheessä. Vaikka uusi kumppani onkin lapsille aluksi vain kaveri, hänellä on silti oikeus kasvattaa.

Uusperheen rakentaminen on välillä raskasta, ärsyttävää ja turhauttavaa.

5. Valita ja ehdota.
Uusperheen rakentaminen on välillä raskasta, ärsyttävää ja turhauttavaa. Siksi täytyy puhua, paljon ja avoimesti. Kaikkein ikävimmistäkin tunteista pitäisi pystyä kertomaan toiselle.

Välillä tulee väsymyksen hetkiä ja hylkimisreaktioita toisen lasta kohtaan, mutta niitä tunteita ei saisi näyttää lapselle. Jos pahan olon, väsymyksen ja pettymyksen voi purkaa kumppanilleen, parisuhteen ja uusperheen perustat ovat vahvalla pohjalla. Pyrkikää aina ongelmista ratkaisuihin, negatiivisesta olotilasta positiiviseen lopputulokseen. 

6. Mieti, kuka saa lastenhuoneen.
Muuttaminen asuntoon, jossa puoliso on asunut aiemmin perheensä kanssa, voi olla virhe. Lapsille on repivää, jos omaan kotiin muuttaa uusia lapsia – varsinkin, jos he ovat itse joutuneet muuttamaan kodistaan ja uudet lapset saavat heidän huoneensa.

Helpointa olisi aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa asunnossa. Jos se ei ole mahdollista tai muuten järkevää, vanhassa kodissa kannattaa ainakin tehdä remonttia niin, että esimerkiksi vanhempien makuuhuoneesta tulee lastenhuone.

Kannattaa ottaa tavaksi perhepalaverit, joita pidetään silloin, kun myös toisaalla asuvat lapset ovat paikalla.

7. Luo uudet säännöt.
Kannattaa ottaa tavaksi perhepalaverit, joita pidetään silloin, kun myös toisaalla asuvat lapset ovat paikalla. Palaverissa sovitaan ajankäytöstä: mitä viikonloppuna tehdään yhdessä tai erikseen. Mitä kukin toivoo ja mitä ei.

Uusperheellä pitää olla ihan omat, selkeät sääntönsä. Jos perheessä noudatetaan entisten perheiden, etävanhempien ja uusperheen sääntöjä sekaisin, lopputulos on kaaos.

Vaali myös hyviä parisuhdetaitoja; antamasi malli voi olla lapselle ensimmäinen ja tärkein malli hyvästä parisuhteesta.

8. Mieti, millainen äiti- tai isäpuoli haluat olla.
Kun lähdet perustamaan uusperhettä, sinusta tulee väistämättä ajan myötä sosiaalinen vanhempi toisen lapsille. Mieti, millainen äiti- tai isäpuoli haluat olla, ja keskustele siitä myös kumppanisi kanssa. On tärkeää, että teillä on yhteiset tavoitteet ja samansuuntaiset, vaikkei välttämättä aivan samanlaiset kasvatuslinjat.

Mieti, mitä sinussa on sellaista, jonka haluat lapsen perivän sinulta sosiaalisena perintönä. Vaali myös hyviä parisuhdetaitoja; antamasi malli voi olla lapselle ensimmäinen ja tärkein malli hyvästä parisuhteesta.

9. Ota kalenterishow haltuun.
Uusperheessä tarvitaan monesti koko perheen yhteistä aikaa, aikuisten kahdenkeskistä aikaa, jokaisen omaa aikaa ja sitten vielä sellaista aikaa, jolloin lapsi saa olla ihan kahden kesken oman biovanhempansa kanssa. Kysy aina kumppanisi mielipidettä sopiessasi aikatauluja exän kanssa. Kerran viikossa on hyvä istua kumppanin kanssa rauhassa ja suunnitella seuraavan viikon aikataulut: harrastukset, muualla asuvien tulemiset ja lähtemiset  – sekä kahdenkeskinen aikuisten aika.

Älä utele lapselta exän asioita, saati solvaa tätä.

10. Älä hauku (kummankaan) exää.
Lapsen pitäisi saada elää ilmapiirissä, jossa hänen toisaalla asuvasta vanhemmastaan puhutaan rehellisesti mutta arvostavasti. Älä utele lapselta exän asioita, saati solvaa tätä.

Kannattaa myös miettiä, tarvitseeko entisen parisuhteen kaikkein ikävimpiä muistoja ja exän heikkoja puolia vuodattaa uudelle kumppanille. Yhteydenpito voi olla helpompaa, jos ei ole kuullut aivan kaikkea toisen masennuksista ja seksielämästä.

11. Lopeta sirkustelu.
Sirkustelu tarkoittaa sitä, että kun toisen lapset tulevat viikonlopuksi, vanhempi alkaa järjestää sirkushuveja. Se voi tarkoittaa myös sitä, että uusi kumppani yrittää saada toisen lasten rakkauden puolelleen miellyttämällä heitä. Lopeta sirkustelu heti alkuunsa ja pyri elämään tavallista kivaa perhe-elämää, johon kuuluu myös riitoja ja sotkua.

12. Viljele rakkautta.
Ennen kuin lähtee perustamaan uusperhettä, edellinen ero on hyvä käsitellä mahdollisimman selväksi sekä psyykkisesti että taloudellisesti. Tunnista virheesi edellisessä suhteessasi ja mieti, miten voisit välttää ne uudessa perhekuviossa. 

Onnistumisen pakkomiellettä kannattaa kuitenkin varoa. Uusperhettä ei voi pitää pystyssä hampaat irvessä ajatellen, että tällä kertaa minun on pakko onnistua. Uusperhe on upea mahdollisuus rakastua ja tehdä arjesta parempaa. Tee parhaasi, että kotona on hyvä olla.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja Pekka Larkela Suomen Uusperheellisten liitosta.

Lähde: Mervi Juusola, Uusperhe, se toimii sittenkin, Meidän Perhe 7/2012

 

Vierailija

Näin saat uusperheen toimimaan – lue 12 vinkkiä

Minä oon vahvasti sitä mieltä, että ydinperhe, joka on riidoissa keskenään, ei todellakaan ole lapselle parempi vaihtoehto, kuin kaksi onnellista uusioperhettä. Meidän muksu pitää tosi paljon minun uudesta kumppanista ja isänsä lapsipuolista. Väitän että kaikilla meillä on nyt parempi olla. Lapsella myös. Olkoonkin, että olen "rakastunut vanhempi", kyllä mulla silti harkintakyky pelaa. Typeriä yleistyksiä täällä.
Lue kommentti
Jutan ja Juhan yhteinen koti on Pirkkalassa, jossa Juhan lapset viettävät osan viikosta joka toinen viikko. Kuva: Anna Huovinen
Jutan ja Juhan yhteinen koti on Pirkkalassa, jossa Juhan lapset viettävät osan viikosta joka toinen viikko. Kuva: Anna Huovinen

Uusperhe on meille ihanteellisin perhemuoto, sanovat elokuussa avioituvat Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen

Uusperhe on ihanteellisin perhemuoto ainakin meidän tapauksessamme, kertovat Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen.

Se mahdollistaa vuorotellen täyden antautumisen sekä lapsille että parisuhteelle, joka on niin uus- kuin ydinperheen perusta, ja tarjoaa siten parhaat puolet kaikesta. Esimerkiksi ensi joulun Jutta ja Juha viettävät kahdestaan ja miettivät, lähtisivätkö lomalle. Kun toisesta saa voimaa, on ihanaa elää arkea lasten kanssa.

Tärkeää on myös se, että lapset, Jutan 14-vuotias Max-poika sekä Juhan 8-vuotiaat kaksoset, saavat nähdä vanhempiensa onnen. 

– Haluamme, että kotona on rakkauden ilmapiiri, ja lapsetkin näkevät sen. Jos me voimme hyvin, myös lapset ympärillämme voivat hyvin. He haluavat viettää aikaa kanssamme, kun he näkevät, miten hyvä meillä on. Maxkin jää usein illalla kotiin sen sijaan, että lähtisi kylille, Juha miettii.

”Parisuhdetta pitää hoitaa arjessakin, mutta vuorottelu antaa elämän osa-alueille aikaa tasapuolisesti.”

Jutta huomauttaa, että onnellisessa tapauksessa ydinperhekin toimii hyvin ja hän ihailee pitkiä liittoja. Usein parisuhde jää kuitenkin arjen kiireen taa. Sieltä voi olla vaikea löytää takaisin oman kumppanin luo.

Molemmilla on siitä myös omat kokemuksensa: elämä lapsiperheessä on päättynyt eroon.

– Liian usein perheessä ajatellaan, että kiirettä kestetään, kun parisuhdetta hoidetaan lomalla kerran vuodessa. Lomaan ladataan kovat odotukset, mutta kun se ei menekään toivotusti, tulee pettymys, Jutta jatkaa.

– Parisuhdetta pitää hoitaa arjessakin, mutta vuorottelu antaa elämän osa-alueille aikaa tasapuolisesti.

Lue koko Jutan ja Juhan haastattelu Meidän Perheen numerosta 8/2018 tai digilehdestä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Äidin tytöt. Uudessa kodissaan Heidi nauttii siitä, että lapset ovat jo isoja ja omatoimisia. ”Minusta tuntuu, että sairauden jälkeen olen ollut heille enemmän läsnä.” Kuva: Kaisu Jouppi
Äidin tytöt. Uudessa kodissaan Heidi nauttii siitä, että lapset ovat jo isoja ja omatoimisia. ”Minusta tuntuu, että sairauden jälkeen olen ollut heille enemmän läsnä.” Kuva: Kaisu Jouppi

Heidi Sohlbergin sairastama rintasyöpä aloitti ison muutoksen perheen elämässä. Nyt tärkeintä on, että lapsilla on hyvä olla.

Vaikeimmalta tuntui ajatus, että siitä pitäisi kertoa lapsille.

Heidi Sohlberg, 37, sai rintasyöpädiagnoosin kaksi vuotta sitten. Alkoi jakso, joka laittoi uusiksi paljon Heidin elämässä.

Aamun sairaalassa hän muistaa yhä terävästi. Heidi päätti toimia rintasyöpähoitajan neuvon mukaan: kerro asia kotona vielä tänään niin kuin se on.

– Hoitaja sai omalla empatiallaan ja rauhallisuudellaan vakuutettua minutkin, että hitto, ei tässä huonosti käy.

Kaiken keskellä Heidiä helpotti se, että lasten perusturvallisuus ei näyttänyt järkkyneen. Omien tunteiden ja oman pahan olon näyttäminen lapsille oli ollut oikea ratkaisu. Elämä diagnoosin jälkeen oli nimittäin yhtä tunteiden vuoristorataa: välillä itku oli herkässä, sitten nousi taistelutahto.

– Sen jälkeen, kun kerroin asian suoraan, he elivät asian kanssa aika rauhassa ja uskalsivat näyttää minulle tunteensa. En halunnut, että he joutuisivat pärjäämään ja kannattelemaan itseään liikaa. 

– Uskon, että pystyin myös positiivisella perusasenteellani pitämään tyttöjen olon turvallisena. Heille ei tullut pahempaa menettämisen pelkoa, vaikka aika oli heillekin varmasti rankka.

”Sairastumiseni jälkeen tytöt ovat reagoineet heti pienimpiinkin flunssiini.”

Huoli äidistä kuitenkin pysyy. Lapsille äidin flunssa tai kipu on vieläkin iso asia.

– Minua sattui edellisyönä vatsaan, ja aamulla Josse kysyi selvästi huolissaan, että mistä äiti toi sinun vatsakipu voi johtua, Heidi kertoo.

– Olen huomannut, että sairastumiseni jälkeen he ovat reagoineet heti pienempiinkin flunssiini. Nyt kerroin vain, että äidillä on ovulaatio. Seuraavaksi jouduinkin selittämään, mitä se tarkoittaa.

Pelko pois

Heidi käy kontrolleissa vielä seuraavan kolmen vuoden ajan. Sairauden uusimisen pelko häivähtää välillä mielessä sekä äidillä että tyttärillä, mutta Heidi on opetellut ajamaan pelon pois.

Syöpäaika meni lopulta nopeasti ohi. Äimistyneempi Heidi oli, kun hoitojakso päättyi.

– Kun hoitoputkeen hyppää, siinä on tavallaan helppo kulkea. Ajattelin, että kaikki tehty vie eteenpäin kohti paranemista. Kun se päättyy, voi tulla kriisi. Että mitäs nyt?

Tänä keväänä Heidi ja hänen puolisonsa Niklas Sohlberg ilmoittivat eroavansa. Eroa he eivät ole halunneet kommentoida julkisesti.

Tärkeintä elämässä on nyt tyttärien hyvinvointi ja terveys. Heidän arkensa rullaa kuten ennenkin: koulun jälkeen voimistelutreeneihin tai keittiöön leipomaan äidin kanssa. Kesän perhe viettää mahdollisimman rennosti. Tärkeää on tämä hetki.

– Olen todella kiitollinen syöpäpolille ja koko geenitutkimukselle. Niiden takia en edes pelkää lasteni puolesta, sillä hekin voivat olla rintasyöpägeenin kantajia.

Lue koko Heidin haastattelu Meidän Perheen numerosta 7/2018 tai digilehdistä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.