Monia pareja auttaa kahden kesken vietetty aika. Yllättävän paljon ehtii vauvan päikkäreittenkin aikana – muutakin kuin kävellä. Kuva: iStockPhoto.
Monia pareja auttaa kahden kesken vietetty aika. Yllättävän paljon ehtii vauvan päikkäreittenkin aikana – muutakin kuin kävellä. Kuva: iStockPhoto.

Kymmenen parasta neuvoa parisuhteen hoitoon tuoreelle äidille ja isälle.

Kiireessä parisuhde tuppaa helposti jäämään kaiken muun jalkoihin. Etenkin silloin, kun talossa on uusi tulokas, vauva.

Suhdetta kannattaakin tietoisesti pitää yllä. Vanhempien onni on tärkeää lapsellekin. Pienillä teoilla ja sanoilla voi kertoa, että toinen on tärkeä paitsi vanhempana, myös miehenä tai naisena.

Monia pareja auttaa kahden kesken vietetty aika: hyvä ruoka, herkuttelu kynttilänvalossa tai vaikka yhteinen hetki sohvalla lempileffan äärellä. Yllättävän paljon ehtii vauvan päikkäreittenkin aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

5 parasta vinkkiä äidille

1. Tuntuuko, että vain toinen teistä taitaa vauvanhoidon salat? Muista, että tässä lajissa ei kannata kilpailla. Kun kummatkin tekevät yhtä, sitä tasapuolisempaa se on ja molemmat kokevat olevansa yhtä lailla vanhempia – ja hyviä siinä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Huolestuttaako se, että lapsen isä roikkuu yhä pidempään töissä tai harrastuksissa? Se voi olla merkki siitä, ettei hän koe olevansa tervetullut äidin ja vauvan väliin. Etäisyyden ottaminen perheestä­ ei välttämättä kerro miehen nihkeydestä omaksua uutta rooliaan isänä. Se saattaa viestiä surua siitä, ettei hän saa tehdä niin.

3. Muista, että miehelle isäksi kasvaminen voi kestää pidempään kuin äidiksi tuleminen naiselle. Voit yrittää tukea häntä tässä kasvussa. Älä kuitenkaan holhoa, vaan tarjoa tasavertaista tukea.

4. Eikö ajatus seksistä vielä sytytä? Kerro se miehellesi. Älä anna puhumattomuuden huonontaa välejä.

5. Jutelkaa välillä muutsakin kuin vauvasta. Ja yhteinen keilaustunti, kävelylenkki tai päiväunet jonkun muun pitäessä huolta vauvasta ei vahingoita ketään.

5 parasta vinkkiä isälle

1. Muuttuiko puolisosi äidiksi niin täysin, että se satuttaa ja tuntuu epäreilulta? Kerro, jos koet jääväsi ulkopuoliseksi.

2. Vauvan hoito ole pelkkää imetystä. Eikä isyys ole pelkkää vaipanvaihtoa. Ole läsnä lapsellesi sen lisäksi, että vaihdat vaippaa, kylvetät, rauhoittelet, leikit ja autat imettävää äitiä hakemalla hänelle vaikka lasin vettä. Pienet teot ovat tärkeitä. Sekaannu reilusti kotona vallitsevaan vauvaelämään.

3. Pidä mielessä, että puolisosi on paitsi äiti, myös aikuinen ihminen, joka nauttii yhä aikuisten seurasta. Järjestä hänelle edes pieniä hetkiä omaa aikaa, ota itsenäistä vastuuta vauvasta.

4. Älä odota, että puoliso puhkuisi seksihaluja heti synnytyksen jälkeen. Palautuminen vie aikaa, halu herää yksilöllisesti. Älä ota rakastelusta kieltäytymistä henkilökohtaisena kritiikkinä.  

5. Osoita hellyyttä eri tavalla: ota puolisosi kainaloon. Kerro haluavasi vain olla lähellä. Sitä puolisokin todennäköisesti haluaa ainakin ensi alkuun.

Vierailija
Vierailija

Se, ettei halua lapsia, on aivan validi syy olla hankkimatta lapsia. Jos ei aidosti halua lapsia, niin luulisi, että se riittäisi syyksi, eikä tarvitsisi uskotella itselleen, että kaikkien elämä ja onni loppuu vauvan saamiseen.

Jos joku jotakin itselleen uskottelee, se ovat lasten hankintaa suunnittelevat, jotka kuvittelevat, ettei heidän parisuhteensa nyt tule ainakaan huononemaan, vaan tutkimustulokset (jos sellaiseista mitään tiedetään) koskevat pelkästään muita ihmisiä.

Miksi luulet, että kukaan uskottelisi itselleen tällaista? Kyllä jo neuvolan ensikäynnillä annetaan läjä oppaita, joissa aivan oikein todetaan, että vauvan syntymä on stressitekijä muun muassa parisuhteelle. Kyllä kaikki sen tietävät. Monet (useimmat) ovat kuitenkin tähän valmiita, koska haluavat lapsia. Ja ehkä myös, koska kokevat parisuhteensa hyväksi. Jos parisuhde horjuu jo valmiiksi, niin ei tietenkään kannata siihen alkaa vauvaa pukkaamaan. Monet myös haluavat ja hankkivat useampia lapsia ihan omasta halustaan, mikä viittaa siihen, että lapsen saaminen koettiin hyvänä asiana.

Ihan oikeasti, suurin osa lapsiperheista voi hyvin ja vanhemmat ovat tyytyväisiä ja onnellisia, minkä voi havaita ihan ympärilleen katsomalla.

No niinhän se on. Tutkimus kyllä vähän mietityttää, miten se on tehty? Itse koen että lapset todellakin vähentävät päivittäistä onnellisuutta (väsymys, stressi, jatkuva hulina ja huolehtiminen, oman ajan puute) mutta tuovat paljon syvemmän tason onnea, merkitystä elämään, rakkautta ja valoa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla