Isä ja vauva tarvitsevat omia hetkiä ja yhteisiä juttuja. Mutta miksi ne tuntuvat äidistä oudosti haikeilta? Kuva: iStockphoto
Isä ja vauva tarvitsevat omia hetkiä ja yhteisiä juttuja. Mutta miksi ne tuntuvat äidistä oudosti haikeilta? Kuva: iStockphoto

Yhtä tärkeää kuin pitää huoli vauvasta on myös päästää hänestä irti. Vaikka se tuntuisi vaikealta, se kannattaa, psykologi kannustaa äitejä.

Vauvan kikatus kantautuu äidin korviin ja kertoo, että peuhuhetki isän kanssa on riemukas. Hupsuttelu näyttää äidinkin silmään ihanalta yhdessäololta, mutta jokin kaihertaa silti mieltä. Onkohan tuo nyt ihan tarpeellista?

Toisella kertaa isä on pukenut vauvalle vaateyhdistelmän, jota äiti ei koskaan valitsisi – ja taas äitiä ärsyttää. Ihan väärät vaatteet.

Vaikka haluaisi antaa isän ja vauvan nauttia omista yhteisistä juttunsa, miksi se tuntuu välillä vaikealta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kolmiosuhde on aina haastava

Kahden vanhemman ja vauvan suhde on kolmio, joka on asetelmaltaan aina haastava ihmissuhde, psykologi ja perheneuvoja Helena Toppari selittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kolmiossa kohtaa sivuun jäämisen kokemuksen ja tunteen omasta erillisyydestään.

Kun äitiä kaihertaa isän vaatevalinta tai isän ja vauvan oma hassuttelu, häntä kirpaisee todellisuudessa tunne ulkopuolisuudesta. 

– Tällaisissa kohdissa joudumme kohtaamaan yksinäisyyden, sen että toiset ihmiset, jopa oma puoliso ja lapseni ovat erillisiä minusta. Heillä on oma mieli, omat ajatukset ja tekemiset, joihin minulla ei aina ole pääsyä.

Voi olla vaikea myöntää, että tuntee yksinäisyyttä, kun on jäänyt tilanteen ulkopuolelle.

Tunnetta voi olla vaikea tunnistaa, ja itseäkin saattaa ihmetyttää, miksi väärä body tuntuu niin dramaattiselta.

– Äiti perustelee isän valinnan tai tekemisen haitalliseksi, koska ei tunnista, mistä pohjimmiltaan on kyse. Voi olla vaikea myöntää, että tuntee yksinäisyyttä, kun on jäänyt tilanteen ulkopuolelle, Toppari sanoo.

Isä puolestaan saattaa kokea vastaavia tunteita odotusaikana, kun raskaus on äidille konkreettisempi vauvan kasvaessa hänen vatsassaan. Imetys ja hormonit vahvistavat äidin ja vastasyntyneen symbioosia, josta isä voi niin ikään tuntea jäävänsä ulkopuoliseksi.

Vauvakin harjoittelee yhdessä ja erikseen olemista 

Pienen vauvan ja äidin symbioosi on äidin kannalta ihana ja herkkä vaihe – ja kolmioon verrattuna helppo, sillä äiti paistattelee vauvan jakamattomassa rakkaudessa. Vaihe päättyy aikanaan, sillä vauvan on tarkoitus kasvaessaan kääntyä yhä enemmän myös muiden ihmisten puoleen.

– Parhaimmillaan avuksi tulee isä, joka on läsnä ja hakee yhteyttä vauvaan. Isän tehtävä ja rooli on myös houkutella vauvaa pois intensiivisestä symbioosisuhteesta, Toppari sanoo.

Vauvan on tarkoitus kasvaessaan kääntyä yhä enemmän myös muiden ihmisten kuin äidin puoleen.

Vauvan kannalta tämä on tärkeää, jotta hänellä on mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen, äidin tarpeista erilliseksi yksilöksi. Kyky olla yhdessä mutta myös sietää erillisyyttä on tärkeä niin ystävyys- kuin rakkaussuhteissa läpi elämän.

– Koti on ensimmäinen paikka, jossa tätä saa turvallisesti harjoitella. Äiti voi tukea isän ja lapsen suhdetta antamalla heidän yhdessäololleen luvan ja tilaa. Jos isä on poissa päivisin tai esimerkiksi asuu muualla, hänet on tärkeä pitää vauvan mielessä myönteisin puhein ja kivoja asioita kerraten.

Äidin omiin tuntemuksiin vaikuttavat hänen aiemmat elämänvaiheensa ja se, kuinka turvallisia kokemuksia hänellä itsellään on erillisyyden opettelusta.

Äiti, ota isän kosketus vastaan

Kun kahdesta tulee kolme, myös vanhempien parisuhde on uuden edessä.  

– Vanhemmaksi tultuaan puolisot katsovat toisiaan eri tavalla kuin ennen. Tuore äiti kaipaa suhteelta ennen kaikkea turvallisuutta ja ennakoitavuutta ja miettii, pysyykö puoliso vierellä.

Mahdollisuuksia kahdenkeskisiin hetkiin ja läheisyyteen puolison kanssa ei heti ehkä ole entiseen malliin. Seksuaaliset halut saattavat herätä synnytyksen jälkeen eri tahtiin, ja seksiä ja läheisyyttä saattaa olla ainakin aluksi vähemmän kuin aiemmin.

Isällä on taito höllentää äidin ja vauvan tiukkaa sidosta.

Väsyneestä äidistä jo puolison kosketuskin voi tuntua vaatimukselta, kun iholla on jo koko päivän ollut pieni vauva. Toppari kannustaa äitejä kuitenkin ottamaan kosketuksen vastaan, halaamaan, katsomaan silmiin ja juttelemaan kuulumiset joka päivä. Puolison sylissä saa parhaimmillaan itsekin hellittelyä.

– Isällä on taito höllentää äidin ja vauvan tiukkaa sidosta, vetää äitiä pois symbioosista, joka olisi äidille se helpoin ja ihanin paikka. Tätä ei pitäisi tulkita negatiivisesti, vaan siihen kannattaa suhtautua hyväntahtoisesti. Pienetkin läheisyyttä tankkaavat eleet ja hetket auttavat säilyttämään yhteyden arjessa.

Myös lapsen on varttuessaan hyvä nähdä, että vanhemmat ottavat aikaa kahdenkeskiselle suhteelleen.

– Yhtä tärkeää kuin pitää huolta lapsesta on päästää irti hänestä. Lapsen kannalta turvallinen tapa kokea erillisyyttä on nähdä, että vanhemmilla on suhde, jonka ulkopuolella hän on.

Se, miten lapsi on saanut harjoitella kolmiosuhteessa olemista kotona, vaikuttaa siihen, miten hän osaa kohdata erillisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita esimerkiksi kaverisuhteissaan.

Vierailija

No kun kaikilla ei ole perheessä isää joka suostuu/ehtii hoitamaan vauvaa saatika mummoja ja kummin kaimoja rientämässä hoitoavuksi. Olisihan tuo ihannetilanne mutta aniharvinainen tässä kulttuurissa. Älä nosta itseäsi muiden yläpuolelle vain siksi että satut olemaan onnekkaassa asemassa tukiverkostojen suhteen.

Vierailija

Tämä on niin totta! Tämä muotoilee täysin sen mitä olisin halunnut sanoa pää punaisena huutaville kiintymyssuhdekiihkoilijoille kaikissa niissä keskusteluissa, joissa pohditaan voiko vauvan jättää ”isän hoitoon” kuinka moneksi tunniksi tai kuinka ”lapsen tarpeet ovat aina ensisijaiset ja kyllä voi vanhempien parisuhde odottaa kunnes lapset kasvavat”.

Näin on meillä toimittu aina, tiedostamatta ja sen kummemmin asiasta tietämättä. Väitän että tämän ansiosta meillä on vielä 19 vuoden ja neljän lapsen jälkeen onnellinen ja tiivis parisuhde sekä lapset jotka ovat myös isänsä kanssa äärettömän läheisiä plus turvautuvat hyvillä mielin myös isovanhempien ja muiden läheisten aikuisten apuun. Lapset on kasvatettu ikään kuin ”laumassa” mummien, pappojen, serkkujen, kummien ja kaimojen keskellä. Heille on luontevaa tarjota apuaan muille mutta myös yhtä luontevaa pyytää apua muilta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla