Aino meni kihloihin ja perusti perheen rakastamansa miehen kanssa. Muutaman vuoden yhteiselon ja kahden lapsen jälkeen selvisi, että miehellä olikin todellisuudessa neljä lasta ja aviovaimo.

Vyyhti alkoi purkautua, kun Aino näki sattumalta avopuolisonsa auton rekisteritiedot.

Miksi ihmeessä miehen auto oli rekisteröity aivan vieraalle nimelle? Eihän siinä ollut mitään järkeä. Oliko auto varastettu?

Aino kirjoitti tuntemattoman nimen Facebookin ja järkyttyi – profiilikuvassa poseerasi hänen miehensä ja hänen lastensa isä aivan oudon naisen kanssa. Aino kävi kuvat läpi, ja tyrmistytys kasvoi painallus painallukselta. Facebookin mukaan hänen kihlattunsa oli naimisissa toisen naisen kanssa, minkä lisäksi hänellä oli kaksi lähes aikuista tytärtä.

Facebookista selvisi myös vaimon nimi, eikä puhelinnumeroa ollut vaikea selvittää.

– Soitin vaimolle, joka oli tietysti myös hyvin järkyttynyt. Totuus alkoi selvitä pala palalta.

Ainon perhe-elämä olikin perustunut valheelle.

Lavastettu menneisyys

Lumoavat, voimakkaat silmät. Niihin Aino kiinnitti aivan ensimmäisenä huomiota Ikean parkkipaikalla. Hän oli tutustunut eteläeurooppalaissyntyiseen mieheen ensin netissä Suomi24-palstalla, ja ensitreffien jälkeen kaikki eteni nopeasti.

– Jälkeenpäin mietin, että psykoottisuusko niissä silmissä silloin niin vetosi, hän sanoo.

Mies kertoi ajavansa rekkaa ja olevansa muukalaislegioonalainen, mistä oli todisteena muun muassa valokuvia. Siksi hän oli välillä pitkiä aikoja tien päällä.

Myöhemmin selvisi, että vain puolet tästä oli totta – mies tosiaan oli rekkakuski. Sen sijaan univormunsa hän oli tilannut netistä ja hän oli ottanut itse itsestään kuvia metsässä näyttääkseen Ainolle palasia ”armeijataustastaan”. Aino ei osannut epäillä mitään, vaan oli iloinen yhteisestä kiinnostuksenkohteesta, sillä hän suunnitteli itsekin astuvansa palvelukseen Suomen armeijaan.

– Kun aloitin armeijan, mies halusi nopeasti kihloihin. Hän ajatteli, että en voi pettää häntä, jos minulla on sormus sormessani.

”Jälkeenpäin ajatellen suhteemme oli kaikin puolin epäterve.”

Mies käyttäytyi mustasukkaisesti koko armeija-ajan. Hän soitteli näköpuheluita tarkistaakseen, että sormus oli sormessa, epäili jatkuvasti ja valitti, ettei Aino vietä riittävästi aikaa hänen kanssaan.

– Jälkeenpäin ajatellen suhteemme oli kaikin puolin epäterve. Hän syyllisti minua jatkuvasti ja oli todella mustasukkainen, mikä oli ärsyttävää ja ahdistavaa, mutta en osannut ajatella siitä silloin sen enempää.

”Olisit pitänyt jalkovälisi kiinni”

Kun Aino pääsi armeijasta, he alkoivat suunnitella yhteistä lasta. Molemmat toivoivat vauvaa, ja raskaustesti näyttikin plussaa varsin nopeasti. Mies oli innoissaan, olihan kyse hänen ensimmäisestä lapsestaan. Myöhemmin Ainolle selvisi, että lapsi ei suinkaan ollut ensimmäinen, vaan kolmas, mutta sitä ennen perheeseen oli ehtinyt syntyä vielä toinenkin lapsi.

Kumpikaan Ainon lapsista ei ole koskaan tavannut isän puolen isovanhempiaan, sillä mies ei suostunut tapaamisiin suhteen aikana. Mies kertoi äitinsä olevan iäkäs nainen, joka ei osaa suomea eikä englantia, mutta joka lähettäisi Ainolle sähköpostia ja mies voisi kääntää ne suomeksi. Viestit olivat todellisuudessa miehen itsensä kirjoittamia.

Kun kaikki selvisi, Aino oli syvästi järkyttynyt. Minkäänlaista selitystä miehen käytökselle ei ole löytynyt. Miehen ensimmäisen perheen mielestä koko tapahtuma oli Ainon syytä.

– Mitään tällaista ei olisi kuulemma koskaan tapahtunut, jos olisin osannut pitää jalkovälini kiinni. Tällaisen viestin sain miehen ensimmäiseltä perheeltä.

Kävi myös ilmi, että mies oli useita vuosia vanhempi kuin oli Ainolle väittänyt. Kihlattu oli valehdellut ikänsä, taustansa, perhemuotonsa ja esiintynyt jopa omana äitinään saadakseen huijauksensa läpi. Miksi? Sitä voi vain ihmetellä.

Ammattilaisen avulla takaisin pinnalle

Totuuden paljastuttua Aino oli niin tolaltaan, että kävi juttelemassa terapeutilla selvittääkseen ajatuksiaan.

– Suurin pelkoni silloin oli, että kukaan ei usko minua. Ammattiauttaja näki kuitenkin suhteessamme paljon asioita, joista minun olisi pitänyt hoksata, miten asiat ovat – esimerkiksi miten liialla mustasukkaisuudella peitellään usein omaa elämää.

Ammattilaisen näkemysten avulla Aino huomasi myös, miten mies oli onnistunut latistamaan hänet henkisesti. Vaikka epäilyksiä oli, Aino ei jaksanut riidellä, vaan syytti itseään kaikesta.

”Peitin tunteitani neuroottisella siivoamisella.”

– Omien tuntemusten selvittäminen, vertaistuki ja ymmärrys ovat auttaneet eteenpäin siitä masentuneesta, latistuneesta olotilasta. Nyt olen saanut myös terveempiä selviytymiskeinoja. Aiemmin esimerkiksi peitin tunteitani neuroottisella siivoamisella.

Mies yritti aluksi saada toista lapsista itselleen, mutta ei onnistunut siinä. Perheen lemmikkikoiran hän sen sijaan onnistui viemään.

– Yritin taistella, mutta olin siinä vaiheessa niin väsynyt, että en enää jaksanut. Mies laittoi lemmikkimme suoraan myyntiin, Aino kertoo.

Nykyään lapset ja Aino eivät ole miehen kanssa missään tekemisissä. Pienet kyselevät isästään harvakseltaan, mutta äiti toteaa vain miehen asuvan muualla.

– Hän oli paljon poissa elämästämme myös yhteisten vuosien aikana. Näin oikeastaan arjessamme ei ole paljonkaan muuttunut. Lapset eivät ehkä osaa surra isäänsä samalla tavalla kuin jos hän olisi ollut enemmän läsnä.

Tällä hetkellä se riittää selitykseksi, mutta tulevaisuudessa tilanteesta on kerrottava enemmän.

– En tiedä, kerronko totuuden, mutta en haluaisi valehdellakaan. Olen puhunut asiasta neuvolassa, ja todennäköisesti tarvitsen itsekin tukea siinä, miten kertoa asiasta lapsille.

Ainon nimi on muutettu perheen yksityisyyden suojelemiseksi.

Jatkuva kontrollointi ja arvostelu ovat raskaita sietää, ja niiden takana on usein piilotettuja tunteita, sanoo perheneuvoja Nina Kauppinen.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Kuinka tulisi toimia, kun parisuhteessa on kaksi erilaisia arvoja pitävää aikuista? Vedämme lasten kasvatuksessa muutoin aika yhtä köyttä, mutta miehen mielestä puuro on aamupalalla ainoa oikea vaihtoehto, kun minä taas annan täysjyväleipää. Siitä tulee sanomista. Olen hänen mielestään myös liian lepsu erityislapsellemme.

Meistä toisella on hirveästi sosiaalisia menoja, joista hän nauttii ja saa niistä energiaa. Toinen ei halua käydä kuin töissä, ja joskus jossakin kavereiden kanssa. Sitten hän olettaa, että toinenkin on aina kotona. Ja jos haluaa nähdä kavereita tai käydä kuntosalilla, tulee asiasta riita. Väitetään, että ei välitä perheestä ja elää vain kavereille. Vaikka se on toiselle vain henkireikä ja toiselle punainen vaate. Menemisiä kytätään kello kaulassa ja arvostellaan joka välissä.

Toinen ei myöskään juo alkoholia kuin ehkä kerran kymmeneen vuoteen, toinen tykkää vähän ottaa ja pitää hauskaa silloin tällöin. Silloinkin pidetään alkoholistina. Olisiko parempi erota kuin koittaa sovittaa elämää yhteen? 

Kiitos kysymyksestäsi! Kertomasi perusteella vaikuttaa tosiaan siltä, että tällä hetkellä ajattelette ja toimitte hyvin eri lailla. Hienoa, että lasten kasvatuslinjat kuitenkin ovat kuitenkin melko samanlaiset. Täysjyväleipä tai puuro lapsille on aika pieni asia, mutta nimittely alkoholistiksi eli toisen persoonan arvostelu onkin jo suurempi asia.

Se, että haluaa nähdä ystäviä ja pitää silloin tällöin hauskaa ei tarkoita, ettei arvostaisi parisuhdetta ja perhettä.

Ovatkohan nämä erovaisuudet välillänne olleet olemassa jo suhteenne alussa? Joskus ne asiat, jotka alussa viehättivät, kuten toisen sosiaalisuus, voivat kääntyä häiritseviksi. Joskus tilanne muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun kuvioon tulee lapsia. Lapsen saaminen saa jumittumaan vain vastuullisen vanhemman rooliin, unohtamaan itsensä kokonaan. On hyvä pitää yllä niitä asioita, jotka tuovat mielihyvää ja voimaa itselle, vaikka elämä muuttuu lapsen myötä ja aikaa itselle ei samalla tavalla ole. En kuule kiinnostuksissasi mitään pahaa. Se, että haluaa nähdä myös ystäviä ja pitää silloin tällöin hauskaa ei tarkoita, ettei arvostaisi parisuhdetta ja perhettä.

Kokemasi tekemisten kontrollointi ja arvostelu ovat luonnollisesti raskaita sietää. Sinusta varmasti tuntuu, että et saa ollenkaan hyvää palautetta ja ehkä ihmettelet miksi puolisosi haluaa olla kanssasi, jos et tee hänen mielestään juuri mitään oikein. Kerrot, että olette yrittäneet vuosikausia ja kysyt onko parempi erota. Tarkoitatko, että olette vuosikausia yrittäneet sietää tilannetta vai yrittäneet keskustella ja saada muutosta tilanteeseen? Jos ette ole käyneet perusteellisia keskusteluja suhdettanne hiertävistä asioista ja tosissanne työskennelleet muutoksen eteen, eropäätöksen sijaan kannattaa yrittää vielä keskustella tilanteesta avoimesti ja rauhallisesti.

Ärtymyksen takana on todennäköisesti syvempiä tunteita, jotka eivät nyt välity sinulle.

Miehesi ärtymyksen takana on todennäköisesti monenlaisia syvempiä tunteita, jotka eivät nyt välity sinulle. Asioista valittamisellaan hän ehkä on hyvin hädissään siitä, että hän ei ole enää riittävä ja tarpeeksi kiinnostava. Hän ehkä kokee, ettet halua olla hänen kanssaan ja nauti hänen seurastaan. Mieti, onko teillä, kuten monessa pikkulapsiperheessä, parisuhdeaika vähissä? Milloin viimeksi olet pyytänyt miestäsi yhdessä sinun kanssasi häntä kiinnostavan tekemisen pariin tai järjestänyt pienen yhteisen hetken arjen keskelle? Sinun aloitteesi voisi olla tässä kohtaa tärkeä!

Hänen tapansa reagoida tilanteeseen on sinun näkökulmastasi jopa sietämätön. Voisitko jotenkin rauhoittaa hänet siinä tässä ”valitustilassa” ennen kuin hermostut itse? Voisitko rauhallisesti sanoa esimerkiksi ”minusta tuntuu, että olet koko ajan tyytymätön minuun ja se tuntuu minusta tosi pahalta.” Voit myös kertoa olevasi huolissasi hänen tyytymättömyydestään ja ilottomuudestaan. Voit myös sanoa surullisena hänelle olevasi peloissasi, että suhteenne päättyy, koska tunnutte tällä hetkellä olevan joka asiassa eri mieltä. Jos pelkäät, että tilanne ei pysy rauhallisena keskustelutilanteessa, voit kirjoittaa puolisollesi kirjeen tai sähköpostia. Näin saat rauhassa muotoilla tekstiä, hän saa rauhassa sulatella sisältöä ja puhutte siitä sopivana aikana. Jos keskustelut eivät ole rakentavia, rauhoittakaa itsenne ja yrittäkää uudelleen, kun molempien mieli on tyyntynyt.

Jos keskustelut eivät onnistu, kannattaa kokeilla parisuhdeapua.

Jos keskinäiset keskustelut ja parisuhdeajan järjestäminen ei onnistu, kannattaa vielä kokeilla ulkopuolista parisuhdeapua perheneuvolasta tai perheasiain neuvottelukeskuksesta. Pariterapiassa selviää, onko suhteellanne vielä elpymismahdollisuuksia vai lähdettekö miettimään mahdollisimman pehmeää eroa lasten kannalta.          


 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mykkäkoulu voi olla tapa rauhoittaa riitaa, jos ei osaa käsitellä sitä, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä neljä vuotta. Riidellessä meistä kumpikaan ei oikein osaa selvittää asiaa, vaan keskustelu vain pahentaa tilannetta. Lähes joka kerta minä olen se, joka aloittaa keskustelun riidan jälkeen. Menen keskustelemaan vasta kun olen kunnolla rauhoittunut ja mieleni on hyvä. Alkuun keskustelu sujuu hyvin, mutta todella nopeasti mieheni hyökkää vastaan ja ottaa kaiken sanomani syytöksinä.

Kiinnitän todella paljon huomiota siihen, miten puhun hänelle etten vaan vahingossakaan loukkaisi häntä. Olen yrittänyt lukea mm. Väestöliiton sivuilta rakentavasta riitelystä ja koitan parhaani mukaan toimia neuvojen mukaan. Olen epätoivoinen, koska tuntuu, että vaikka kuinka yritän, niin kaikki menee silti vikaan.

Olen aikaisemmin ollut todella huono puhumaan tunteista, mutta mieheni kanssa olen voinut olla täysin avoin. Joskus kun olemme riidelleet ja olen kokenut tulleeni loukatuksi, olen vain päättänyt, että odotan, kunnes mies tulee juttelemaan. Kuitenkin yleensä minä aloitan keskustelun. Pisimmillään mykkäkoulua on kestänyt viikon. Se on itselleni ja varmasti myös miehelleni henkisesti todella kuluttavaa. Mitä vielä voin tehdä?

Kiitos kysymyksestäsi, jossa on kuvaat hyvin melko tavallisen riitatilanteen. Hienoa, että olet osaltasi yrittänyt saada muutosta samana pysyvään riidan kaavaan eli negatiiviseen kehäänne etsimällä tietoa rakentavasta riitelystä. Huolimatta yrityksistäsi toimia oikein koet jonkin menevän kuitenkin vikaan. Rauhallisessa mielentilassa ymmärrämme hyvin, miten riidoissa pitäisi käyttäytyä, mutta kun kiihtymyksen tunteet ottavat vallan järkevät ohjeet usein katoavat mielestä. Riitelyn taitoja opiskelleena tiedätkin, että keskustelualoite on tehokkain silloin, kun on rauhallinen. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla hyvillä mielin, koska pahoilla mielin olevan eli surullisen puolison keskustelualoite on monin kerroin helpompaa ottaa vastaan kuin turhautuneen ja kiukkuisen. Jos miehesi hämmentyy surullisuudestasi tai ei muuten reagoi sinun toivomallasi tavalla, älä luovuta, vaan yritä uudelleen. Voi hyvin olla, että hän tarttuu asiaan vähän viiveellä. 

Ihmisten välillä on eroa siinä, kuinka herkästi syyllistymme toisten kritiikistä.

Olisi mielenkiintoista kuulla miehesi kuvaus tilanteen kulusta. Kärsiiköhän hän tilanteesta yhtä paljon kuin sinä? Kerrot hänen kokevan kaiken syytöksinä. Ihmisten välillä on eroa siinä, kuinka herkästi syyllistymme toisen kritiikistä. Muistuttaakohan tilanne häntä jostain aiemmasta teidän välillänne entisissä suhteissa tai lapsuudenkodissa? Kun hän pitää mykkäkoulua, tiedätkö mistä hän tarkalleen on loukkaantunut? Saako hänet jotenkin lepyteltyä? Ymmärrän, että on turhauttavaa olla aina aloitteellisempi osapuoli keskusteluissa. Pääasia kuitenkin on, että jompikumpi tekee aloitteen keskusteluun.

Kerrot, että olet aiemmin ollut huono puhumaan tunteistasi, mutta voit miehesi kanssa olla täysin avoin. Se on hienoa, se kertoo luottamuksesta parisuhteessanne. Onkohan hänen helppo avautua sinulle? Voi olla, että sinulle keskustelu on helpompaa, olet ehkä siihen pystyvämpi kuin miehesi. Jos hän kokee olevansa huono vaikeista asioista keskustelija, hän todennäköisesti välttää jälkikeskusteluja riidasta. Mykkäkoulun aikana hän ehkä haluaisi lopettaa sen, mutta ei tiedä miten. Aika saa hänet tavallaan unohtamaan tai siirtämään syrjään kurjan tapahtuman ja silloin hänelle on hyvin sopivaa pyytää anteeksi ja jatkaa eteenpäin. Voi olla, että asiat eivät jää hänen mieleensä pyörimään kuten sinun, loukkauksista toipumiskyvyssäkin me kaikki olemme erilaisia.

Koska emme täysin tunne toistemme haavoja aiemmasta elämästä, emme voi tietää, mihin satumme sohaisemaan.

On hyvä, että pyydätte anteeksi. Joitain asioita joutuu pahoittelemaan monta kertaa. Toiset loukkaukset osuvat syvemmälle kuin toiset. Koska emme täysin tunne toistemme haavoja aiemmasta elämästä, emme voi tietää mihin satumme sohaisemaan. Kun saamme kuulla toiselle aroista kohdista rauhallisen syväluotaavan keskustelun avulla, se todennäköisesti muuttaa toimintaamme uudessa riidassa. Kysymyksestäsi ei ilmene kuinka kauan riitelynne on noudattanut samaa muuttumatonta kaavaa. Jos olette taistelleet kehällä jo sietämättömän pitkään ja haluatte olla yhdessä, suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Rauhallisen mukavaa syksyä teille!    


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.