Vauvan syntymä tuo uudenlaisia ristiriitoja parisuhteeseen, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Miksi vaimoni väittää, etten tee yhtään mitään yhteisen vauvamme eteen? Olen osa-aikatyössä ja työskentelen suurimmaksi osaksi etänä ja kotona. Tämä oli mielestäni hyvä ratkaisu, koska saan olla todistamassa vauvan kasvua.

Hoidan parhaani mukaan oman osuuteni vauvanhoidosta, teen työni sekä kotitöitä. Kuitenkin äitiysvapaalla oleva vaimoni väittää, etten tee mitään vauvan eteen. Tuntuu siltä, että parisuhteemme ja avioliittomme ovat matkalla kohti tuhoa. Miten saisin vaimoni kannan muuttumaan?

Vauvan syntyminen perheeseen muuttaa monia asioita. Se vaatii sopeutumista, mikä ei aina ole kovinkaan helppoa. Tuntuu siltä, että koet vaimosi kritiikin epäoikeudenmukaisena ja ehkä loukkaavanakin. Olet tehnyt sellaisia valintoja, että voit olla mukana lapsesi elämässä mahdollisimman paljon ja teet parhaasi vauvan hoitamisessa ja kotitöissä. Silti vaimosi on sitä mieltä, ettet tee riittävästi. On ymmärrettävää, ettei se tunnu sinusta hyvältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuten sanottua, monet asiat muuttuvat lapsen syntymän myötä. Usein siitä seuraa uudenlaisia ristiriitoja myös parisuhteeseen. Se on monesti aivan luonnollinen osa sopeutumisprosessissa. Vauvan syntymisen myötä opetellaan perheenä elämistä. Silloin luodaan meidän perheen kulttuuria ja rutiineja. Oma haasteensa on jo siinä, kun ei enää olekaan vain kahta ihmistä, vaan perhe onkin kolmen erilaisen yksilön yksikkö.

Voi olla yllättävää, miten kokonaisvaltaista äitiys on.

Voisiko vaimollasi olla menossa oma sopeutumisvaiheensa äitiyteen? Voi olla yllättävää, miten kokonaisvaltaista äitiys on. Se ei ole vain uusia tehtäviä, joita täytyy opetella, vaan se muuttaa koko ihmistä. Ja muutos on pysyvä. Ennen kuin siihen tottuu, saattaa ahdistaa. Silloin voi tuntua, ettei toinen tee mitään, vaikka oikeasti tekeekin. Myös isyyteen kasvaminen on tietysti samankaltainen prosessi, vaikka isyydessä ja äitiydessä on myös omaa erityislaatuisuuttaan kummassakin.

Vaikuttaa siltä, että teillä sinun etätyösi tuo oman haasteensa tilanteeseenne. Oletteko keskustelleet riittävän tarkasti, mitä etätyö merkitsee ja vaatii? Onko vaimollasi käsitys siitä ajasta, jonka olet kyllä kotona, mutta olet sidottuna työhösi? Sellaisina aikoinahan et voi osallistua vauvan hoitamiseen tai kotitöiden tekemiseen. Olisiko teidän hyvä sopia etätyöhösi liittyvät käytännöt vielä nykyistä selvemmin?

Lapsi tuo mukanaan myös paljon toistuvaa työtä. Millaisessa tasapainossa teillä nämä toistot mahtavat olla? Vaipanvaihdot ovat yksi esimerkki toistuvasta tehtävästä. Jos sitä tekee itse monta kertaa päivässä ja toinen vain jonkun kerran, voi tuntua siltä, ettei toinen tee oikeastaan mitään. Tässäkin asioiden konkretisointi saattaisi auttaa. Siis että käytte läpi tarkemmin sitä, millainen aika kummallakin on käytössä lapsen ja kodin hoitamiseen ja miten kumpikin tuota aikaa käyttää. Ja olisiko jommallakummalla jotakin muutostoivetta siinä. Käytännön asioista sopiminen voi helpottaa tunnetta, että on yksin hoitamassa kaikkea.   

Keskustelun täytyy olla sellaista, että kummankin on mahdollista tulla pois puolustusasemistaan.

Ihmettelit kysymyksessäsi, että miksi vaimosi väittää, ettet tee mitään yhteisen lapsenne eteen. Oletko kysynyt tämän saman kysymyksen vaimoltasi? Ja sillä tavoin, että olet valmis oikeasti kuulemaan vaimosi vastauksen, etkä vain puolustautumaan ja väittämään vastaan. Tuntuisi merkittävältä, että ymmärtäisit paremmin, mistä vaimosi kokemus kumpuaa. Samoin olisi tärkeää, että itse saisit rauhassa kertoa vaimollesi oman kokemuksesi ja näkökulmasi asiasta. Myös vaikeat tunteet ja kokemukset olisi hyvä saada ilmaistua niin, että syntyisi ymmärrystä puolin ja toisin. Mutta silloin keskustelun täytyisi olla sellaista, että kummankin on mahdollista tulla pois omista puolustusasemistaan.

Toinen toistenne ymmärtäminen voisi avata tietä siihen, että voisitte kokea olevanne samalla puolella. Vaikeuksista ja raskailta tuntuvista asioista voisi silloin tulla yhdessä jaettua kokemusta, ei vastakkain asettelua. Väsynyt voi olla yhdessäkin ilman, että tarvitsee vertailla, kumpi tekee enemmän. Vanhemmuuteen liittyvien tunteiden ja kokemusten jakaminen voi tehdä niistä kevyempiä kantaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään rouvat väittävät tekevänsä yksin tai lähes yksin kaikki kotityöt, oli sitten lapsia tai ei. Sinkkuna olen tuuminut, että se johtuu siitä, ettei rouvat ole joutuneet koskaan itse huolehtimaan niistä töistä, joita yleensä miehet taloudessa hoitelevat, eivätkä siksi ymmärrä ollenkaan, miten paljon toinen tekee. Rouville tekisi oikein hyvää hoitaa kaikki taloudessa oikeasti yksin vaikkapa vuoden tai parin ajan. Eiköhän se näkemys muuttuisi, kun pääsisi omin silmin toteamaan oikean todellisuuden. Käytännössä tällaisen tutustumisjakson järjestäminen ei oikein ole mahdollista. Paitsi eron myötä totuus tulee eteen, mutta silloin saattaa olla liian myöhäistä enää peruuttaa.

Suurin osa naisista on asunut itsenäisesti vuosikausia ennen kuin ekan kerran muuttaa miehen kanssa samaan asuntoon. Eiköhän ne mystiset miesten työt tule sinä aikana hoidettua ihan tarpeeksi jotta tietää ettei siihen polttimon vaihtoon mene vuodessa kovinkaan monta sekuntia.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla