Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?”  Kuva: Milka Alanen
Kun kavereille syntyy lapsia, Ilellä on yksi sääntö: älä pelottele tulevasta. ”Inhoan eniten sitä, kun joku sanoo, että odotapa vain, kun tulee se vaihe. Miksi pilaisin toisen iloa?” Kuva: Milka Alanen

Ile Uusivuoren resepti pikkulapsiajan vaaran vuosiin on tämä: pitkä isyysvapaa, oma jumppatauko ja megaleveä sänky. – Tiedämme, että elämme nyt vaikeinta aikaa.

Kolme pientä lasta, isä ja eteinen. Ile Uusivuori on viemässä lapsia puistoon. Esikoispojalla, 4, on sukka huonosti, keskimmäisellä haalari ja kolmen vuoden uhma, ja kaikilla pinnassa hiki.

Kun pojat ovat valmiita, Ile laittaa heidät rappukäytävään, koska siellä on viileämpää, ja iskee käteen vesipullon. On yhdeksänkuisen tytön vuoro. Hän on helpoin.

Kun komppania on valmiina marssimaan pihalle, toiselle pojalle tulee vessahätä.

Ileä alkaa jo naurattaa. Nyt ei olla Kuubassa tanssimassa salsaa!

Se ajatus vapauttaa joka kerta, kun Ilestä ja hänen vaimostaan Marja Hintikasta tuntuu, että he ovat haukanneet aika ison palan kakkua kerralla. He ovat saaneet kolme lasta neljässä vuodessa ja elävät raskainta pikkulapsiaikaa.

– Muistan, että olimme Marjan kanssa mielestämme tosi väsyneitä ensimmäisen lapsen kanssa. Nyt se väsymys lähinnä naurattaa. Sitä saa mitä tilaa, Ile sanoo.

Juuri niitä hetkiä varten on Kuuba ja muistot. Aina kun haalariarki alkaa kaatua päälle, Ile muistaa, miten ihanaa oli tanssia tähtitaivaan alla Marjan kanssa.


”Isänä on ollut pakko oppia kärsivällisyyttä. Ennen heitin takin niskaan ja olin pihalla, nyt siirtelen komppaniaa”, Ile sanoo. Kuva: Milka Alanen
”Isänä on ollut pakko oppia kärsivällisyyttä. Ennen heitin takin niskaan ja olin pihalla, nyt siirtelen komppaniaa”, Ile sanoo. Kuva: Milka Alanen

Oma tiimi. Siihen ajatukseen sekä Ile että Marja ihastuivat. Molemmat olivat jo pitkälti yli kolmenkympin, kun he päättivät, että lasten annetaan tulla nyt, jos heitä on tullakseen. Siihen asti ura merkitsi enemmän.

”Ihmiset puhuvat lapsimäärästä kuin mökistä, että eikös tuossa ole paljon vaivaa. Kyllä on, mutta se vaiva on vain nähtävä.”

– Meille tuli vahva ajatus luoda oma jengi, ”me”, joka pitää yhtä ja luo omat perinteet, vappumunkit ja joulukinkut.

Me-ajatteluun liittyi myös perheen mökkiprojekti: pariskunta halusi, että heillä on antaa lapsilleen ja koko perheelle paikka, joka on juuri heidän keitaansa. He ostivat mökin reilun tunnin matkan päässä Helsingistä.

– Ihmiset puhuvat meille lapsimäärästä kuin mökistä, että huh huh, eikös tuossa ole paljon vaivaa. Kyllä on, molemmissa, mutta tiesimme sen etukäteen. Se vaiva on vain nähtävä.

Tätä se on parhaimmillaan: perjantaina perhe hyppää autoon ja pysähtyy tankkaamaan Ruskeasuon Teboilille, jossa pojat haluavat matkamunkit. Loppumatkalla kuunnellaan Antti Tuiskun En kommentoi -levy läpi kolme kertaa.

Ja tätä se on pahimmillaan: perusyllätys, kuten pieni flunssa, romahduttaa kaikki suunnitelmat.

– Syksyllä juuri sinä viikonloppuna, kun piti mennä laittamaan mökkiä talvikuntoon, yksi lapsista sairastui. Seuraavana viikonloppuna emme saaneet enää apuvoimia, joten vedimme laiturin Marjan kanssa kahdestaan maihin. Saimme oikein pähkäillä, miten tämä hoidetaan. Samaa mietimme arjessa, Ile sanoo.

– Toisaalta juuri se, että on vähän raskastakin ja pitää miettiä, sitouttaa.

”Ensimmäiset kaksi kuukautta hoitovapaalla olin aika järkyttynyt.”

Ileä sitoutti myös perheen ratkaisu jakaa hoitovastuuta. Toisen pojan synnyttyä Marja oli vielä Kätilöopistolla, kun hänen piti päättää, ottaako hän vastaan joka tv-toimittajan unelmatarjouksen, oman ohjelman.

Kun vanhemmuutta puinut Marja Hintikka Live alkoi, Ile jäi kymmeneksi kuukaudeksi hoitovapaalle. Hän jätti Yle X:n aamut ollakseen poikien kanssa kotona.

– Ensimmäiset kaksi kuukautta olin aika järkyttynyt. Mietin, mikä minua töissä odottaa, tai onko siellä ylipäätään enää tarvetta minulle.

Ile alkoi nauttia kotonaolosta, kun hän tajusi uskaltaa päästää vanhasta irti. Tilalle tuli paljon uutta: Aamuisin hän pakkasi poikien hiekkalelut mukaan ja kärrytteli Hietaniemen uimarannalle. Pojat rakensivat linnaa, ja Ile jumppasi kolme varttia ulkokuntoilulaitteissa.

Ile myös näki toisen pojan ensiaskeleet ja kuvasi videon Marjalle töihin, oppi hankkimaan oikeat lahjat kaverisynttäreille ja ymmärsi, miten pienikin muutos päivärutiineissa aiheuttaa: jos pihalle ei pääse ajoissa, hän ei saa poikia – eikä itseään – päikkäreille, ja ilman unta kaikki ovat kiukkuisempia.

– Minulla on ikävä sitä aikaa vieläkin. Se lähensi suhdettani poikiin, varsinkin nuorempaan. Olen edelleen hänelle se, jonka syliin hän haluaa kömpiä.

Kun tytär syntyi, roolit vaihtuivat. Marja on nyt kotona tytön kanssa ja tekee keikkatöitä. Pojat ovat päiväkodissa. Ile irtisanoutui Ylestä. Syy lähti sekä perheestä että halusta kehittyä. Elämä yrittäjänä on joustavampaa.

– Koska olemme Marjan kanssa samalla alalla, ymmärrämme toistemme työn raskauden ja osaamme antaa vuoron toiselle. Emme ole kilpa-asetelmassa vaan samassa perheessä.

Arjen pyörittäminen opetti Ilelle myös, että aito tasa-arvo ei ole kotona sitä, että on vuorotellen sun vuoro ja mun vuoro, vaan että kaikki tehdään yhdessä, koska kumpikaan ei pysty yksin.

– Jos Marja vie lapset päiväkotiin, minä autan pukemisessa ja saatan nelikon autolle saakka, vaikka hän selviäisi yksinkin. Yhdessä roudaaminen on helpompaa.

– Sen opin myös, että kun käyn lelukaupassa ostamassa lahjoja, ostan aina yhden ylimääräisen varalle. Koskaan ei tiedä, milloin sitä tarvitsee.

”Ajattelen, että kasvatuksessa on tärkeintä valita taistelunsa.”

Illalla Ile herää taas lastenhuoneen patjalta. Hän on nukuttanut pojat kerrossänkyyn ja nukahtanut samalla itse.

Ile yrittää hipsiä hiljaa keittiöön iltapalalle, mutta esikoinen herää ja tulee perässä. He jäävät piknikille keittiön lattialle.

– Ajattelen, että kasvatuksessa tärkeintä on valita taistelunsa. Hetket lattialla ovat maagisia, koska silloin juttelemme päivän parhaat jutut. Eilen poika kertoi, että hän haluaa Hämähäkkimieheksi, koska silloin saa lentää ja pelastaa ihmisiä.

Ilestä kolmilapsisen perheen suurin haaste on käytännöllinen: vaikka rakkautta riittää jokaiselle, auttavia käsiä ja sylejä on vain kahdet. Juuri siksi hän antaa periksi hetkille, joina joku lapsista tankkaa huomiokiintiötään täyteen.

Ile ja Marja myös jakavat perhettä eri menoihin, jotta jokainen lapsista saa kahdenkeskistä aikaa jommankumman vanhemman kanssa.

– Lapset ovat kahdestaan niin rauhallisia verrattuna siihen, mitä he ovat porukassa. He ovat myös luonteiltaan erilaisia, ja suhde jokaiseen on omansa.

Toinen taistelussa luovuttaminen oli nukkumajärjestely. Koska pojat eivät pienempinä pysyneet sängyissään, Marja teetätti kotiin 240-senttisen megasängyn, jonne kaikki mahtuvat. Nyt peti on lähinnä painitatami, jossa pojat riehuvat ennen omiin nukahtamistaan, sillä oma kerrossänky on heidän uusi rakkautensa.

– Odotan vieläkin, että joku töpsöttelisi sänkyyn. Sehän on ihanaa, eivätkä he tee sitä koko elämäänsä.

”Olen isyyden kautta saanut oikeasti uusia ystäviä.”

Kling! Puhelin kilahtaa, ja Ile repeää nauruun. Tutun isän perheessä on aamukriisi, ja hän raportoi sitä isäkavereiden WhatsApp-ryhmässä.

Porukka tapasi alun perin yhden pojan Pirates of the Caribbean -synttäreillä. Kun miesten juttu luisti muutenkin, he perustivat Pirates of Töölö -ryhmän. Siellä he jakavat omia arjen kommelluksiaan ja vertailevat esimerkiksi, kenen perheessä on karmein vesirokko.

– Meillä on todella hyvä henki keskenämme. Kun yhtenä aamuna heitin poikia tarhaan ja astuin autosta ulos, tuttu isä repesi nauramaan, ”että tuollainen aamu vai?”

Miehet tulevat juttuun niin hyvin, että he sopivat lastensa kanssa leikkitreffejä puistoihin ja ovat käyneet miesporukalla Ilen ja Marjan mökilläkin.

– Olen isyyden kautta saanut oikeasti uusia ystäviä. Meillä on muutakin puhuttavaa keskenämme kuin lapset, ja se tuntuu mahtavalta.

Vertaisverkoston lisäksi Ilellä on pari idoli-isää, joiden tekemisistä hän nappailee vinkkejä. Yksi on Marjan kaverin Hannu-isä, joka saattaa ilmoittaa, että vaari on nyt varannut Teneriffan-reissun ja ottaa lapsenlapset mukaansa.

Hänellä on myös taito ujuttaa lapset tekemiseensä. Viimeksi kun Hannu sirkkelöi, Ilen pojat kanniskelivat lautoja tärkeinä apulaisina.

– Haluaisin olla itsekin tuollainen isoisä joskus. Että lasteni ei tarvitsisi kysyä, että voitteko auttaa, vaan ilmoittaisin vain, että nyt otan lapset meille ja menkää te tekemään, mitä haluatte.

Toinen esikuva on radioaikojen tuttava, joka on erityisen osallistuva isä arjessa. Hän tekee esimerkiksi perheelleen aamiaisen joka aamu ja petaa sängyt. Niin tekee Ilekin nykyään. Aamupalalla hykerryttää, että pojat syövät persiljaa. Ile on piilottanut sitä smoothieen.

– Olen sellainen isä, että haluan vähän taistella tietynlaisia stereotypioita vastaan.

– Aina sanotaan esimerkiksi, että veljet tappelevat. Minä olen sanonut pojille, että juuri veljet eivät niin tee. On pieni voitto, kun kuulen lastenhuoneesta, että ”lopeta, veljet eivät tappele”.


Nyt roolit ovat perheessä vaihtuneet: äiti on kotona kuopuksen kanssa. Välillä isä ja tytär ottavat hetken omaa aikaa. Kuva: Milka Alanen
Nyt roolit ovat perheessä vaihtuneet: äiti on kotona kuopuksen kanssa. Välillä isä ja tytär ottavat hetken omaa aikaa. Kuva: Milka Alanen

Antti Tuisku vaimenee, kun pojat nukahtavat. Automatkat ovat nykyään Ilen ja Marjan parasta parisuhdeaikaa. Auto on hyvä paikka pitää yllä puheyhteyttä ja höpötellä hauskoja.

– Tykkäämme edelleen toisistamme ihan hirveästi, ja se tunne kantaa. Ymmärrän, että parisuhde muuttuu väistämättä lasten myötä, mutta ei sitä voi laittaa kokonaan hyllylle pikkulapsiaikana. Muuten ei ole enää parisuhdetta.

– Tiedämme myös, että vaikeimmat ajat ovat juuri nyt, joten yritämme saada yhteistä aikaa edes joskus.

Ilestä tärkeää on, että vanhemmilla on muutakin puhuttavaa kuin perhe – niin kuin ennen lapsia.

Kun puheyhteys on hyvä, voi puhua myös kasvatuksesta ilman, että toisen vinkeistä ottaa nokkiinsa. Marja esimerkiksi huomasi, että Ile hermostuu lapsia pukiessaan enemmän, jos hänellä itsellään on kuuma. Oikeassa oli, ja siksi Ile pukeekin nykyään vasta viimeisenä.

”Kun on kolme lasta, ei voi pitää mykkäkoulua.” 

Ile taas huomasi itse, että hän alkaa ärsyyntyä kaikille, jos on väsynyt tai ei pääse liikkumaan.

– Siksi priorisoin unta. Käyn myös treenaamassa, että olisin parempi isä, enkä enää siksi, että olisin tikissä.

Sunnuntaisin Ile ja Marja pitävät kalenterisulkeiset. Ensimmäisenä lukitaan molempien oma aika, jumppa ja treeni, ja vasta sitten mietitään, kuka tuo ja vie lapsia minnekin. Raskaita päiviä jaksaa, kun tietää, milloin saa hetken vapautuksen.

Mutta eivät lapset ole vain taakka parisuhteelle. Heissä on tekemistä, mutta ärsytyksen hetkellä myös hyötyä:

– Kun on kolme lasta, ei voi olla piilovihainen tai pitää mykkäkoulua, sillä kotona on puhuttava. Pitkäkestoiset loukkaantumiset parisuhteessa ovat historiaa, koska sellaiseen ei ole enää yksinkertaisesti mahdollisuutta.

Ilkka ”Ile” Uusivuori

  • Juontaja-toimittaja Ile Uusivuori, 37, asuu perheineen Helsingin keskustassa.
  • Perheeseen kuuluvat juontaja-toimittaja Marja Hintikka, 39 sekä 4- ja 3-vuotiaat ja 9-kuinen tyttö.
  • Ile juontaa X-Factor-ohjelmaa.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jutan ja Juhan yhteinen koti on Pirkkalassa, jossa Juhan lapset viettävät osan viikosta joka toinen viikko. Kuva: Anna Huovinen
Jutan ja Juhan yhteinen koti on Pirkkalassa, jossa Juhan lapset viettävät osan viikosta joka toinen viikko. Kuva: Anna Huovinen

Uusperhe on meille ihanteellisin perhemuoto, sanovat elokuussa avioituvat Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen

Uusperhe on ihanteellisin perhemuoto ainakin meidän tapauksessamme, kertovat Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen.

Se mahdollistaa vuorotellen täyden antautumisen sekä lapsille että parisuhteelle, joka on niin uus- kuin ydinperheen perusta, ja tarjoaa siten parhaat puolet kaikesta. Esimerkiksi ensi joulun Jutta ja Juha viettävät kahdestaan ja miettivät, lähtisivätkö lomalle. Kun toisesta saa voimaa, on ihanaa elää arkea lasten kanssa.

Tärkeää on myös se, että lapset, Jutan 14-vuotias Max-poika sekä Juhan 8-vuotiaat kaksoset, saavat nähdä vanhempiensa onnen. 

– Haluamme, että kotona on rakkauden ilmapiiri, ja lapsetkin näkevät sen. Jos me voimme hyvin, myös lapset ympärillämme voivat hyvin. He haluavat viettää aikaa kanssamme, kun he näkevät, miten hyvä meillä on. Maxkin jää usein illalla kotiin sen sijaan, että lähtisi kylille, Juha miettii.

”Parisuhdetta pitää hoitaa arjessakin, mutta vuorottelu antaa elämän osa-alueille aikaa tasapuolisesti.”

Jutta huomauttaa, että onnellisessa tapauksessa ydinperhekin toimii hyvin ja hän ihailee pitkiä liittoja. Usein parisuhde jää kuitenkin arjen kiireen taa. Sieltä voi olla vaikea löytää takaisin oman kumppanin luo.

Molemmilla on siitä myös omat kokemuksensa: elämä lapsiperheessä on päättynyt eroon.

– Liian usein perheessä ajatellaan, että kiirettä kestetään, kun parisuhdetta hoidetaan lomalla kerran vuodessa. Lomaan ladataan kovat odotukset, mutta kun se ei menekään toivotusti, tulee pettymys, Jutta jatkaa.

– Parisuhdetta pitää hoitaa arjessakin, mutta vuorottelu antaa elämän osa-alueille aikaa tasapuolisesti.

Lue koko Jutan ja Juhan haastattelu Meidän Perheen numerosta 8/2018 tai digilehdestä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Äidin tytöt. Uudessa kodissaan Heidi nauttii siitä, että lapset ovat jo isoja ja omatoimisia. ”Minusta tuntuu, että sairauden jälkeen olen ollut heille enemmän läsnä.” Kuva: Kaisu Jouppi
Äidin tytöt. Uudessa kodissaan Heidi nauttii siitä, että lapset ovat jo isoja ja omatoimisia. ”Minusta tuntuu, että sairauden jälkeen olen ollut heille enemmän läsnä.” Kuva: Kaisu Jouppi

Heidi Sohlbergin sairastama rintasyöpä aloitti ison muutoksen perheen elämässä. Nyt tärkeintä on, että lapsilla on hyvä olla.

Vaikeimmalta tuntui ajatus, että siitä pitäisi kertoa lapsille.

Heidi Sohlberg, 37, sai rintasyöpädiagnoosin kaksi vuotta sitten. Alkoi jakso, joka laittoi uusiksi paljon Heidin elämässä.

Aamun sairaalassa hän muistaa yhä terävästi. Heidi päätti toimia rintasyöpähoitajan neuvon mukaan: kerro asia kotona vielä tänään niin kuin se on.

– Hoitaja sai omalla empatiallaan ja rauhallisuudellaan vakuutettua minutkin, että hitto, ei tässä huonosti käy.

Kaiken keskellä Heidiä helpotti se, että lasten perusturvallisuus ei näyttänyt järkkyneen. Omien tunteiden ja oman pahan olon näyttäminen lapsille oli ollut oikea ratkaisu. Elämä diagnoosin jälkeen oli nimittäin yhtä tunteiden vuoristorataa: välillä itku oli herkässä, sitten nousi taistelutahto.

– Sen jälkeen, kun kerroin asian suoraan, he elivät asian kanssa aika rauhassa ja uskalsivat näyttää minulle tunteensa. En halunnut, että he joutuisivat pärjäämään ja kannattelemaan itseään liikaa. 

– Uskon, että pystyin myös positiivisella perusasenteellani pitämään tyttöjen olon turvallisena. Heille ei tullut pahempaa menettämisen pelkoa, vaikka aika oli heillekin varmasti rankka.

”Sairastumiseni jälkeen tytöt ovat reagoineet heti pienimpiinkin flunssiini.”

Huoli äidistä kuitenkin pysyy. Lapsille äidin flunssa tai kipu on vieläkin iso asia.

– Minua sattui edellisyönä vatsaan, ja aamulla Josse kysyi selvästi huolissaan, että mistä äiti toi sinun vatsakipu voi johtua, Heidi kertoo.

– Olen huomannut, että sairastumiseni jälkeen he ovat reagoineet heti pienempiinkin flunssiini. Nyt kerroin vain, että äidillä on ovulaatio. Seuraavaksi jouduinkin selittämään, mitä se tarkoittaa.

Pelko pois

Heidi käy kontrolleissa vielä seuraavan kolmen vuoden ajan. Sairauden uusimisen pelko häivähtää välillä mielessä sekä äidillä että tyttärillä, mutta Heidi on opetellut ajamaan pelon pois.

Syöpäaika meni lopulta nopeasti ohi. Äimistyneempi Heidi oli, kun hoitojakso päättyi.

– Kun hoitoputkeen hyppää, siinä on tavallaan helppo kulkea. Ajattelin, että kaikki tehty vie eteenpäin kohti paranemista. Kun se päättyy, voi tulla kriisi. Että mitäs nyt?

Tänä keväänä Heidi ja hänen puolisonsa Niklas Sohlberg ilmoittivat eroavansa. Eroa he eivät ole halunneet kommentoida julkisesti.

Tärkeintä elämässä on nyt tyttärien hyvinvointi ja terveys. Heidän arkensa rullaa kuten ennenkin: koulun jälkeen voimistelutreeneihin tai keittiöön leipomaan äidin kanssa. Kesän perhe viettää mahdollisimman rennosti. Tärkeää on tämä hetki.

– Olen todella kiitollinen syöpäpolille ja koko geenitutkimukselle. Niiden takia en edes pelkää lasteni puolesta, sillä hekin voivat olla rintasyöpägeenin kantajia.

Lue koko Heidin haastattelu Meidän Perheen numerosta 7/2018 tai digilehdistä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.