Parasta on hengailla. ”En ole huovuttajaäiti tai  askartelija. Paras juttu pojan kanssa on vain viettää aikaa hänen kanssaan”, Terhi sanoo. Kuva: Milka Alanen
Parasta on hengailla. ”En ole huovuttajaäiti tai askartelija. Paras juttu pojan kanssa on vain viettää aikaa hänen kanssaan”, Terhi sanoo. Kuva: Milka Alanen

Pojan syntymä toi Terhi Kokkosen elämään rauhan, joka jatkuu nyt uusperheessä. Hän tekee monta asiaa toisin kuin tiukan uskonnollisessa lapsuudenkodissaan.

Miksi hän ei tykkää muumeista? Eikä Astrid Lindgrenin kirjoista?

Laulaja-sanoittaja Terhi Kokkonen, 42, on jäänyt monta kertaa kiinni vanhemman perusoletuksesta: hän on luullut lapsensa nauttivan asioista, joista itsekin nautti.

– Miten joku voi olla tykkäämättä muumeista? Se tuntuu ihan käsittämättömältä, Terhi nauraa.

– Olen yrittänyt lukea Ronja Ryövärintytärtä pojalle väkisin, mutta hän on sanonut, että ei kiinnosta.

Erilainen maku naurattaa, mutta Terhi on ylpeä juuri siitä, että poika pitää oman päänsä. 7-vuotias tykkää mistä itse haluaa eikä siitä, mitä opetetaan, tuputetaan tai mikä on juuri nyt ”mageeta”.

Herkän pikkupojan ei-listalla on muun muassa jalkapallo. Terhi oli jo ilmoittanut hänet futiskouluun, mutta perui sen, kun poika totesi kentän laidalla, että onneksi hänen vanhempansa eivät ole laittaneet häntä tuonne.

Kyllä-listalle taas mahtuvat uinti, kuvataidekoulu, Star Wars sekä minireppu. Se on jo auttamattomasti liian pieni pojan selkään, mutta hän käyttää sitä muina miehinä.

– Tunnen mieletöntä iloa siitä, että hän lähtee reppu selässään kotoa ihan pokkana. Häntä ei kiinnosta se, mikä on hyväksyttyä tai miten asioiden pitäisi olla.

”Synttärit ovat olleet meillä aina suuria siirtymäriittejä, ja sinä päivänä hän alkoi pyöräillä.”

Niin kävi pyöräilyssäkin. Vielä keväällä Terhi väänsi pojan kanssa siitä, miksi eskarilainen kulkee vain potkulaudalla eikä pyöräile. Poika intti vastaan, että vaihtaa pyörään sitten, kun täyttää seitsemän.

– Hermoilin turhaan. Synttärit ovat olleet meillä aina suuria siirtymäriittejä, ja sinä päivänä hän alkoi pyöräillä. Kyse ei ollut siitä, etteikö hän olisi osannut, vaan siitä, ettei häntä kiinnostanut. Oli hienoa nähdä se kypsyminen, että kun hän itse halusi tehdä jotain, hän teki.


Terhi opiskelee nykyisin käsikirjoittamista. ”Toivoisin poikani löytävän oman tiensä. Olen itsekin hairahtanut ensin laulajaksi ja löytänyt vasta sen kautta, mitä olen.” Kuva: Milka Alanen
Terhi opiskelee nykyisin käsikirjoittamista. ”Toivoisin poikani löytävän oman tiensä. Olen itsekin hairahtanut ensin laulajaksi ja löytänyt vasta sen kautta, mitä olen.” Kuva: Milka Alanen


Äitiys tuli oikealla hetkellä

Terhistä tuli äiti 36-vuotiaana. Lapsi yllätti vähän hänet itsensäkin, sillä Terhi ei ollut koskaan haaveillut perheen perustamisesta.

Terhin isosiskolla Minnalla on kaksi lasta, ja Terhi oli ajatellut, että he riittäisivät myös hänelle.

– Lapsi oli sattumien tulos. Silti heti, kun olin raskaana ja lapsi syntyi, tajusin, että tämä on juuri oikein. En miettinyt hetkeäkään, pystynkö. Olin juuri oikeassa vaiheessa omassa elinkaaressani saamaan lapsen.

Suurin yllätys äitiydessä oli luontevuus. Terhi ei pelännyt päästää irti elämäntavoista, joihin oli siihen mennessä juurtunut eikä kuvitellut, ettei mikään muuttuisi. Päinvastoin, hän jopa odotti muutosta.

– Olin elänyt vaiherikkaan nuoruuden ja tehnyt kaiken, mitä halusin. Äitiys oli tilanne, jota ehkä jopa tarvitsin. Elämäni muuttui kaikin puolin rauhallisemmaksi.

”Olisi pitänyt ottaa oma aika jo aiemmin ja olla itsekkäämpi. Rohkaisen kaikkia äitejä siihen.”

Vauva-aikana Terhi oli paljon kaksin kotona pojan kanssa. Iso muutos oli sekin, että Terhi luopui urheilusta, vaikka aiemmin se oli kuulunut elämään.

Liikunta jäi viideksi vuodeksi, sillä Terhi ei keksinyt, miten pienen lapsen, työn ja urheilun voi yhdistää. Joogamatto olohuoneessa ei ajanut asiaa, sillä Terhille tärkeä osa rutiinia oli laittaa ovi kiinni ja olla hetken vapaa.

Lenkkipolulle hän palasi vasta viime kesänä.

– Olisi pitänyt ottaa oma aika jo aiemmin ja olla itsekkäämpi. Rohkaisen kaikkia äitejä siihen. Tyytyväinen äiti tarkoittaa tyytyväistä lasta. Pelkästään se, että saa mennä hetkeksi yksin, on ihanaa.

Teinkö sittenkin väärin

Osaanko toimia oikein muiden silmissä? Syötänkö oikein? Onko lapsella tarpeeksi päällä?

Terhi mietti ihan samoja asioita kuin moni muukin tuore äiti.

– Se oli outo tunne. Jouduin tekemään töitä sen kanssa, sillä tuntui, että joku oli koko ajan kommentoimassa.

Lisäksi Terhistä tuntui, että joka paikka oli täynnä ohjeita oikeanlaisesta vanhemmuudesta. Terhiä ärsyttää, että vaikka neuvot tarkoittaisivat hyvää, usein ne kääntyvät syyllistämiseksi eivätkä kannusta.

”Sanon itselleni, että olen tässä todella hyvä ja muut päät kiinni.”

Jäähyn Terhi muistaa. Hän kokeili sitä pojan uhmassa.

– Myöhemmin luin, että se on pahasta. Siitä tuli syyllisyys, vaikka aiemmin sitä oli suositeltu.

– Joskus uhmakohtauksessa kaappasin pojan väkisin syliini ja pidin häntä otteessani. Siitäkin jäi olo, että teinkö nyt oikein vai väärin.

Tämän ajan suurimpana kauhistelukohteena Terhi pitää älypuhelimia. Hän muistaa keskustelun, jonka mukaan lapset eivät opi puhumaan, kun äidit roikkuvat somessa.

– Yritän minäkin pysyä poissa Facebookista, kun olen poikani kanssa, mutta keskustelu syyllisti nimenomaan äidit. Ei esitetty mitään tieteellistä todistusaineistoa, että syy-seuraussuhdetta olisi edes olemassa.

Terhi sanoo, että hänen äitiytensä muuttui rennoksi, kun hän tajusi viis veisata muiden katseista ja neuvoista.

– Sanon itselleni, että olen tässä todella hyvä ja muut päät kiinni. Jos alkaa lukea liikaa, vanhemmuudesta tulee pelokasta ja suorituskeskeistä. Kun tajuaa, että voi olla lapsen kanssa juuri niin kuin itsestä tuntuu, se on paljon helpompaa. Itsevarma äiti on myös parempi äiti. Minulla on sellainen olo, että ymmärrän poikaani. Meillä on hyvin läheiset välit.

”Stressaantuneena saatan sanoa tiukemmin kuin oli tarkoitus. Sitten pyydän anteeksi.”

Itsevarma äiti ymmärtää myös, että tekee virheitä. Ne hän osaa antaa itselleen anteeksi.

– Stressaantuneena saatan sanoa pojalle tiukemmin kuin oli tarkoitus. Sitten pyydän anteeksi ja sanon, että en tarkoittanut. Aina olen saanut anteeksi.


Terhin poika rakastaa perheen purjevenettä. ”Haaveilemme Markuksen kanssa isommasta veneestä, mutta lapsi anelee, ettei nykyistä koskaan vaihdeta pois.” Kuva: Milka Alanen
Terhin poika rakastaa perheen purjevenettä. ”Haaveilemme Markuksen kanssa isommasta veneestä, mutta lapsi anelee, ettei nykyistä koskaan vaihdeta pois.” Kuva: Milka Alanen


Tiukka, uskonnollinen kotikasvatus

Rento, muttei liian. Se on Terhin tärkein kasvatusperiaate. Itse hän kasvoi melkein päinvastaisessa kodissa kahden siskonsa kanssa.

”Äitiyteni on ollut luontevaa juuri siksi, että olen saanut huolehtivan äitiyden mallin.”

– Meillä oli hyvin tiukka ja uskonnollinen kotikasvatus. Teen hyvin paljon eri tavoin. En ole maailman tiukin.

– Toisaalta oma äitiyteni on ollut niin luontevaa siksi, että olen saanut omalta äidiltäni huolehtivan äitiyden mallin. Sellaisen olen halunnut viedä eteenpäin.

Perusasioissa Terhi asettaa selvät rajat. Poika menee nukkumaan yhdeksältä, ja iPadia hän saa pelata vain lauantaisin. Netflixiä voidaan katsoa televisiosta päivittäin, mutta peliaikaa on pitänyt rajata, koska pelin jälkeen poika saattaa olla rauhaton.

Ja hups. Välillä Terhi rikkoo sääntöjään itse. Joskus hän antaa pojan pelata useammin tai mennä nukkumaan sovittua myöhemmin. Pari päivää sitten poika huomautti asiasta itsekin.

– Hän selitti, että kun hän saa aikuisena kymmenen lasta, he menevät aina nukkumaan yhdeksältä eivätkä saa koskaan lisäpelipäiviä. Tunsin piston sydämessäni. Onko tämä joku vihje, että voisitteko pitää parempaa kuria, Terhi nauraa.

– En ole poikani frendi, olen hänen äitinsä. Vaikka olen rento ja kiva, minulla on kasvatusvastuu.

”En voi sanoa lapselleni, että enkeleitä on olemassa. Olisi hirveän helppoa, jos voisin.”

Terhi on huomannut iän tuoneen rentoutta myös asioihin, joissa hän oli nuorempana mustavalkoinen. Vaikka Terhi on ateisti, poika saa tutustua uskonasioihin, joista hän on tällä hetkellä hyvin kiinnostunut.

– Jos olisin saanut lapsen 25-vuotiaana, se ei olisi ollut ok. Olisin ollut hyvin tarkka, sillä vastustin kovasti omaa taustaani.

– Nyt minusta on täysin ymmärrettävää, että 7-vuotias lapsi kiinnostuu jumalasta ja enkeleistä. Poika saa käydä kirkossa, jos haluaa. En kuitenkaan voi sanoa itse lapselleni, että enkeleitä on olemassa. Elämä olisi hirveän helppoa, jos voisin.

Isä ja puoli-isä

Ihanimpia ovat aamut, jolloin poika kömpii aikuisten väliin.

Terhi avioitui miehensä Markus Viiperin kanssa viime kesänä, mutta Markus on ollut iso osa pojan elämää jo pitkään. Terhi tapasi Markuksen, kun poika oli kolme. Se on helpottanut uusperheen hitsautumista yhteen.

– Uusperhekuvioita sanotaan vaikeiksi, mutta meillä on mennyt sujuvasti. Hän sanoo Markusta puoli-isäksi, mikä on liikuttavaa, ja tuntee Markuksen vanhemmakseen.

Terhiä liikuttaa sekin, miten omakseen Markus on pojan ottanut ja miten hän kantaa vastuuta arjesta.

Vanhemmuudessa Terhi ja Markus ovat tasapainoinen kaksikko, jossa molemmilla on omat vahvuutensa. Markus muistuttaa tiukkuudesta, Terhi rauhallisuudesta. Markus hoitaa talviurheilut, joista Terhi ei tykkää, Terhi taas vie poikaa uimaan.

Toki haasteitakin on ollut. Uhman tienoilla poika koetteli Markusta: hän olisi halunnut päästä tästä eroon ja mennä itse naimisiin Terhin kanssa. Markus jaksoi vaiheen Terhin mielestä hienosti. Puoli-isä on nyt oman isän ohella vahva samaistumisen kohde.

Nykyään haasteellisinta uusperheessä on arjen aikataulutus. Osan ajasta poika asuu isällään ohjaaja Arto Halosella, joka Terhin tavoin tekee vapaata työtä. Siksi menoja pitää katsoa kalenteri kädessä.

– Asioista sopiminen on silti todella helppoa nyt, kun meillä on hyvät välit.


Suurin yllätys äitiydessä oli luontevuus. Terhiä ei pelottanut se, että elämä muuttuu. ”Olin tehnyt kaiken, mitä halusin. Äitiys muutti elämäni kaikin puolin rauhallisemmaksi.” Kuva: Milka Alanen
Suurin yllätys äitiydessä oli luontevuus. Terhiä ei pelottanut se, että elämä muuttuu. ”Olin tehnyt kaiken, mitä halusin. Äitiys muutti elämäni kaikin puolin rauhallisemmaksi.” Kuva: Milka Alanen


Perheessä on koululainen

Elokuussa poika aloittaa koulun. Terhi on miettinyt, miten paljon vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsi löytää paikkansa.

Terhi uskoo, että paljonkin. Hän on tarkkaillut, miten hyvin pojan eskariryhmä toimii. Sitä ovat auttaneet myös vanhemmat ja opettajat.

– Jo hiekkalaatikolla inhosin ajatusta, että lapset oppivat elämän säännöt siinä, kun he kinaavat keskenään. Eivät opi. Empatiakykykin pitää opettaa, vaikka varmasti erilaisia herkkyyksiä on. Jos lapset saavat tehdä keskenään mitä haluavat, he ottavat lapion toisen kädestä ja leikkivät sillä itse.

”Hän on aivan hurmaava, ja ylpeydellä seuraa, millainen hänestä tulee.”

Toisaalta poika on luonteeltaan täysin erilainen kuin äitinsä lapsena: avoin, luottavainen ja rohkea, sellainen, jolla on koko maailma edessään.

– Hän on aivan hurmaava, ja ylpeydellä seuraan, millainen hänestä tulee. Toivon, että hän säilyttää hyvän itsetuntonsa.

Itsepäisyydenkin Terhi toivoo säilyvän. Muita ei tarvitse miellyttää liikaa.

Siksi Terhiä naurattikin, kun poika tuli tohkeissaan kotiin ja selosti Terhille uuden suosikkikirjansa juonta.

Eskarissa oli juuri luettu Ronja Ryövärintytärtä.

Terhi Kokkonen

  • Laulaja-sanoittaja Terhi Kokkonen, 42, asuu 7-vuotiaan poikansa ja aviomiehensä Markus Viiperin kanssa Helsingissä.
  • Ultra Bra palasi tänä kesänä kolmelle festarikeikalle. Terhi tunnetaan myös Scandinavian Music Groupin solistina.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.