Parisuhteessa on kyse siitä, miten kirjoittaa kumppaninsa kanssa yhteistä itsensä näköistä elämää, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen seurustellut nyt 9 kuukautta ja tuntenut kumppanini parin vuoden ajan. Suhtaudumme kumpikin seurusteluun melko vakavasti ja haluaisimme olla rakentamassa elinikäistä parisuhdetta, mutta ennen sitoutumisia haluaisimme varmistaa, että suhteemme on "oikea" ja "oikeanlainen" – ja luonnollisesti jos se ei ole sitä, olemme valmiita myös eroamaan, sillä emme tahdo tehdä vääriä päätöksiä. Haluaisin ylipäänsä elää aika lailla ohjekirjan mukaan, minkä vuoksi haluan esimerkiksi syödä terveellisesti ja hyvin. 

Kun aloimme tapailla, olin parin viikon ajan hullaantunut, ja kehoni kokonaisuudessaan reagoi toiseen ihmiseen. Sen jälkeen tasaantui. Aina kun olimme yhdessä, tunsin vetovoimaa, mutta muuten elin ihan normaalia elämää. Siksi mietin, miten ihastunut olen ja haluanko seurustella toisen kanssa. Kuitenkin toisen seurassa tunsin itseni hyvin turvalliseksi, onnelliseksi ja koin vetovoimaa, mutta minua hämmensi se, etten esimerkiksi ajatellut toista koko ajan. Päätimme alkaa seurustella parin kuukauden tapailun jälkeen, sillä en halunnut jättää toista, ja tunteet puhuivat kuitenkin enemmän seurustelun puolesta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Viime kesänä meille tuli kriisi, jonka jälkeen olimme jo eroamassa. Kaikki tunteeni hävisivät yhtäkkiä. Meillä oli edelleen kivaa yhdessä, mutta toisesta tuli kuin ystävä. Katselin jopa muita, jotka viehättivät minua enemmän. Kriisin jälkeen päätimme tehdä viimeisen testin, josko tämä tunteettomuus olisi ollut väliaikaista. Se kannatti, sillä vähitellen jää suli ja aloin tuntea voimakasta vetovoimaa jälleen poikaystävääni kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen hyvin onnellinen hänen kanssaan ja rakastan häntä paljon. Meillä paljon samoja kiinnostuksen kohteita, arvomaailmamme ja maailmankuvamme ovat hyvin samanlaiset, ja haluamme elämältä samoja asioita. Koemme myös syvää henkistä yhteyttä toisiimme. Koen yhteytemme harvinaisena. Tunnen kuitenkin painetta siitä, että en ole hullaantuneesti rakastunut. Pelkään välillä, olenko tekemässä liikaa ratkaisuja järjen perusteella, vai onko luonteeni ja parisuhteemme vain tasaisempi kuin toisilla. Kuinka tärkeässä roolissa hullaantuminen on vai onko tällainen riittävää? Onko se, että mietin asioita jo merkki siitä, että tunteemme eivät ole riittävän voimakkaat ja olen tyytymässä johonkin? Vai onko se sitä, että olen muutenkin täydellisyyden tavoittelija?

Omat vanhempani ovat eläneet järkiavioliitossa, ja olen lapsena kärsinyt siitä. En halua samanlaista liittoa itselleni. Kuitenkin huomaan jo nyt, että kohtelemme toisiamme hyvin eri lailla kuin vanhempani: kunnioitamme ja rakastamme toisiamme, ja meillä on syvä tahto tehdä toisillemme hyvää ja panostaa suhteeseemme. 

Perheneuvoja Nina Kauppinen vastaa:
Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestäsi! Kertomasi perusteella parisuhteenne kuulostaa oikein hyvältä! Kerrot, että tunnette intohimoa, rakastatte ja kunnioitatte toisianne, haluatte toisillenne hyvää ja olette motivoituneita parantamaankin suhdettanne. Jaatte samanlaiset arvot, maailmankuvan ja kiinnostukset. Lisäksi tunnet syvää yhteyttä kumppaniisi, ja sinulla on hyvä ja turvallinen olo hänen seurassaan. On vaikea keksiä lisää aineksia hyvän parisuhteeseen. Kuitenkin koet epävarmuutta siitä, onko suhde oikeanlainen ja riittävän oppikirjamainen.

Suhde voi olla hyvä, vaikka varsinaista alkuhuumaa ei olisikaan ollut.

Epävarmuuden tunteitasi ruokkii ajatus siitä, onko suhteenne alkuhuuma ollut riittävää. Vertaatkohan kokemaasi alkuhuumaa kirjojen hullaantumistarinoiden lisäksi johonkin aiemmin kokemaasi vai oletko nyt rakastunut ensimmäistä kertaa? Alkuhuuman sisältö ja kesto luonnollisesti vaihtelevat riippuen ihmisestä ja elämäntilanteesta. Joillekin on ominaista heittäytyä täysin tunteen valtaan, toiset pitävät jalat osittain maassa ja toiset kokonaan. Joillakin hullaantuminen kestää melko lyhyen ajan ja toisilla pitkäänkin riippuen siitä, kuinka pian he asettuvat elämään arkea, jolloin rakastumisen kohde saa realistisen muodon. Useinhan olemme rakastuneina tai ihastuneina hullaantuneita siitä olosta, jota se herättää meissä. Toisin sanoen olemme hullaantuneita itsestämme sellaisina kuin olemme rakastuneina. Suhde voi olla hyvä, vaikka varsinaista alkuhuumaa ei olisikaan ollut ja syttyminen suhteeseen tapahtuu vähitellen.

Perhoset vatsassa, sydämentykytykset ja muut keholliset tuntemukset liittyvät usein ensimmäisten tapaamisten ja niiden odotuksen jännitykseen. Kun tunnemme olomme mukavan turvalliseksi toisen kanssa, ne yleensä tasaantuvat. Onneksi! Muuten olisimme kuin stressitilassa koko ajan. Vaikka päiväunelmissa on ihanaa liidellä, on myös hyvä kyetä keskittymään muihinkin asioihin.

Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä, onko suhteenne teille oikea.

Parin kuukauden jakso, jolloin tunsit vain ystävyyteen verrattavia tunteita kumppaniasi kohtaan, kaivertaa mieltäsi. Aioitte erota, mutta keskusteltuanne päätitte vielä yrittää. Intohimon tunteet palasivat, ja jatkoitte yhdessä. On ymmärrettävää, että seurustelun alussa tällainen jakso herättää epäilyksiä. Oletko löytänyt jotain selitystä tälle vaiheelle? Pelästyitkö jotenkin suhteen vakavuutta? Stressasiko päätöksenteko sitoutumisesta mieltäsi? Alkoivatko jotkut piirteet toisessa ärsyttää, kun tutustuitte ja totuitte toisiinne ja pelästyit sitä? Oletko miettinyt sitä, johtuiko tunteiden laimeneminen pelkästään kumppanistasi? Liittyikö kriisiaikaan jotain muuta vaikeaa tai erikoista sinun elämässäsi, johon liittyvät tunteet veivät tilaa tai laimensivat parisuhteeseen liittyviä tunteita?

Kerrot, että haluatte varmistaa, että suhteenne on ”oikea ja oikeanlainen.” Jos se ei sitä ole, olette valmiita jopa eroamaan. Kuten sanoitkin kukaan ulkopuolinen ei voi tietää tai määritellä sitä onko suhde teille oikea tai oikeanlainen. Siinä ainoat asiantuntijat olette te itse. Ei ole olemassa yhtä oikeanlaista parisuhdetta. Parisuhde on aina erilainen eri ihmisten kesken, toista identtistä ei löydy.

Puhut oppikirjamaisuudesta. Mikähän on se oppikirja, jota olet lukenut? Oppikirjojen lukemisen sijaan toivon teille rauhaa. Olisiko teidän mahdollista seurustella rauhassa ilman suurempia päätöksiä tulevaisuudesta? Pohdin myös, oletteko yhtä huolissanne tilanteesta. Jos sinä olet paljon huolestuneempi, voiko kumppanisi jotenkin rauhoitella sinua?

Et kerro, onko teillä aiempia seurustelukokemuksia ja kuinka nuoria olette. Jos olette kovin nuoria ja jos suhde on ihan ensimmäinen tai pidempi ensimmäinen, epävarmuus on luonnollista. Muiden vilkuilu kuuluu epävarmuuteen. Kun ei ole vertailupohjaa, on luonnollista olla epävarma siitä, kuulummeko juuri me yhteen vai sanojasi lainaten tyydynkö tähän, koska en muusta tiedä.

Hienoa, että tiedostat, mitä et suhteeltasi halua.

Vanhempiesi esimerkki ”tunnekylmästä järkiliitosta” tekee myös perusteellisesta pohdinnastasi ymmärrettävää. Hienoa, että tiedostat mitä et halua. Millaisia vaikutuksia koet vanhempiesi parisuhdemallilla olleen kasvuusi? Ovatko he olleet jollain tavalla etäisiä myös suhteessa sinuun vai oletko saanut tarvittavaa lämpöä? Kuinka sinulle menee parisuhteen ulkopuolella, oletko tyytyväinen muuhun elämääsi? Kutsut itseäsi täydellisyyden tavoittelijaksi. Kuinka vaativa mahdat olla itseäsi kohtaan? Täydellisyyden tavoitteleminen on rankkaa, koska kenenkään elämä ei voi koskaan olla täydellistä.

On toki hyvä suhtautua parisuhteeseen vakavasti. Voiko vaarana samalla kuitenkin olla, että leikkimielisyys katoaa? Leikki ja huumori pitävät parisuhteen elävänä. Voisiko vakavuuden rinnalle tulla seikkailumieltä? Pystytkö heittäytymään, nauttimaan hetkestä, rentoutumaan ajattelematta sen kummempia? Voisiko tunteiden etsimisen ja arvioinnin sijaan ajatella, että tunteet virtaavat ja liikkuvat? Voit tehdä niistä havaintoja hitaassa tahdissa ja rauhassa kuulostella itseäsi. Ei hätää, vaikkei tänään tunnu ihmeelliseltä. Katsotaan, miten tunteet elävät.

Kun päästän jonkun lähelleni, otan aina riskin.

Parisuhde on aina riski. Koskaan ei voi tietää, millaisia asioita elämässä tulee vastaan. Emme voi ennustaa, miten ne muuttavat itseä tai miten ne vaikuttavat kumppaniin. Ei ole olemassa mittaria, joka kertoisi, että tämä ihminen tässä on minulle takuuvarmasti se oikea. Kun päästän jonkun lähelleni ja uskallan mennä lähelle, otan aina sen riskin, että voin myös haavoittua.

Yhteenvetona voisi todeta, että parisuhteessa ei ole kysymys siitä, että eletään oppikirjamaista, ennakko-oletusten mukaista elämää, vaan siitä, että kumppaninsa kanssa kirjoittaa yhteistä itsensä näköistä elämää. Huuman ja tasaisemman vaihtelu voidaan yhdessä hyväksyä kirjoittamalla se osaksi yhteistä tarinaa. Vaikean ja arkisen jakson rinnalla parisuhteen kohokohdista ja hyvistä ajoista tulee merkityksellisempiä ja arvokkaampia. Alle vuoden seurustelun näkökulmasta tämä ajatus ei ehkä voi vielä puhutella teitä kunnolla, mutta se voisi olla hyvä tienviitta kohti yhteistä elämää, jossa on laaksoja ja kukkuloita.

Toivottavasti löysitte näistä pohdinnoista jonkinlaista uutta näkökulmaa asiaan. Jos ajatuksesi eivät jätä sinua rauhaan, suosittelen lämpimästi hakeutumista terapeuttisen keskusteluavun piiriin. Terapian avulla voit löytää lempeyttä ja armoa suhtautumiseesi itseesi ja asioihin ympärilläsi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla