Aino meni kihloihin ja perusti perheen rakastamansa miehen kanssa. Muutaman vuoden yhteiselon ja kahden lapsen jälkeen selvisi, että miehellä olikin todellisuudessa neljä lasta ja aviovaimo.

Vyyhti alkoi purkautua, kun Aino näki sattumalta avopuolisonsa auton rekisteritiedot.

Miksi ihmeessä miehen auto oli rekisteröity aivan vieraalle nimelle? Eihän siinä ollut mitään järkeä. Oliko auto varastettu?

Aino kirjoitti tuntemattoman nimen Facebookin ja järkyttyi – profiilikuvassa poseerasi hänen miehensä ja hänen lastensa isä aivan oudon naisen kanssa. Aino kävi kuvat läpi, ja tyrmistytys kasvoi painallus painallukselta. Facebookin mukaan hänen kihlattunsa oli naimisissa toisen naisen kanssa, minkä lisäksi hänellä oli kaksi lähes aikuista tytärtä.

Facebookista selvisi myös vaimon nimi, eikä puhelinnumeroa ollut vaikea selvittää.

– Soitin vaimolle, joka oli tietysti myös hyvin järkyttynyt. Totuus alkoi selvitä pala palalta.

Ainon perhe-elämä olikin perustunut valheelle.

Lavastettu menneisyys

Lumoavat, voimakkaat silmät. Niihin Aino kiinnitti aivan ensimmäisenä huomiota Ikean parkkipaikalla. Hän oli tutustunut eteläeurooppalaissyntyiseen mieheen ensin netissä Suomi24-palstalla, ja ensitreffien jälkeen kaikki eteni nopeasti.

– Jälkeenpäin mietin, että psykoottisuusko niissä silmissä silloin niin vetosi, hän sanoo.

Mies kertoi ajavansa rekkaa ja olevansa muukalaislegioonalainen, mistä oli todisteena muun muassa valokuvia. Siksi hän oli välillä pitkiä aikoja tien päällä.

Myöhemmin selvisi, että vain puolet tästä oli totta – mies tosiaan oli rekkakuski. Sen sijaan univormunsa hän oli tilannut netistä ja hän oli ottanut itse itsestään kuvia metsässä näyttääkseen Ainolle palasia ”armeijataustastaan”. Aino ei osannut epäillä mitään, vaan oli iloinen yhteisestä kiinnostuksenkohteesta, sillä hän suunnitteli itsekin astuvansa palvelukseen Suomen armeijaan.

– Kun aloitin armeijan, mies halusi nopeasti kihloihin. Hän ajatteli, että en voi pettää häntä, jos minulla on sormus sormessani.

”Jälkeenpäin ajatellen suhteemme oli kaikin puolin epäterve.”

Mies käyttäytyi mustasukkaisesti koko armeija-ajan. Hän soitteli näköpuheluita tarkistaakseen, että sormus oli sormessa, epäili jatkuvasti ja valitti, ettei Aino vietä riittävästi aikaa hänen kanssaan.

– Jälkeenpäin ajatellen suhteemme oli kaikin puolin epäterve. Hän syyllisti minua jatkuvasti ja oli todella mustasukkainen, mikä oli ärsyttävää ja ahdistavaa, mutta en osannut ajatella siitä silloin sen enempää.

”Olisit pitänyt jalkovälisi kiinni”

Kun Aino pääsi armeijasta, he alkoivat suunnitella yhteistä lasta. Molemmat toivoivat vauvaa, ja raskaustesti näyttikin plussaa varsin nopeasti. Mies oli innoissaan, olihan kyse hänen ensimmäisestä lapsestaan. Myöhemmin Ainolle selvisi, että lapsi ei suinkaan ollut ensimmäinen, vaan kolmas, mutta sitä ennen perheeseen oli ehtinyt syntyä vielä toinenkin lapsi.

Kumpikaan Ainon lapsista ei ole koskaan tavannut isän puolen isovanhempiaan, sillä mies ei suostunut tapaamisiin suhteen aikana. Mies kertoi äitinsä olevan iäkäs nainen, joka ei osaa suomea eikä englantia, mutta joka lähettäisi Ainolle sähköpostia ja mies voisi kääntää ne suomeksi. Viestit olivat todellisuudessa miehen itsensä kirjoittamia.

Kun kaikki selvisi, Aino oli syvästi järkyttynyt. Minkäänlaista selitystä miehen käytökselle ei ole löytynyt. Miehen ensimmäisen perheen mielestä koko tapahtuma oli Ainon syytä.

– Mitään tällaista ei olisi kuulemma koskaan tapahtunut, jos olisin osannut pitää jalkovälini kiinni. Tällaisen viestin sain miehen ensimmäiseltä perheeltä.

Kävi myös ilmi, että mies oli useita vuosia vanhempi kuin oli Ainolle väittänyt. Kihlattu oli valehdellut ikänsä, taustansa, perhemuotonsa ja esiintynyt jopa omana äitinään saadakseen huijauksensa läpi. Miksi? Sitä voi vain ihmetellä.

Ammattilaisen avulla takaisin pinnalle

Totuuden paljastuttua Aino oli niin tolaltaan, että kävi juttelemassa terapeutilla selvittääkseen ajatuksiaan.

– Suurin pelkoni silloin oli, että kukaan ei usko minua. Ammattiauttaja näki kuitenkin suhteessamme paljon asioita, joista minun olisi pitänyt hoksata, miten asiat ovat – esimerkiksi miten liialla mustasukkaisuudella peitellään usein omaa elämää.

Ammattilaisen näkemysten avulla Aino huomasi myös, miten mies oli onnistunut latistamaan hänet henkisesti. Vaikka epäilyksiä oli, Aino ei jaksanut riidellä, vaan syytti itseään kaikesta.

”Peitin tunteitani neuroottisella siivoamisella.”

– Omien tuntemusten selvittäminen, vertaistuki ja ymmärrys ovat auttaneet eteenpäin siitä masentuneesta, latistuneesta olotilasta. Nyt olen saanut myös terveempiä selviytymiskeinoja. Aiemmin esimerkiksi peitin tunteitani neuroottisella siivoamisella.

Mies yritti aluksi saada toista lapsista itselleen, mutta ei onnistunut siinä. Perheen lemmikkikoiran hän sen sijaan onnistui viemään.

– Yritin taistella, mutta olin siinä vaiheessa niin väsynyt, että en enää jaksanut. Mies laittoi lemmikkimme suoraan myyntiin, Aino kertoo.

Nykyään lapset ja Aino eivät ole miehen kanssa missään tekemisissä. Pienet kyselevät isästään harvakseltaan, mutta äiti toteaa vain miehen asuvan muualla.

– Hän oli paljon poissa elämästämme myös yhteisten vuosien aikana. Näin oikeastaan arjessamme ei ole paljonkaan muuttunut. Lapset eivät ehkä osaa surra isäänsä samalla tavalla kuin jos hän olisi ollut enemmän läsnä.

Tällä hetkellä se riittää selitykseksi, mutta tulevaisuudessa tilanteesta on kerrottava enemmän.

– En tiedä, kerronko totuuden, mutta en haluaisi valehdellakaan. Olen puhunut asiasta neuvolassa, ja todennäköisesti tarvitsen itsekin tukea siinä, miten kertoa asiasta lapsille.

Ainon nimi on muutettu perheen yksityisyyden suojelemiseksi.

Hyvässä parisuhteessa ei kuulu joutua pelkäämään toisen reaktiota, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme seurustelleet avopuolisoni kanssa nyt kymmenen vuotta ja meillä on kaksi lasta. Puoliso on todella mustasukkainen. Käyn ulkona noin kerran vuodessa ilman häntä, ystävieni kanssa. Joka kerta hän suuttuu minulle siitä. Olen joutunut luopumaan vanhoista miespuolisista kavereistani hänen vuokseen. Hän ei voi ymmärtää, että mies ja nainen voivat olla vain kavereita keskenään.

Monta vuotta sitten kuoli kaverini, joka oli mies. Surin, ja puolisoni suuttui siitäkin. Kysyi, miksi en itke koskaan hänen peräänsä. Nyt olin lähdössä siskoni syntymäpäiville, ja puolisoni suuttui, koska juhliin oli tulossa mies, jonka kanssa olin seurustellut 16 vuotta sitten.

Hän ei luota minuun ollenkaan, vaikka seurustelumme aikana minua ei ole koskaan kiinnostanut kukaan muu kuin hän. Hän ei voi hyväksyä, että minulla on ollut entisiä miessuhteita. Tilanne on ahdistava. En enää jaksa riidellä ja pelätä, milloin hän suuttuu seuraavan kerran. Hän ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta henkisesti on. Hän ei myönnä olevansa mustasukkainen.

Kuvaat viestissäsi parisuhdettasi, jossa olet miehesi mustasukkaisuuden takia joutunut mm. luopumaan vanhoista ystävyyssuhteistasi. Käyt vain harvoin ulkona ilman häntä, ja silloinkin miehesi suuttuu sinulle menoistasi. Olet joutunut kapeuttamaan elämääsi välttyäksesi miehesi mustasukkaisuudelta, suuttumisilta ja loukkaantumisilta. Se ei kuitenkaan ole poistanut ongelmaa, mikä on hyvin tavallista. Toteat viestisi lopussa itsekin, että miehesi käyttäytyminen on henkistä väkivaltaa.

Mitä ajattelet, että seuraisi, jos et mukautuisikaan hänen toiveisiinsa ja lakkaisit varomasta hänen suuttumisia ja loukkaantumisia? Sanot, että et enää jaksa riidellä ja pelätä, milloin hän suuttuu seuraavan kerran. Sinä siis joudut pelkäämään häntä ja hänen reaktioitaan. Hyvässä parisuhteessa ei kuuluisi joutua pelkäämään.

Mustasukkaisuudessa on usein kyse omasta epävarmuudesta ja pelosta.

Mustasukkaisuudessa on usein kyse omasta epävarmuudesta, riittämättömyyden, kelpaamattomuuden ja yksin jäämisen pelosta. Tilanteet, joissa parisuhteessa näyttäytyy toisen ihmisen erillisyys, herättävät pelon ja ahdistuksen tunteita. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi juuri toisen omat ystävät tai omat menot. Jos ihminen ei pysty tunnistamaan näitä tunteita itsessään, ne purkautuvat reaktiivisena suuttumisena puolisoa kohtaan ja tämän elämän rajoittamisena. Hänen sisäinen viestinsä on samanlainen kuin symbioosia tarvitsevan vauvan: ”Sinun on oltava maailmassa vain minua ja minun tarpeitani varten”. Turvallinen erillistymis- ja itsenäistymiskehitys on tällöin jäänyt kesken.

Erillisyyden puute parisuhteessa johtaa suhteen kapeutumiseen.

Kumppanin ystävyyssuhteen vastakkaiseen sukupuoleen herättävät joskus menettämisen pelon ja mustasukkaisuudenkin tunteita. Aikuisissa, tasavertaisissa parisuhteissa näistä tunteista pystytään kuitenkin puhumaan yhdessä. Erillisyyden puuttuminen parisuhteessa johtaa ennen pitkään suhteen kapeutumiseen ja hapettomaan tilaan, jossa ei mahdollistu kummankaan kehitys. Tällöin myös parisuhde rakkaussuhteena kuolee vähitellen. Siksikin on hyvä, että olet väsynyt tilanteeseen ja kaipaat muutosta.

Sanot, että miehesi ei myönnä olevansa mustasukkainen. Tilanteen korjaantumisen kannalta on huolestuttavaa, jos mustasukkainen ihminen ei tunnista omaa mustasukkaisuuttaan, vaan pitää reagointiaan ja toisen ihmisen elämän rajoittamista oikeutettuna.

Jos puolisosi ei ole valmis pohtimaan omaa osuuttaan, vaihtoehdoksi jää, että sinä lakkaat vähitellen kaventamasta omaa elämääsi hänen reaktiotaan peläten. Sinun täytyy ikään kuin ottaa itsellesi takaisin niitä alueita, jotka olet luovuttanut vuosien myötä hänelle, kuten oikeus omiin ystäviin ja heidän kanssa vietettyyn aikaan. Eräs tapa aloittaa lienee se, että sanot miehellesi rauhallisesti, että haluat olla hänen kanssa yhdessä, mutta et halua enää elää ja toimia niin kuin olet tähän saakka toiminut, omaa elämääsi rajoittaen.

Omaa toimintaa kapeuttamalla parisuhdekin huononee.

Ei kannata odottaa, että miehesi muuttuisi tai oivaltaisi asioita yhtäkkiä. On myös mahdollista, että hän ei pysty muuttumaan. Parisuhteenne tilanne ei kuitenkaan muutu itsestään, odottamalla. Omaa toimintaasi kapeuttamalla se oikeastaan huononee.  Mustasukkaisuus liittyy usein parisuhteen kokonaisdynamiikkaan, jossa kummankin puolison omat henkilökohtaiset teemat ja reagointi mahdollistavat mustasukkaisuuden ongelman kietoutumisen parisuhteen osaksi. Saattaa olla, että sinä tarvitset myös ulkopuolista apua pohtiaksesi omaa osuuttasi ja niitä syitä, jotka ovat saaneet sinut olemaan osana tällaista vuorovaikutusta.


Vierailija

Puoliso on mustasukkainen – olen joutunut luopumaan ystävistäni hänen takiaan

Vastaus olisi mielestäni ehdottomasti tarvinnut varoituksen fyysisestä väkivallasta ja vangitsemisesta. Kirjoittajan kuvaama tilanne tuskin tulee päättymään muuhun kuin yritykseen vangita puoliso fyysisesti ja kun tämä ei siihen alistu, tulee pahoinpitely ja tapon yritys. Puhun omasta kokemuksesta ja kirjoittajan tilanteessa juoksisin ja lujaa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Salailu voi olla myös keino olla käsittelemättä vaikeaa asiaa, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme tilanteessa, jossa halusimme lasta, ja puoliso tulikin raskaaksi. Raskausviikolla 21 vaimoni sai keskenmenon. Hän ei kuitenkaan kertonut minulle siitä kuin vasta sinä päivänä, kun äitiysloman olisi pitänyt alkaa, eli noin 15 viikkoa myöhemmin. 

Keskenmenon jälkeen ostimme yhdessä uuden isomman asunnon sekä auton, jotta rattaat mahtuvat kyytiin. Minulla on todella petetty olo. Tuntuu, että voiko vaimoon enää luottaa. 

Vaimo haluaisi yrittää uudestaan lasta heti, minä taas en. Toisaalta ymmärrän, että asiasta on voinut olla vaikea kertoa. Ehkä vaimoni on pelännyt menettävänsä myös minut? Tilanne on kuitenkin päinvastoin, sillä nyt tuntuu, ettei suhteella ole vankkaa pohjaa. Miten jatkossa, kertooko vaimoni silloin isoista ja tärkeistä asioista? 

Kiitos kysymyksestäsi! Vaimosi salasi tiedon keskenmenostaan noin kolmen ja puolen kuukauden ajan ja kertoi asiasta vasta äitiysloman alkamisajankohtana. Hän jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut hankkien kanssasi isomman asunnon ja auton vauvan tuloa ajatellen. On hyvin ymmärrettävää, että luottamuksesi häneen horjuu. Tunnet todennäköisesti itsesi petetyn lisäksi jollain tavalla riittämättömäksi ja arvottomaksi puolisoksi, johon ei voi tukeutua ja jolta ei voi hakea lohdutusta. Voi olla, että epäilet myös vaimosi tunteiden syvyyttä sinua kohtaan. Voi olla, että olet myös huolissasi hänen psyykkisestä voinnistaan.  

Olet pohtinut, että hän pelkäsi sinun hylkäävän hänet, jos saisit tietää keskenmenosta. Et ole ilmeisesti uskaltanut kysyä, miksi hän ei kertonut sinulle asiasta heti. Olisiko hän voinut kokea itsensä jollain tavalla epäonnistuneeksi naiseksi, joka ei kykene synnyttäjäksi? Syvissä hädän, pettymyksen ja huonommuuden tunteissaan hän ei kyennyt jakamaan asiaa ilmeisesti kenellekään. Hän on ollut asian kanssa surullisen yksin.

Huomattiinko vaimosi järkytystä ja ohjattiinko häntä keskusteluavun piiriin keskenmenon jälkeen?

Toinen vaihtoehto voi olla, että hän oli niin järkyttynyt, jopa sokissa keskenmenosta, ettei suostunut uskomaan sen olevan totta ja uskotteli ennen kaikkea itselleen, että kaikki on hyvin vauvan kanssa. Vaimosi tarkoitus ei siis ole ollut valehdella sinulle ja salata tahallaan asia sinulta, vaan se oli jonkinlainen lapsenomainen kieltämismekanismi myöntää tapahtunutta itselleen. Kun hän ei heti myöntänyt asiaa edes itselleen, sen kertominen sinulle tuli päivä päivältä yhä vaikeammaksi.

Prosessiin liittyen mietin, huomattiinkohan hänen järkytystään ja ohjattiinko häntä keskusteluavun pariin keskenmenon jälkeen. Keskenmenot ovat melko yleisiä, mutta niiden kokeminen on hyvin yksilöllistä. Viimeistään nyt hänen olisi hyvä päästä keskusteluavun piiriin!     

Sinun on luonnollisesti vaikea ryhtyä uuden lapsen hankintaan tässä tilanteessa. Toivottavasti olet sen hänelle kertonut. Ymmärtääkö vaimosi sinun tuntemuksiasi, pystyykö hän ajattelemaan tilannetta, jossa sinä salaisit häneltä hyvin tärkeän yhteisen asian? Keskusteluissa hänen kanssaan on hyvä olla hellävarainen, mutta ”häntä hoitaaksesi” et voi ryhtyä miellyttämään häntä ryhtymällä vauvan hankintaan. Asia on hyvä selvittää perinpohjaisesti ennen uutta yritystä.

Vaimosi todennäköisesti tarvitsee apua myös salailun käsittelyyn.

Vaimosi todennäköisesti tarvitsee apua keskenmenosta toipumisen lisäksi tapahtuman salailun tai kieltämismekanismin käsittelyyn yksin esimerkiksi neuvolapsykologin luona. Yhdessä te hyötyisitte pariterapiasta, jossa tapahtunutta käsiteltäisiin ymmärrystä tilanteeseen etsien. Ymmärryksen saaminen auttaa luottamuksen palautumisessa. Suosittelen lämpimästi yhteydenottoa paikkakuntanne perheasian neuvottelukeskukseen tai muiden pariterapiapalvelujen pariin!       


Vierailija

Vaimoni ei kertonut minulle keskenmenostaan – paljasti asian 15 viikkoa myöhemmin

Tässä on kyllä niin myöhäisestä keskenmenosta kyse, ettei tässä voi käyttää sitä iänikuista fraasia: "keskenmenot ovat niin yleisiä". Tässä tapauksessa oltiin jo yli puolivälissä eli raskausviikolla 21. Viikon kuluttua oltaisiin puhuttu jo kohtukuolemasta. Tietysti voi olla, että vauva oli menehtynyt kohtuun jo aiemmin. Joka tapauksessa olisin toivonut, että vastaaja olisi ottanut huomioon tuon keskenmenon myöhäisen ajankohdan paremmin. On todellakin eroa sillä, tapahtuuko keskenmeno esim...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.