Mikon esikoinen saa olla mukana suunnittelemassa perheen uutta kotia.  ”Vaikka päätäntävalta on meillä aikuisilla, haluamme, että hänellä on olo, että hän tulee kuulluksi.”
Mikon esikoinen saa olla mukana suunnittelemassa perheen uutta kotia. ”Vaikka päätäntävalta on meillä aikuisilla, haluamme, että hänellä on olo, että hän tulee kuulluksi.”

Pyhimys eli Mikko Kuoppala tunsi jo teini-ikäisenä, että hänestä tulee isä. ”Olisi ollut hirveä pettymys, jos en olisi saanut lapsia.”

Kato! sanoo Pyhimyksen eli Mikko Kuoppalan tytär, 6, ja tuo katsottavaksi Paula Vesalan cd-levyn Vesala.

Isä Mikko on juuri selittänyt, että tytär fanittaa Vesalaa ja pääsi kesällä katsomaan tämän keikkaa lähietäisyydeltä, kun oli mukana isän omalla festarikeikalla.

– Tytär on ollut mukana parilla festarilla niin, että hänen ehdoillaan mennään. Itsekin ihailin aikoinaan sitä meininkiä, kun PMMP:llä oli lapsia mukana keikoilla, Mikko sanoo.

Nyt tytär on ollut kipeänä ja siksi tänään pois eskarista. Kaarevassa taulutelevisiossa pyörii Netflix-animaatio, mutta välillä on vähän esiteltävä jännittäviä aarteita.

Tällainen tilanne, jossa isä tekee töitä ja tytär hengaa mukana, ei ole Kuoppaloiden perheessä erikoisuus.

– Hän on ollut mukana esimerkiksi Radio Helsingin haastattelussa, jossa alkoi kesken lähetyksen laulaa Peppi Pitkätossun tunnuskappaletta, Mikko kertoo.

Pyhimys

  • Muusikko Pyhimys eli Mikko Kuoppala, 37, asuu Helsingissä vaimonsa ja 2- ja 6-vuotiaiden tytärtensä kanssa.
  • Pyhimys oli mukana Vain elämää -kaudella, ja hän on myös Teflon Brothers -yhtyeen jäsen.

Isän menoja on viime aikoina riittänyt, sillä Mikko, 37, on ollut mukana Vain elämää -kaudella. Ohjelma on tunnetusti ollut etenkin räppäreille melkoinen sinko laajaan kansanjulkisuuteen. Mikon Mulkut-versio Ellinooran kappaleesta sekä Teflon Brothersin Perutaan häät ovat olleet musiikin suoratoistopalveluiden soitetuimpia.

Silti isä on ehtinyt olla kotonakin. Seuraavana päivänä isä ja tytär ovat lähdössä kahdestaan Sisiliaan. Mikolla on siellä keikka, jonka jälkeen he kiertelevät Italiaa viikon ennen kuin muu perhe, kaksivuotias tytär ja vaimo, liittyvät seuraan ja koko joukko lähtee Välimeren risteilylle.

– Me mennään puolen Italian halki, tytär ilmoittaa.

– Joo, meillä on pariksi yöksi etukäteen varattu hotelli, sitten me otetaan juna ja seikkaillaan, isä jatkaa.

Vaikka tyttärelle on itsestään selvää, että isän työpaikka voi olla Flow-festivaalin lava, Mikolle itselleen menestyksekkään rap-uran rakentaminen ei ollut läpihuutojuttu.

– Olen tehnyt 18 vuotta hidasta nousua. Tänä vuonna soololevyni on vihdoin vuoden myydyin levy.

Uran aikana eri artistinimillä tehtyjä levyjä on tällä hetkellä 22. Mikko on myös työskennellyt vuosia levy-yhtiöissä, nyt tuotantopäällikkönä.

Pitkään musiikki oli haave jostakin, joka tuskin ammatiksi asti toteutuu. Mikko opiskeli yliopistossa matematiikkaa ja filosofiaa, kävi monta vuotta hampurilaisketju Carrolsissa töissä ja päätyi harjoittelua vaille opettajaksi. Sitten musiikkiura lähti kuitenkin vetämään.

– Rap on niin nuorta, että siinä oli pitkään vallalla kela, että yli 30-vuotiaat eivät voi sitä enää tehdä.

Mikko on syntynyt vuonna 1981, samana kuin Cheek ja Elastinen.

– Nyt ajattelen, että oma juttu on vasta alussa. Musiikkini ei ole koskaan perustunut siihen, että se olisi suunnattu nuorille.

Jos reilusti yli kolmekymppiset voivat räpätä, niin mikseivät sitten perheenisätkin. Niinhän vaikkapa Beyoncén miehenä tunnetty Jay Z:kin tekee. Mikko on myös jäsen Teflon Brothersissa, joka vieraili Vain elämää -ohjelmassa Anne Mattilan jaksossa.

– Tefloneilla on yhteensä viisi lasta

Kun Mikon esikoislapsi syntyi vuonna 2012, elämä muuttui, mutta juuri sellaisella tavalla kuin Mikko oli suunnitellutkin.

– On hirveä klisee, mutta tunsin, että elämä täydentyi, kun sain lapsen. En ole ikinä ajatellut, että perhe rajoittaisi minua tai menojani jotenkin, vaan haluan olla perheen kanssa niin paljon kuin pystyn.

”Alitajunnassa tiesin, että ensimmäinen lapseni on tyttö. Hän on juuri sellainen kuin ajattelinkin hänen olevan.”

Neljä vuotta ennen lapsen syntymää Mikko teki biisin, jonka sanoituksissa tyttären nimi mainitaan.

– Alitajunnassa tiesin, että ensimmäinen lapseni on tyttö. Hän on ollut juuri sellainen kuin ajattelinkin hänen olevan.

Hän ei halua kertoa perheenjäsentensä nimiä julkisuudessa, sillä julkisuus on isän työpaikka eikä sen tarvitsisi häiritä lasten ja vaimon elämää.

Toinen lapsi on nyt kaksivuotias. Perheellä on ollut ensimmäinen niin sanottu ruuhkavuosisyksy, kun molemmat vanhemmat ovat töissä ja lapset hoidossa. He rakennuttavat myös itselleen taloa lähelle nykyistä kotia. Mikon lähellä asuvat vanhemmat auttavat paljon.

– Isäni jäi eläkkeelle sinä vuonna, kun esikoinen syntyi, ja hän hoiti tytärtä parina päivänä viikossa silloin, kun lapsi aloitti hoidossa.

Mikon vastuulla kotona ovat pyykit.

– Pyykit on sellainen kotityö, että niiden kaappiin viikkaamisessa voi vähän joustaa toisin kuin lasten ruokkimisessa ja nukkumaan laittamisessa.

Koska hän on keikkojen takia pois, vaimon kontolle jää suurempi vastuu arkiasioista. Mikko tiedostaa sen ja yrittää kompensoida.

– Tehdyt kotityöt eivät ole meillä tasapainossa, mutta pyrin huomioimaan tämän. Meillä esimerkiksi käy siivooja, ja syömme ulkona varmasti keskivertoa enemmän

Tyttärellä on välipalan aika. Hän ottaa jääkaapista raejuustopurkin, voitelee ruisleivän ja istuu television eteen välipalansa kanssa.

– Minut on kasvatettu itsenäisyyttä tukien, ja sitä mallia haluan toteuttaa omien lasteni kanssa, Mikko sanoo.

Kuusivuotiaan kanssa se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tytöllä on oma yksityinen Instagram-tili, jonka videoviesteillä hän voi sopia Mikon työkaverin kanssa heidän yhteisen leffakerhonsa tapaamisia.

– Instagram sopii hyvin kuusivuotiaan videoviestintään, siinä on videoissa aikarajoite toisin kuin Whatsappissa.

”Jokaisen lapsen pitäisi saada kysyä kaikkia kiinnostavia kysymyksiä kotona.”

Kun Mikko ja hänen puolisonsa alkoivat suunnitella uuden kodin hankkimista, he ottivat vanhimman lapsensa mukaan keskusteluihin. Yhteisellä päätöksellä perhe jäi asumaan samalle asuinalueelle. Tytär on saanut olla myös mukana suunnittelemassa taloa.

– Tietenkin niin, että me annetaan vaihtoehdot, joista voi valita. Mutta kuitenkin niin, että häntä kuunnellaan.

Mikko pyrkii muutenkin antamaan lapselle tilaa leikkiä ja ajatella ilman jatkuvaa ohjattua ohjelmaa.

– Ei me useinkaan tehdä mitään erityistä yhdessä, kunhan ollaan ja jutellaan.

Viimeksi saunassa oli puhetta vaaleista ja siitä, mitä eroa on, onko vallassa kuningas vai presidentti. Kun eskarissa oli keskusteltu universumista, siitä puhuttiin myös kotona.

– Jokaisen lapsen pitäisi saada kysyä erikseen kaikkia noita kiinnostavia kysymyksiä kotona. Koulussa se on hankalaa, koska opetus on isommalle joukolle eikä jokaista voi ottaa erikseen niin yksilöllisesti huomioon. Siksi on tärkeää, että lapsen kysymyksiä kuunnellaan kotona.

Mikon vaimo on opettaja ja Mikkokin melkein, mutta kasvatusammattilaisuus ei hänen mukaansa näy kotona.

– Ei yliopistopedagogiikassa kerrota, miten lapsia kasvatetaan. Olemme onneksi kasvatusasioista samaa mieltä.

Mikko sanoo olevansa mukavuudenhaluinen vanhempi, vaikka teoriassa tietäisi, miten asiat kuuluisi tehdä.

– Mukavuudenhalu tarkoittaa, että syöttäisin lapsia pidempään, koska en viitsisi siivota sotkuja, joita syömisen opettelemisesta tulee. Ja jos se olisi minusta kiinni, meidän lapset olisivat käyttäneet vaippoja pidempään.

Isyys ja siitä puhuminen ovat muuttuneet valtavasti siitä, kun nykyisten pikkulasten isät olivat itse pieniä. Isät eivät ole enää pelkästään poissaolevia koviksia, jotka tulevat paikalle jyrähtämään, kun äiti tarvitsee auktoriteettiapua.

– Ajattelin jo teininä, että pystyisin olemaan isä. Se on tunne tai olo, joka minussa on ollut siitä asti, Mikko sanoo.

Hän kutsuu sitä isänvaistoksi. Se vain on, sitä ei osaa selittää.

Mikolle se tarkoittaa muun muassa sitä, että hän ei missään tapauksessa halua tehdä niin paljon töitä ja haalia itselleen omia menoja, että kävisi kotona vain kääntymässä kuin jokin supersankari.

– Kai siinä on mukana itsekästä pelkoa siitä, että katui-sin aivan hirveästi myöhemmin, jos en nyt olisi läsnä.

Siksi hän ei ole koskaan ajatellut, että perhe olisi jotenkin esteenä hänen ”menoilleen poikien kanssa”. Mieluiten hän on aina perheen kanssa silloin, kun ei ole töissä.

– Jollain tavalla me ollaan tässä yhteiskunnassa vielä roolien vankeina. Ajatellaan, että miehen kuuluu haluta mennä sinne lätkämatsiin kavereiden kanssa tai on jotenkin feminiininen.

Miehen tai isän rooli ei ole vain olla kova, eivätkä kovuus ja pehmeys ole toisiaan pois sulkevia asioita, hän pohtii.

– Uskon, että pehmeät arvot voivat hyvinkin johtaa menestykseen, jota taas pidetään ehkä kovana asiana.

”Ei me yritetä olla vanhempina täydellisiä. Lapsemme ovat samanlaisia urpoja kuin muutkin lapset.”

Toisen lapsen syntymän jälkeen Mikko on huomannut, että tyttöjen isänä on helpompaa kuin poikien.

– Isänä tytöille on helpompi osoittaa kiintymystä. Osaisinko olla yhtä pehmeä pojalle, pussaisinko sitä vielä 12-vuotiaana, en tiedä.

Pehmeä isä voi siis johdattaa oman lapsensa mahtavaan aikuisuuteen, jossa lapsi osaa asioita, on luottavainen ja rohkea ja lapsella on hyvä itsetunto, mutta hän ei kuvittele olevansa ylivertainen tai parempi kuin muut.

– En koe maailmaa niin pahana paikkana, että lapsia pitäisi hirveästi suojella siltä. Olen tässä, minulla ei ole elämässä mitään vialla eikä ympäristö, jossa lapseni kasvavat, ole mitenkään kauhea.

Nykyvanhempia – ehkä erityisesti äitejä – usein riivaavaa riittämättömyyden tunnetta Mikko ei tunne kokevansa, vaikka lapset ovat pieniä ja ura nousukiidossa.

– Ei me yritetä olla vanhempina täydellisiä eikä kasvattaa mitään supertäydellisiä lapsia. Samanlaisia urpoja he ovat kuin muutkin lapset, Mikko toteaa.

Hän muistaa lapsuudestaan vahvan tunteen siitä, että aikuiset eivät ymmärtäneet häntä. Pikku-Mikko oli aina ikäryhmänsä pienin, sählääjä ja häilääjä, jonka opettajat eivät toivoneet enää jatkavan lukioon eliittikouluna tunnetussa Suomalaisessa yhteiskoulussa.

Hän lupasi silloin kymmenvuotiaalle itselleen, että hän ainakin aikuisena ymmärtää lapsia. No, ymmärtääkö?

– Ymmärränkö mä lapsia? Ja hei vie muuten se raejuustopurkki takaisin jääkaappiin, ettei se homehdu siihen, Mikko muistuttaa tytärtään.

Tyttö jatkaa voileivän muputtamista ja toteaa rauhallisesti isälleen:

– Ei se noin lyhyessä ajassa ehdi mihinkään homehtua.

Teksti
Kuvat
Milka Alanen