Suorittaminen siirtyy äidiltä tyttärelle, sanoo perheneuvoja ja psykoterapeutti Mari Kinnunen. Perinteen katkaiseminen vaatii taitoa, mutta sen voi oppia.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Facebookin kierrätysryhmissä se näkyy selvästi: lasten vaaterumbaa hoitavat äidit. Välikausihaalarien, lämpökumppareiden ja sadetakin myyjissä tai ostajissa isiä näkyy vähän.

Lasten vaatettaminen on esimerkki metatyöstä, siis paljon aivotyötä ja energiaa vaativasta kotityöstä, jonka unohtuminen olisi ikävää kaikille, mutta joka usein tapahtuu toisen vanhemman näkökulmasta kuin itsestään. Joka syksy vuodesta toiseen eteiseen vain ilmestyy sopivan kokoisia kumppareita, sadetakkeja ja villahaalareita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Villahaalareiden hankkijaa tilanne saattaa ärsyttää – usein salaa. He huokaavat mielessään ja ryhtyvät hoitamaan seuraavaa asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Kun nainen on kotona, hän ottaa vastuun. Sitten tapa jää päälle.”

Metatöiden kasautuminen juuri äideille juontaa juurensa usein vauva-aikaan, psykoterapeutti ja perheneuvoja Mari Kinnunen sanoo. 

– Kun vielä yhä nainen on usein kotona vauvan kanssa, hän ottaa vastuun esimerkiksi lapsen vaatettamisesta. Sitten tapa jää päälle, Kinnunen sanoo. 

– Taustalla vaikuttavat myös vanhentuneet perinteet: on ajateltu, että äidit tietävät, miten lasta puetaan ja että se on naisen hommaa. Työssäni näen myös toisen puolen asiasta: joidenkin naisten mielestä miehet ostavat lapsilleen vääränlaisia vaatteita. Se ajatus on aivan yhtä vanhanaikainen.

Älä tee metatöitä kahdesti

Muutos vaatii tietoista päätöstä ja keskustelua. Kumpi ottaa lasten vaatteet ja kenkien jatkuvan sovittamisen jatkossa kontolleen? Kumpi hoitaa harrastuskuviot, siis kyydit, aikataulujen kalenteroimiset sekä varusteiden ylläpidon hoidettavakseen tästä eteenpäin? Mitä muuta arkeen kuuluu, jotta se sujuu koko perheen kannalta mahdollisimman saumattomasti? 

Se, mikä on oikea tapa hoitaa asia, pariskunnan on sovittava yhdessä. Kumpikaan ei voi yksin sanella standardeja työn laadulle.

Kun keskustelu aiheesta on käyty ja vanhemmat sopineet työnjaosta keskenään, on aika antaa toisen suoriutua vastuustaan rauhassa. 

– Asioita sovittaessa kumpikaan vanhemmista ei saa heittäytyä vastuuttomaksi. Jos asia on vastuullasi, opettele se, jos et sitä ennestään osaa. Lapsiin ja perheeseen liittyvät työt eivät ole niin vaikeita, etteikö niitä voisi oppia, Kinnunen sanoo.  

”Tekeminen on ainoa tapa huomata, ettei kaikki hoidukaan noin vain.”

Toinen puoli on luottamus: toinen vanhempi ei saa vahtia, tuleeko asia tehtyä vai ei – ei silloinkaan, vaikka lapsi voisi joutua kärsimään vanhemman unohtamisen seurauksista. Vastuussa olevan aikuisen on hoidettava tilanne. Toiselta aikuiselta se kysyy hienotunteisuutta, Mari Kinnunen sanoo.

– Elämä ei ole testi. Toiselle täytyy antaa kaikki tuki ja mahdollisuus onnistua, mutta sitten jättää asia pois omasta mielestä. Muuten metatyö tulee tehtyä kahteen kertaan. Se väsyttää molemmat.

Suorittajaäitien perinne

Miksi välillä käy kuitenkin niin, että toinen vanhemmista ottaa käytännössä kaiken vastuulleen, vaikka väsyykin siitä? Mari Kinnunen nimeää yhdeksi syyksi sukupolvet ylittävän trauman. Jos se miesten kohdalla on ollut puhumattomuus, naisilla se on suorittaminen. Taustalla on ajatus, jonka mukaan kaikki hommat on hoidettava, sillä kukaan muu ei niitä kuitenkaan tee.

– Suorittajaäitien tyttäristä tulee suorittajia, ja se kulkee opittuna mallina, jota ei ole pysähdytty miettimään, Kinnunen  sanoo.

Suorittaja haluaa kontrolloida kaikkea, sillä se on keino tuntea olonsa turvalliseksi.

– Taustalla on ajatus, että kukaan muu ei osaa tai tee tätä tässä maailmassa. Kontrollinhaluinen tuntee olonsa turvattomaksi, jos hänellä ei ole kaikki langat käsissään. Silloin vastuun luovuttaminen toiselle voi tuntua ylitsepääsemättömältä.

Kerro puolisolle, mitä teit 

Mikään pakko metatöitä ei ole jakaa. Mari Kinnusen mielestä perheessä voi aivan hyvin olla yksi projektipäällikkö, kunhan hän on itse sinut roolinsa kanssa ja saa tunnustusta tekemästään työstä – sekä riittävästi lepoa, vapaata, huoletonta aikaa. 

– Töiden epätasainen jakautuminen ei ole välttämättä mikään ongelma, jos kumppani vain ymmärtää arvostaa tehtyä työtä, Mari Kinnunen sanoo. 

Hän muistuttaa myös, että näkymätön työ pysyy näkymättömänä, ellei sitä avaa. Puolisolle kannattaa siis kertoa, mitä kaikkea tulikaan tehtyä. Uudet, sopivat ja lämpöiset kumisaappaat eivät vain ilmestyneet eteiseen itsestään. 

Jos metatöitä käyttää vallan välineenä, suhde on huonolla tiellä. Vallankäyttöä on esimerkiksi tiedon panttaaminen töiden jakamisen jälkeen. Silloin toisella ei ole edes mahdollisuutta hoitaa hyvin omaa vastuualuettaan. 

”Jos toiselle haluaa näyttää olevansa parempi, se kertoo jo toisen halventamisesta.”

– Tiedon panttaaminen voi olla tahatonta – jos esimerkiksi ei tule edes mieleen kertoa, millaiset ominaisuudet talvihaalareissa ovat hyviä tai että millainen vauvan body on hyvä. Jos tiedosta tulee riitaa ja sillä haluaa näyttää olevansa parempi kuin puoliso, se kertoo jo toisen halventamisesta.

Jos suhteeseen on luikerrellut jo halventamista, siitä on tärkeää alkaa tietoisesti pyrkiä eroon. Halveksunnan vastalääkkeitä ovat arvostaminen ja kunnioitus. 

– Toisen piikittely voi olla muka hupaisaa, mutta se päätyy lopulta usein loukkaantumiseen ja ehkä pahaankin kriisiin. 

Työnjako lisää kunnioitusta

Töiden jakamisesta seuraa paljon hyvää. Mari Kinnunen kertoo, että moni on huomannut metatöiden merkityksen vasta avioeron jälkeen – kun vanhemmuus on jaettu, kaikki langat on osattava pitää omissa käsissä. 

– Samalla eronneet ovat huomanneet, kuinka paljon energiaa ajattelutyö ja järjestelyt ensin mielessä ja sitten reaalielämässä vievät. Mutta tämän voi oppia jo parisuhteen sisällä, hän sanoo. 

”Hyvässä pitkässä parisuhteessa kunnioitus vain kumuloituu.”

Töiden jakaminen lisää molemminpuolista kunnioitusta. Se on Mari Kinnusen mukaan jokaisen parisuhteen voimavara. 

– Se tuo tunteen, että teemme tätä yhdessä, olemme samanarvoisia, enkä joudu olemaan vastuussa yksin. Hyvässä pitkässä parisuhteessa kunnioitus vain kumuloituu. Silloin kunnioitus ja arvostus kumppania kohtaan vain lisääntyvät vuosien saatossa.

Vierailija

Olipahan taas äitejä syyllistävä otsikko!

Onko se toinen suorittaja siksi kun toinen ei ota oma-aloitteisesti vastuuta? Äidit eli naiset eivät voi "levätä" turvallisessa miehen sylissä ja hoitaa sitä 50% levollisesti kun toinen ei millään opi olemaan oma-aloitteinen. Ikävä jättää oppimaan kantapään kautta kun lapsi kärsii.

Vierailija

Jutussa sanotaan ”Toinen puoli on luottamus: toinen vanhempi ei saa vahtia, tuleeko asia tehtyä vai ei – ei silloinkaan, vaikka lapsi voisi joutua kärsimään vanhemman unohtamisen seurauksista.” Juu tämän lauseen jälkeen meni koko jutun uskottavuus😳

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla