Iskä ja prinsessa.   Seela on kietonut isän pikkurillin ympärille. ”Antaisin Seelan  pukeutua pinkkiin ja Elsa-vaatteisiin, mutta puoliso on järkevämpi rahankäyttäjä. Hän ostaa keltaisia kumppareita, jotta ne sopivat sitten pikkuveljellekin”,  Juuso nauraa.
Iskä ja prinsessa. Seela on kietonut isän pikkurillin ympärille. ”Antaisin Seelan pukeutua pinkkiin ja Elsa-vaatteisiin, mutta puoliso on järkevämpi rahankäyttäjä. Hän ostaa keltaisia kumppareita, jotta ne sopivat sitten pikkuveljellekin”, Juuso nauraa.

Juontaja Juuso Mäkilähteen perhearki etsii uutta tasapainoa toisen lapsen syntymän jälkeen. Enää isällä ei ole aikaa vauvakuiskailuun – tai paniikkiin joka yskähdyksestä.

”Uhmakohtauksessa tyttäreni Seelan pää tuntuu pyörivän 360 astetta – niin kiivaasti hän sanoo ei. Minua alkaa melkein naurattaa, kun tekisi mieli soittaa manaajalle. Jos sorrun uhkailuun, kiellän häneltä iPadin käytön ja sanon, että isi lähtee nyt, ”hei, hei”.

Sitten iskee morkkis, ja pyytelen vuolaasti anteeksi. Minulla on hyllyssä useampikin Jari Sinkkosen kirja, mutta missä välissä jaksaisin lukea niitä? Tiedän, että uhmassa lapsi opettelee hallitsemaan tunteitaan, mutta kun raivari poraa ihoni alle väärällä hetkellä, siitä tilanteesta on vaikea repiä huumoria, vaikka tyttäreni on oikeasti kaikkein ihanin ja helppo lapsi.

Syynä on väsymys: meille syntyi tänä syksynä toinen lapsi. Kuvittelimme, että kaksi lasta menee siinä missä yksikin, kun meitä on kuitenkin kaksi vanhempaa. Ei pidä paikkaansa. Kaksi lasta on yhdessä enemmän kuin kaksi. Vitsailen, että olen kuin pikajunassa, jossa minulla ei ole istumapaikkaa. Ei ole paniikki, mutta tasapaino puuttuu. Odotan, että arki löytää uudet uomansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Munakello soi, ja aamupala loppuu. Silti saatamme myöhästyä päiväkodista.”

Suurin muutos on myöhästely. Aamulähtömme venyvät, sillä Seela syö pitkään ja hartaasti. Olen ollut kekseliäs ja laittanut viereen herätyskellon. Kello soi 20 minuutin päästä, ja silloin aamupala loppuu. Silti saatamme myöhästyä päiväkodista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tunnen siitä huonoa omaatuntoa, sillä minusta tuntuu, että muut aikuiset katsovat, ettei tuolla ole homma ihan hallussa. Mietin myös, että jos Seela tulee myöhässä, hän voi jäädä leikkien ulkopuolelle. Mikään ei tuntuisi niin pahalta kuin se, ettei omalla lapsella olisi kavereita.

Rakkaus molempiin lapsiin on tullut samalla hetkellä, syntymässä, mutta isän näkökulmasta toiseen lapseen tutustuminen on ihan erilaista kuin esikoiseen. Seelan kanssa elämä oli vauvakuiskailua: makasin sängyllä ja tuijottelin vauvaa pehmoisissa ajatuksissa.

”Nukun eri huoneessa kuin puoliso ja vauva. Niin olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisen lapsen kohdalla.”

Nyt aika on jaettava kahden lapsen kesken. Minä keskityn Seelaan, puolisoni Saara luonnollisesti vauvaan, ja joudun pitämään erityisesti huolta siitä, että ehdin luoda suhdetta myös poikaan. Poika oli jo parin päivän ikäinen, kun jäin ensimmäistä kertaa katselemaan, että miltäs sä oikein näytät.

Tietyt asiat ovat toisella kierroksella helpottuneet. Vaikka huolen määrä kasvaa lasten myötä, olen tajunnut, etten enää säikähdä jokaista köhinää. En kuvittele, että jokin on vialla, jos vauva ei ole itkenyt tuntiin.

Olen myös tajunnut, että minun pitää nukkua, kun käyn päivätöissä. Nukun nykyään eri huoneessa kuin puoliso ja vauva. Niin olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisen lapsen kohdalla.

Vauvan myötä Seela on itsenäistynyt ryöppynä. Jos olen aiemmin vähän passannut häntä, nyt sanon, että osaisit varmaan hakea vettä tai pukea itsekin. Seela haluaa myös auttaa vauvan kanssa. Kerran vauva huusi olkkarissa, kun me vanhemmat keittelimme puuroa ja tuttipulloja keittiössä. Yhtäkkiä tuli hiljaista. Seela oli rauhoittanut hänet. Se oli mahtavaa.

”En halua olla nipo, joka hokee vain älä. En ole koko ajan kieltämässä, jos siihen ei ole kunnon syytä.”

Kasvatuksessa menemme kädestä suuhun. Kun uusi tilanne tulee vastaan, mietimme puolisoni kanssa, mitä mieltä olemme. Kun on tietoinen vain meneillään olevasta kehitysvaiheesta, ei seuraavista, vanhemmuus on helpompi sulattaa. Maalaisjärki riittää.

Olemme puolisoni kanssa samoilla linjoilla, mutta yksi ero on: minä taidan olla lepsumpi. Tyttäreni on onnistunut kietomaan minut pikkusormensa ympärille. Kun Seela nyyhkyttää aamulla, ettei osaa laittaa sukkia jalkaan, Saara ei taivu, mutta minä olen, että eikö nyt voisi meidän pientä auttaa. Vasta jälkikäteen tajuan, että lapselta pitää osata myös vaatia asioita, joita hän jo osaa mutta ei uhmissaan suostu tekemään.

Yhdessä asiassa minä yritän olla tarkka: en halua olla nipo, joka hokee vain ”älä”. Käytöstavat ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta en ole koko ajan kieltämässä, jos siihen ei ole kunnon syytä. Kun käymme ruokakaupassa, en koko ajan sano, että älä koske siihen ja älä mene tuonne. Samalla tavallahan me aikuisetkin siellä hyörimme ja hypistelemme. Minä luen kauppalistaa, ja Seela hakee tavaroita kärryyn. Jos käteen tarttuu jotain, mitä ei kuuluisi ottaa, silloin opettelemme laittamaan sen takaisin paikoilleen. Jos lapsi käyttäytyy 90 prosenttia ajasta hyvin, menee loistavasti!

Kun jokin menee arjessa tai kasvatustilanteessa ihan pieleen, lohduttaudun sillä, että saan niistä hetkistä hyvää materiaalia radioon. Juuri kovimpiin kipupisteisiini kuuntelijat samastuvat. Moni laittaa viestin, että ei hätää. Meillä on ihan samanlaista.”

Juuso Mäkilähde

  • Juontaja Juuso Mäkilähde, 33, asuu perheineen Helsingissä.
  • Perheeseen kuuluvat lapset Seela, 3, ja elokuussa syntynyt poikavauva sekä puoliso Saara.
  • Juuso on juontanut televisiossa Idolsia sekä Selviytyjät Suomi -sarjaa ja Radio Suomipopin iltapäivässä Juuso ja Tinni -show’ta.
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No onpa raskasta ja vaikeaa. Ja isompi päiväkodissa vaikka äiti kotona? Ja silti on kaoottista... on se.

Minusta tämä oli kiva juttu lukea ja realistinen kuvaus lapsiperheen elämästä. Mene vaan lukemaan niitä falskeja mammablogeja, joissa kaikki on täydellistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten päiväkodista myöhästytään? Eikö sinne mennä sen mukaan miten vanhemmat on töissä?

Nykyään päiväkotiin mennään sen mukaan mikä päiväkodin ohjelmaan sopii parhaiten. Valitettavasti. Hirveä taistelu käytiin lapsen päiväkodin kanssa siitä, että lapsi tulee joinakin päivinä vasta vaille yhdeksän päiväkotiin, koska omat työaikani mahdollistaa toisinaan myös myöhemmät aamut. Ei olisi millään sopinut päiväkodille. Toiminnasta ei saa myöhästyä. 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla