Kuvat
Shutterstock
Kannustavaksi tarkoitettu kommentti ”miten sä jaksat, mä en jaksais” voi tuntua erityislapsen vanhemmasta kaikkea muuta kuin lohdulliselta: ihminen taipuu vaikeisiinkin asioihin pakon edessä.
Kannustavaksi tarkoitettu kommentti ”miten sä jaksat, mä en jaksais” voi tuntua erityislapsen vanhemmasta kaikkea muuta kuin lohdulliselta: ihminen taipuu vaikeisiinkin asioihin pakon edessä.

Vanhempia lohdutetaan sanomalla, että juuri he ovat oikeita ihmisiä erityisen vanhemmaksi. Sellaiset puheet kannattaa jättää sanomatta, psykologi ja psykoterapeutti Riikka Airo kertoo. 

Kysyimme erityislasten vanhemmilta, miten ystävät ja tutut voisivat tukea heitä tavallista raskaamman arjen kanssa. Yli 40 prosenttia kyselyyn vastaajista koki raskaaksi, että muut eivät ymmärrä, että tavallisiltakin tuntuvat asiat voivat olla erityislapselle ylitsepääsemättömiä.

– Erityislapsiperheen vanhempia saatetaan lohduttaa sanomalla, että juuri he ovat oikeita ihmisiä erityisen vanhemmaksi. Sellaiset puheet kannattaa jättää sanomatta, psykologi ja psykoterapeutti Riikka Airo kertoo

Perheiden sosiaaliset suhteet kapenevat usein erityislapsen syntymän jälkeen. Kaikki läheiset eivät välttämättä ymmärrä lapsen erityisyyden asettamia haasteita. Esimerkiksi kommentti ”miten sä jaksat, mä en jaksais” voi tuntua erityislapsen vanhemmasta kaikkea muuta kuin lohdulliselta: ihminen taipuu vaikeisiinkin asioihin pakon edessä. Se ei silti tarkoita, etteikö vanhempi väsyisi tai että kaikki vaikeudet vain vahvistaisivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Erityislapsen vanhemman voi olla vaikeampi saada positiivista palautetta vanhemmuudestaan, vaikka he usein panostavat siihen tuplasti enemmän”

Myös vanhempien syyllistäminen on yleistä. Kyselyyn vastanneet kertovat brutaalejakin esimerkkejä ulkopuolisten kommenteista: On toivottu lapsen kuolemaa, haukuttu tai jätetty lapsi täysin huomiotta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhemmat kaipaavat arvostelun ja neuvojen sijaan myönteistä palautetta niin lapsestaan kuin omasta vanhemmuudestaan. 

– Erityislapsen vanhemman voi olla vaikeampi saada positiivista palautetta omasta vanhemmuudestaan, vaikka he usein panostavat siihen tuplasti enemmän, Airo kertoo.

Näin erityislapsen vanhemmat toivoisivat, että heitä tuettaisi tavallista raskaammassa arjessa

  1. Tutustu diagnoosiin luottettavasta lähteestä, jotta et sano mitään ajattelematonta.
  2. Auta! Hoitoapu, ruuanlaitto, siivoaminen tai kahvinkeitto on jo iso juttu.
  3. Ota lapsi hoitoon vaikka muutamaksi tunniksi, jotta vanhempi saisi nukkua. Jos jännittää, pyydä vanhemmalta ohjausta etukäteen.
  4. Soita! Moni erityislapsen vanhempi kaipaa keskusteluja aikuisten kesken, mutta saattaa itse olla liian uupunut ryhtyäkseen soittamaan.
  5. Tule käymään. Erityislasten vanhemmat eivät ehkä itse voi lähteä kauas kotoa, mutta arvostavat seuraa. Ethän kyläile kipeänä!
  6. Tsemppaa ja tue positiivisesti vanhemmuutta. älä neuvo, vertaa omaan tilanteeseesi tai arvostele.
  7. Huomioi erityislapsi: juttele, ota syliin, silitä. BVaikka hän ei ehkä kommunikoi samalla tavalla kanssasi, hän on läsnä oleva ihminen.
  8. Kutsu myös erityislapsi kaverisynttäreille.

Vierailija

Mua ei vaivaa se, ettei lapsia kutsuta synttäreille. Juhlien järjestäjillä on oikeus kutsua kenet haluaa. Joitakin juttuja toivoisin.

Käyttäydytään puistoissa normaalisti sille erityislapsellekin. Voi ottaa leikkimään, jos haluaa, mutta ei ole pakko. Silloin kieltäydytään kohteliaasti, ei ilkeästi.

Ei haukuta vammaisiksi, tyhmiksi, hulluiksi ym. Tämä kannattaa opettaa myös sille toiselle vanhemmalle, jos ei ole suomalainen. Meidän pihan puoli-Thaimaalainen on oppinut äidiltään, että lapseni on tyhmä, eikä tajua mitään. 

Älä vastuuta erityisen äitiä hoitamaan lapsiasi. Voi miten helppoa on laittaa oma pieni lapsi pihalle, kun onhan se Minna siellä. Vaikka joudunkin vahtimaan omaa kouluikäistäni, se ei tarkoita sitä, että vahdin sinun neli-vuotiastasi, enkä ota häntä kauppaan, tai osta hänelle karkkia.

Ymmärrä, kun sanon ei kyläilyille, ja kutsuille. Sinä et osaa arvioida sitä mihin lapseni kykenee, ja mihin ei. Älä sekaannu kasvatukseen. Älä tuputa ratkaisujasi, ne eivät toimi.

Voisiko ajatella, että lapseni on ihmisenä aivan yhtä arvokas, kuin sinunkin omasi, ja suhtautua häneen ihmisenä ei kummajaisena, tai puheenaiheena.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei vaivaa se, ettei lapsia kutsuta synttäreille. Juhlien järjestäjillä on oikeus kutsua kenet haluaa. Joitakin juttuja toivoisin.

Käyttäydytään puistoissa normaalisti sille erityislapsellekin. Voi ottaa leikkimään, jos haluaa, mutta ei ole pakko. Silloin kieltäydytään kohteliaasti, ei ilkeästi.

Ei haukuta vammaisiksi, tyhmiksi, hulluiksi ym. Tämä kannattaa opettaa myös sille toiselle vanhemmalle, jos ei ole suomalainen. Meidän pihan puoli-Thaimaalainen on oppinut äidiltään, että lapseni on tyhmä, eikä tajua mitään. 

Älä vastuuta erityisen äitiä hoitamaan lapsiasi. Voi miten helppoa on laittaa oma pieni lapsi pihalle, kun onhan se Minna siellä. Vaikka joudunkin vahtimaan omaa kouluikäistäni, se ei tarkoita sitä, että vahdin sinun neli-vuotiastasi, enkä ota häntä kauppaan, tai osta hänelle karkkia.

Ymmärrä, kun sanon ei kyläilyille, ja kutsuille. Sinä et osaa arvioida sitä mihin lapseni kykenee, ja mihin ei. Älä sekaannu kasvatukseen. Älä tuputa ratkaisujasi, ne eivät toimi.

Voisiko ajatella, että lapseni on ihmisenä aivan yhtä arvokas, kuin sinunkin omasi, ja suhtautua häneen ihmisenä ei kummajaisena, tai puheenaiheena.

Onko joku oikeasti noin idiootti, että pistää lapsensa toisen äidin valvottavaksi ilman, että on sopinut asiasta?

Jos lapsesi on todella haasteellisesti käyttäytyvä yksilö, niin häneen on todella vaikea suhtautua ihmisenä, anteeksi vain.

Voi kuule, kyllä joillakin on sellainen käsitys, että kolme-viisi vuotias on kykenevä ulkoilemaan pihalla ilman omaa vanhempaa. Piha luonnollisesti sijaitsee autotien lähellä, eikä siinä ole aitaa. Lapsille myös opetetaan, että kun he eivät yletä ovikoodiin, tai osaa sitä, niin lähtee aina kotiin kuin mekin. Jos meillä on evästä pihalla mukana, niin sitä tullaan kerjäämään. Olen sanonut, että minä ostan omilleni, sinä voit pyytää vanhemmilta. Eräs lapsi sanoi, kun lähdimme pihalta, että sittenhän en pääse kotiin. Tätä samaa tehdään pihan vauvaperheille, jotka joutuvat olemaan pihalla lasten kanssa.

Ei tarvitse pyytää anteeksi. Häpeä on ihan sinun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla