Vera Vala on huomannut olevansa 20 vuoden jälkeen jo italialaisempi kuin italialaiset itse. ”Suojelen lastani tarkasti, koska ymmärrän, millaisia vaaroja 60 miljoonan ihmisen maassa voi olla. Lapseni rakastaa sitä vapautta, jonka hän Suomessa saa.” Kuva: Tuomas Kolehmainen
Vera Vala on huomannut olevansa 20 vuoden jälkeen jo italialaisempi kuin italialaiset itse. ”Suojelen lastani tarkasti, koska ymmärrän, millaisia vaaroja 60 miljoonan ihmisen maassa voi olla. Lapseni rakastaa sitä vapautta, jonka hän Suomessa saa.” Kuva: Tuomas Kolehmainen

Italiassa lapsi ei saa kulkea yksin minnekään. Siksi kirjailija Vera Vala vie tytärtään karateen ja kertoo hänelle tarinoita oman tiensä kulkijoista.

Aina, kun käymme 9-vuotiaan tyttäreni Gretan kanssa lomalla Suomessa, hän huokaa, ettei voi olla kotona Italiassa koskaan yhtä vapaa. Hänestä on aivan ihmeellistä kävellä Seinäjoella kilometrin verran mummolasta leikkipuistoon ihan itsekseen. Kotona hän kulkee joskus muutaman metrin edelläni ja kuvittelee olevansa vapaa.

Italiassa vanhemmat eivät päästä lapsia minnekään yksin. Syy on laissa: alle 14-vuotiaat eivät saa olla yksin, tai sitä pidetään heittellejättönä. Lapset saatetaan kouluun vielä yläasteellakin.

Minäkään en jätä Gretaa yksin esimerkiksi käydessäni ruokakaupassa enkä päästä häntä kauppaan itsekseen. Jos joku näkisi hänet kadulla, hänet pysäytettäisiin. Jos itsekin näkisin yksinäisen lapsen, kysyisin, missä vanhempasi ovat, sillä kaikki ei olisi kunnossa. Kun Greta oli vauva, naapurini saattoivat kysyä, missä vauva on, jos liikuin yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En uskalla jättää Gretaa yksin siksikään, että jos jotakin tapahtuisi, en pystyisi elämään sen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Italiassa vanhemmat vievät ja tuovat lapsensa joka paikkaan.

Muistan lapsuudestani Seinäjoelta, kuinka änkesimme kavereidemme kylään lauantaiaamuisin kello kahdeksalta. Vietimme siellä koko päivän. Italiassa se ei olisi mahdollista, sillä vanhemmat vievät ja tuovat lapset joka paikkaan.

Vaikka olen itse kasvanut vapaammin, ajattelen, että maassa maan tavalla. Ymmärrän, miksi lapsia suojellaan Italiassa tiukemmin. Jo pelkästään liikenne on karmea, ja 60 miljoonaan asukkaaseen mahtuu muitakin kuin hyviä ihmisiä. Dekkaristi kun olen ja lukenut taustatyökseni italialaisia oikeuslääketieteen raportteja, tiedän, millaista pahuutta voi olla.

Pidän napanuoraa tiukalla itsekin. Kun mieheni Corrado on kotona, pyöräilemme Gretan koulumatkat niin, että minä ajan edessä varmistamassa turvallisuuden ja Corrado viimeisenä katsomassa peräämme.

Kerran Greta sai minut kiinni siitä, että vähän vakoilin häntä. Katselin häntä kadulta koulun pihalle, kun hän huomasi minut ja kiljahti, että ”mamma!”. Olemme vitsailleet, että lähden mukaan Gretan häämatkallekin.

Karatessa Greta oppii puolustamaan itseään ja että tyttökin voi olla vahva.

Koska lapset itsenäistyvät Italiassa myöhemmin kuin Suomessa, olen halunnut, että Greta saa muita itsenäisyyden kokemuksia. Hän ottaa osaa kotitöihin, kattaa pöytää ja siivoaa huonettaan. Olen pannut hänet myös imuroimaan, vaikka meillä käy siivooja. Voi olla, että naapurin poika ei   osaa pedata sänkyään vielä 20-vuotiaanakaan.

Olen vienyt Gretan myös karateen. Siellä hän oppii puolustamaan itseään ja että tyttökin voi olla vahva. Italiassa sukupuolijako on perinteisempi kuin Suomessa, ja karatessa Greta näkee myös, ettei ole tyttöjen ja poikien harrastuksia tai töitä. Hän voi tehdä ihan mitä haluaa.

Jotkut asiat italialaisessa kasvatuksessa tuntuvat yliampuvilta. Maalaisjärki puuttuu, jos lapsi köhäisee kerran.

Asuimme äskettäin mieheni työn vuoksi vuoden Afrikassa Seychelleillä, ja siellä Greta itsenäistyi valtavasti. Hän meni uuteen maahaan ja kouluun eikä puhunut englantia sanaakaan. Nyt hän puhuu sujuvasti.

Myös minä olin rennompi, sillä asuimme tekosaarella, joka oli täysin vartioitu. Greta sai kulkea itsekseen ystävänsä luo muutaman sadan metrin päähän. Hän oli niin onnellinen!

Se oli toki expat-kupla. Saarella ajeltiin vain golfkärryillä, eikä sillä ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Vuosi oli kuitenkin vahvistava kokemus koko perheellemme: selviämme muutoksesta.

Vaikka olen sopeutunut Italiaan 20 vuodessa, jotkut asiat sikäläisessä kasvatuksessa tuntuvat yliampuvilta. Maalaisjärki puuttuu, jos lapsi köhäisee kerran. Hänet kuskataan heti lääkäriin, ja ihan perusflunssaan annetaan varmuuden vuoksi antibiootit, jos se onkin streptokokki.

Suomessa ollaan sovittelevia, opetetaan kunnoittamaan toista ja odottamaan vuoroaan nätisti.

Lasten myös ajatellaan selvittävät välinsä keskenään. Jos vaikkapa puistossa toinen nappaa lapion kädestä, lapset saavat kinata siitä, ja vahvempi voittaa. Suomessa ollaan sovittelevia, opetetaan kunnioittamaan toista ja odottamaan vuoroaan nätisti. Arvostan sitä todella paljon.

Olenkin joutunut opettamaan Gretaa, että hänen täytyy olla kovempi pärjätäkseen joukossa. Olemme lukeneet iltaisin esimerkiksi Iltasatuja kapinallisille tytöille. Varsinkin koulumaailma on armoton: jos yksi tekee rikkeen, koko luokkaa rangaistaan. Kovemmaksi opettaminen ja maailmassa pärjääminen on ristiriitaista, sillä Greta on hyvin herkkä lapsi, joka nauttii luovuudesta ja mielikuvituksestaan.

Vaikka osa Italian tavoista on vähän ärsyttäviä, siellä hän saa kuitenkin pysyä lapsena pidempään.

Vera Vala

  • Kirjailija Vera Valan, 41, perheeseen kuuluvat tytär Greta, 9, sekä lentokapteenimies Corrado, 51. He asuvat Italiassa Milanon seudulla.
  • Veran kuudes Arianna de Bellis -dekkari ilmestyi kesäkuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla