Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Mitä ruokaa kannattaa ottaa mukaan ja miten paljon?

Perheen vieminen erämaahan tuntuu hurjalta idealta. Matka sujuu kuitenkin mukavasti, kunhan sen suunnittelee hyvin ja vaeltaa turvallisella reitillä. Saana Sandholmin, 40, perhe eli puoliso Jouni Gustafsson, 40, ja  pojat Aleksanteri, 16, ja Konsta, 14, sekä tytöt Ronja,10, ja Reetta, 8, kertoo omat kokemuksensa.

Kysyimme Metsähallituksen luontokeskuksesta aloittelijoille sopivaa vaellusta ja meille ehdotettiin neljän päivän ja kolmen yön vaellusta, yhteensä 55 km.  Varasimme öiksi tuvat, ettei meidän tarvinnut kantaa telttaa mukanamme.

Viimeiselle yölle emme saaneet tehtyä varausta, mutta Pallaksen luontokeskuksen ystävällinen rouva vakuutti, että sopu sijaa antaa ja mahtuisimme autiotupaan viimeiseksi yöksi.

Lähdimme kotoamme Tuusulasta 1 050 kilometrin ajomatkallemme sunnuntaina ja yövyimme Muoniossa Utkujärven majoilla. Maanantaiaamuna ajoimme Enontekiön Hettaan ja haimme luontokeskuksesta varaustupien avaimet. Olimme sopineet paikallisen yrittäjän kanssa, että hän vie meidät järven yli vaellusreitin alkuun ja siirtää automme Pallakselle valmiiksi odottamaan paluutamme.

Aikaisemmin luokkansa kanssa vaeltamassa ollut Aleksanteri tiesi, että vaelluksella pitää kellottaa tauot. Ne pidettiin 20 minuutin välein, joten aina pysähdyksillä ei otettu edes rinkkoja pois.
Äiti ehdotti aluksi puolen tunnin taukovälejä, mutta osoittautui että kovissa nousuissa tauot olisivat kelvanneet perheen aikuisille vaikka viiden minuutin välein.

Taskussa pidimme naposteltavaa. Vettä tankkasimme jatkuvasti, vaikka sää ei ollut kovinkaan kuuma. Lämpötilat vaihtelivat 5–15 asteen välillä päivällä ja yöllä mittari laski miinukselle. Ensimmäisen ruokataukomme pidimme Pyhäkurun autiotuvalla.

Illalla pelataan korttia

Yövyimme Sioskurun varaustuvalla, jossa paistoimme lettuja iltapalaksi. Illan iloksi pelattiin korttia ja luettiin muiden kirjoituksia vieraskirjasta. Kirjaan merkittiin kirjoittajasta riippuen luontohavaintoja ja kuvailtiin eväitä, mutta vieraskirjalla on myös käytännön merkitystä. Jos joku eksyy tunturiin, on häntä helpompi jäljittää jos hän on jättänyt reitistään tiedot tuvan vieraskirjaan.

Toisena päivänä vaelsimme Siosvaaran ja Rouvivaaran yli, komea Ounastunturi jäi oikealle. Pienen Rouvijärven jälkeen saavuimme tasaiselle osuudelle jossa odotimme Rohanin ratsumiesten kohta saavuttavan meidät, sillä luulimme astuneemme Taruun sormusten herrasta.

Pidimme juomataukoa Pahakurun reunalla ja kun laskeuduimme sinne, näimme että se ei ollut todellakaan nimensä veroinen. Pienet koivut olivat hiirenkorvalla ja joka paikassa kasvoi pulskaa sammalta. Kirkkaat purot virtasivat ja Ronja halusi juoda jokaisesta purosta kuksallaan.
Me näimme päivien aikana tunturisopulin, näädän ja riekon sekä korppeja. Lisäksi arvelimme päämme päällä kaartelevan pikkukuovin, tunturikihun ja maakotkan. Joulupukin kesälomalla olevat ystävät, porot kohtasimme vain pariin kertaan. Käen kuulimme aivan tunturissakin, vaikka olisi kuvitellut sen asustavan vain lehtevissä metsissä.

Toisena yönä yövyimme Hannukurun varaustuvassa. Tupa on muutamaa vuotta aiemmin uusittu.
Kirkkaan ja kylmän Haukkajärven rannalla lämpisi sauna ja talviturkki heitettiin napapiirin yläpuolella useaan kertaan. Naistensaunassa Reetta ja Ronja saivat kehuja, kun naiset kuulivat heidän reippaasti kantavan omat vaatteensa ja makuupussinsa repuissaan. Tyttöjä hymyilytti ja he sukelsivat nopeasti uudelleen saunasta viileään iltailmaan ja kirpaisevaan veteen.

Kolmannen päivän vaellus oli raskain pätkä. Nousuja oli useita. Ensimmäisessä nousussa Suastunturille kaksi eräopasopiskelijaa ohitti meidät harava kainalossa ja iloisesti rupatellen. Tunnelma oli meidänkin joukossamme korkealla, he saattoivat mennessään kuulla laulua, joka vaihteli tyttöjen Inke tinke minkistä poikien Village People -viritelmiin.

Teimme lounasta Suaskurun kodassa. Tunnelmallinen kota oli isojen kuusten suojassa menninkäisten metsässä. Kotalounaan jälkeen oli edessä vielä pitkälti matkaa.

Nammalakurun autiotuvalla näytti jo siltä, että varaustupa on täysi ja autiotupa olisi Gustafssonin perheen yksityismajoituksena, mutta iltalettuja tunturien kainalossa paistellessa ja iltakahveilla tulistellessa kaksi miestä saapui yöseuraksemme. He olivat taittamassa samaa vaellusta vain kahdella yöpymisellä.
Autiotupa oli nuhjuinen ja sitä piti vähän siivota alkajaisiksi, mutta kamiina lämpisi ripeästi ja laverille mahtui hyvin. Yö jäi aikuisilla katkonaiseksi, sillä aina kun joku käänsi kylkeä, koko rakennelma nitisi ja natisi äänekkäästi. Tosin mikään yö ei ollut kovin sikeäuninen, sillä etelän yöt ovat kuitenkin aika lailla pimeämpiä kuin pohjoisen kirkkaat yöt.

Viimeinen päivämatka, 13 kilometriä vei vain viisi tuntia, kun edellisenä päivänä samaan matkaan kului noin 8. Olimme tuumineet että pidämme lounastauon Rihmakurun kodalla, mutta meillä vei sinne vain tunti. Pysähdyimme siis vain hetkeksi juttelemaan aamukahvitulia pitävän miehen kanssa.

Tulentekopaikkoja ei matkan varrella enää ollut, joten etsimme tuulensuojaa ja söimme näkkileipälounaan. Osoittautui, että vaikka lämmin kuppi-pussissa lukee "lisää kuumaa vettä", pussista syntyy aivan soveliasta kiisseliä kun jauheen kaataa vesipulloon ja ravistaa veden kanssa sekaisin. Pallaksen hotellin tullessa näkyviin tunturin takaa kuopuksemme Reetta huudahti: "Eikä! Mä haluan että kävellään pitemmälle!"

Pallaksen luontokeskuksen pihalla odotti automme. Sinne oli varattu irtokarkkeja ja pari pulloa limua palkkioksi. Ensimmäiset kilometrit auton kyydissä tuntuivat uskomattoman nopeilta, kuuset vain vilahtivat ohi. Hetkessä siihen tottui. Ajatella, että neljän päivän kävelyä vastaavaan matkaan meni alle tunti kumijalalla.
Saunoimme ja lähdimme ajamaan kohti etelää. Molemmilla pojilla oli menoa seuraavana päivänä, joten aikataulumme oli lopusta kireä. Vaelluksen päätteeksi olisi ehdottomasti kannattanut pitää päivä tai pari lomaa Lapissa ja vain nautiskella tunturien katselusta – nyt karkkien lisäksi palkitsimme itsemme Iissä mukaan otettavilla pizzoilla.

Kertaakaan ei kukaan halunnut heittää urakkaa kesken ja hyvä huumorintaju säilyi koko vaelluksen ajan. Yhteishenki vain kasvoi matkan aikana ja oli ilo katsoa kuinka isommat tsemppasivat pienempiään, naurattivat kun väsytti tai tarjoutuivat ottamaan osan tavaroista. Kun matka oli taitettu, oli voittajaolo. Me jaksoimme, me pärjäsimme!

Meidän vaelluksemme ruoka

Ruoan tuli olla kannettaessa kevyttä, mutta siinä piti olla paljon energiaa. Sen tulee olla myös kaikille maistuvaa, koska reissussa syöminen on palkinto ja nautinto.

Aamiaiset olivat puuroa; kaurapuuroa, riisipuuroa tai pussipuuroa. Puuroannokseen sekoitettiin voita, vadelmakeittoaineksia tai puolet kaakaopussista. Lisäksi juotiin kaakaota, aikuiset kahvia sekä syötiin näkkileipää ja voita sekä meetvurstia.

Lounasruoat:
-    nuotiomakkaraa ja borschkeittoa johon lisätty soijarouhetta. Näkkileipää ja voita. Makkarapaketit pakastettiin ennen lähtöä ja otettiin rinkkaan jäisinä.
-    kylmä lounas vadelmakeitosta, näkkileivistä, naposteltavista, halvasta ja suklaasta.
-    nuudelia ja pussitonnikalaa, lisäksi hapankorppuja
-    toinen kylmä lounas koska tulentekopaikkoja ei ollut

Iltaruoat:
-    muusia, makkaraa ja halloumia, jälkiruokana pinaattilättyjä nuotiolla
-    risotto; tomaattikeitto johon lisättiin pikariisi ja kaksi tetraa tonnikalaa paloina. Päälle veisteltiin parmesaania puukolla. Varmuuden vuoksi valmistimme annoksen havaiji mixiä. Iltapalana nautittiin vielä nuudelia.
-    havaiji mix parmesaanilla, näkkäriä ja iltaherkuksi nuotiolettuja

Määrät listattuna:
-    halloumia 2 pkt
-    makkaraa 3 pkt
-    paketti pussimuusia
-    paketti pikariisiä
-    nuudelia 12 pkt
-    2 tetraa tonnikalaa öljyssä
-    4 pussia maustettua tonnikalaa
-    soijarouhetta 1 dl
-    3 pussia havaiji mixiä
-    pieni kolmio parmesaania
-    2 meetvurstipötköä, mahdollisimman säilyvää
-    maitojauhetta 4 dl
-    riisihiutaleita 5 dl
-    kaurahiutaleita 5 dl
-    pussipuuroja 12 kpl
-    kaakaopusseja 12 kpl
-    pikakahvia n 50 g ja cappuccinopusseja 6 kpl
-    vadelmakeittopusseja 6 kpl
-    paketti hapankorppuja
-    2 pakettia näkkileipää
-    2 x 500 g voimakassuolaista voita
-    suolaa 5 rkl minigrippussissa
-    sokeria 4 dl minigrippussissa
Voi ja parmesaani ovat voimakassuolaisia ja säilyvät hyvin. Meetvursti kannattaa olla pötkössä, niin leikkauspinta on mahdollisimman pieni.

Välipalat
Joka päivälle oli jokaisella kaksi pientä minigrippussia täynnä naposteltavaa. Lisäksi jokaiselle oli pötkylä hedelmäsokeria ja n puoli litraa urheilujuomaa/ päivä. Joka päivä sitä ei tehty. Juoma oli mukana jauheena.

Naposteltavien aineet:
8 suklaalevyä
1 kg suolapähkinöitä
1 kg rusinoita
1 pkt kuivattuja luumuja
1 pkt kuivattuja aprikooseja
1 pussi sekakuivahedelmiä
1 pussi kuivattua mustikkaa
1 pussi kuivattua mansikkaa
1 pkt kuivattua banaania

Voi ja parmesaani ovat voimakassuolaisia ja säilyvät hyvin. Meetvursti kannattaa olla pötkössä, niin leikkauspinta on mahdollisimman pieni.


Saana Sandholm

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
Kuva: Niki Strbian

Luot tulevaan vauvaasi tunnesuhteen jo raskausaikana vain ajattelemalla häntä. 

Positiivinen raskaustesti sysää liikkeelle käsittämättömän määrän muutoksia: Fyysiset muutokset näkyvät päällepäin, mutta niiden rinnalla myös raskaana olevan mieli alkaa myllertää.

Psyykkisistä muutoksista olennaisimpiin lukeutuu mielikuvaprosessi: raskaana oleva alkaa vähitellen ajatella vauvaa persoonana sekä kuvitella itseään juuri tämän vauvan vanhempana.

Raskauden alussa vauvaa saattaa vielä olla vaikeaa kuvitella, mutta vatsan kasvaessa vanhempien toiveet, odotukset, ristiriidat ja kohtuvauvan havainnointi elävöittävät ajatuksia. Onko vauva liikkuvainen vai rauhallinen? Millaista vauvalla on masussa juuri nyt? Saako hän puolisosi kauniit hiukset tai sinun temperamenttisi? Minkälainen tyyppi hänestä tulee?

Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Ollessani seitsemännellä raskausviikolla esikoisestani matkustin Yhdysvaltoihin. Palatessani halusin tulevalle vauvalleni konkreettisen muiston ensimmäisestä yhteisestä reissustamme. Koin oloni vähän pöhköksi, mutta samalla riemukkaaksi valitessani hänelle pehmolelua hyvin huolellisesti. Käsimatkatavaroissa käteni kulkeutui tämän tästä koskettamaan sitä. Kuvittelin vauvani nukkumaan se kainalossaan. Se oli ihanaa!

Haaveilu herättää tunteita ja raivaa vauvalle tilaa vanhemman mieleen – tunteet vauvaa kohtaan alkavat syttyä. Kun suhde lapseen löytyy jo raskausaikana, hän tuntuu syntyessään tutulta, vaikkei häntä ole koskaan nähnyt.

Korostunut menettämisen pelko tai yllätysraskaus saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Yllätysraskaus, kuormittava elämäntilanne tai masennus ovat sellaisia tekijöitä, jolloin vauvan elävöittämiseen mieleen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Korostunut menettämisen pelkokin saattaa sulkea vauvan mieltä pois vanhemman mielestä.

Kun eläydyt vauvan oloon, välität hänelle turvallista kiintymystä. Kohtuvauva saa mielikuvissa olla erillinen yksilö, jolla on omia tarpeita, haluja ja toiveita. Tasapainoiset unelmat ja suunnitelmat edistävät tunnesuhdetta ja herättävät vanhemman herkkyyden lasta kohtaan. Siitä seuraa vauvan synnyttyä hyvää vuorovaikutusta.

Oma esikoisvauvani on jo 13-vuotias. Yhdysvalloista tuotu pehmo majailee hänen huoneessaan kuitenkin edelleen. Se lienee äidille tärkeämpi muisto kuin lapsi ymmärtääkään.

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.