Pettäminen haavoittaa erityisesti silloin, kun olemme muutenkin haavoittuvia, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet avoliitossa 15 vuotta ja meillä on kaksi lasta, nelivuotias ja alle kolmikuinen. Olemme tavanneet nuorina, alle 20-vuotiaina. Mieheni on tehnyt reissuhommia koko suhteemme ajan. Nyt on käynyt niin kuin olen aina joutunut pelkäämään: hänellä oli kesällä suhde, josta sain tietää tältä naiselta ja hänen ystävättäreltään. 

Avoliittomme voi vielä ennen uutista ihan hyvin. Siksi pettäminen tuli suurena yllätyksenä, kun olin vielä itse viimeisilläni raskaana. En tiedä, voinko laittaa pettämistä alkoholin syyksi. Lapsillani on hyvä isä, ja meidän suhteemme oli ihan hyvä. Nyt en tiedä, mitä tehdä, ja mies haluaisi jatkaa kuten ennenkin.

Perheneuvoja Helena Toppari:

Sinulle on paljastunut miehesi ulkopuolinen suhde tilanteessa, jossa teillä on pienet lapset, joista toinen on vielä aivan pieni vauva. Olet ymmärrettävästi monin tavoin tolaltasi ja täynnä kysymyksiä.

Pettäminen on yleensä aina satuttavaa, mutta erityisesti silloin, kun se tapahtuu olosuhteissa, joissa jo lähtökohtaisesti olemme haavoittuvia ja suojaa tarvitsevia, kuten esimerkiksi raskausaikana tai pienten lasten vanhempana. Jos on lisäksi vielä niin, että jotkut ympärillä olevat ihmiset ovat tienneet uskottomuudesta, se voi lisätä turvattomuuden tunnettasi.

Tapahtunut herättää kysymyksen: keneen ihmiseen voin ylipäätään luottaa? Uskottomuus saattaa aiheuttaa niin voimakkaan kriisin, että kyky olla läsnä ja pitää huolta lapsista, heikentyy pitkäksi aikaa. Siksi on tärkeää, että haet itsellesi riittävää tukea tähän elämänvaiheeseen.

Jatkaminen kuten ennenkin ei ole mahdollista, sillä asiat eivät ole kuten ennen.

Joskus on niin, että uskoton osapuoli haluaisi pian unohtaa tapahtuneen ja siirtyä nopeasti eteenpäin. Asia on hänellekin yleensä kipeä, sekä syyllisyyttä ja häpeää aiheuttava. Jatkaminen kuten ennenkin ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä asiat eivät ole kuten ennen. Uskottomuus rikkoo perusteita, joille parisuhde rakentuu. Ilman ymmärrystä siitä, mitä ja miksi tämä tapahtui, sekä aitoa anteeksipyyntöä, parisuhteen turvallisuus ja luottamus eivät voi korjaantua.  

Onko miehesi ollut aidosti pahoillaan ja pyytänyt sinulta anteeksi? Oletteko pystyneet rauhallisesti yhdessä puhumaan tapahtuneesta? Onko miehesi osannut omalta osaltaan pohtia syitä, miksi näin tapahtui? Uskottomuuden paljastuttua olisi hyvä, että pari pystyisi mahdollisimman pian laajentamaan näkökulmaa itse tapahtuman tarkastelusta sen miettimiseen, miksi tämä tapahtui ja mitä nyt teemme.

Uskottomuuden syyt ovat usein moninaisia. Liian usein kuitenkin uskottomuutta selitään aika yksinkertaisilla syy–seuraus-tekijöillä, kuten alkoholilla, seksittömällä parisuhteella tai ”tilaisuus tekee varkaan” -tyyppisillä selityksillä. Nämä selitykset siirtävät vastuun itsen ulkopuolelle ja helpottavat siten hetkellisesti omaa oloa. Jos tapahtunutta uskottomuutta kuitenkin uskaltautuu pohtimaan pintaselitysten sijaan syvemmin, se avaa uusia, hyödyllisiä näköaloja, sekä itseen että yhteiseen parisuhteeseen.

Miten elämä ja yhteinen parisuhde ovat muuttuneet lasten saamisen myötä?

Kerrot, että teillä on pitkä yhteinen historia. Olette kasvaneet aikuisuuteen yhdessä. Olette myös olleet pitkään yhdessä ennen lastenne syntymää. Oliko lasten hankkiminen yhteinen toive ja päätös? Liittyykö lasten saamiseen mitään erityistä, kuten lapsettomuutta? Miten elämä ja yhteinen parisuhde ovat muuttuneet lasten saaminen myötä? Oletteko puhuneet siitä, miten kumpikin on nuo muutokset kokenut? Jos ihminen ei tunnista tai pysähdy miettimään eri elämäntilanteiden hänessä herääviä tunteita, vaarana on, että tunteet purkautuvat suoraan reaktiivisena toimintana, kuten esimerkiksi uskottomuutena. Näin toimiessaan ihminen kokee ajautuvansa tilanteisiin pystymättä löytämään syitä tai selityksiä tapahtuneelle.

Olet kokenut parisuhteenne hyvänä ja kuvailet miestäsi hyväksi isäksi. Sanot kuitenkin myös, että nyt on ”käynyt niin kuin olet aina joutunut pelkäämään”. Miksiköhän olet hyvässä suhteessa pelännyt pettämistä? Liittyykö syy sinuun tai historiaasi, mieheesi vai parisuhteeseenne? Minkälaista sinun on ollut elää tämän pelkosi kanssa, erityisesti kun miehesi on tehnyt matkatyötä? Miten tämä pelkosi on mahdollisesti näkynyt miehellesi? Oletko puhunut siitä aiemmin hänelle? Onko miehesi osannut rauhoittaa ja tuoda turvaa sinulle?

Liian usein me yritämme vaimentaa tai ohittaa jonkun epämiellyttäväksi kokemamme tunteen tai olon. Sen sijaan meidän kannattaisi pysähtyä kuuntelemaan ja ihmettelemään tätä tunnetta. Mitä tuo tunne yrittää kertoa minulle itsestäni, historiastani, parisuhteestani tai puolisostani?

Aito toipuminen vaatii molemmilta sitoutumista yhteiseen työskentelyyn usein pitkäksi aikaa.

Uskottomuudesta toipuminen on yleensä pitkä ja vaativa tie, paljon pidempi kuin ihmiset osaavat ajatella etukäteen. Uskottomuuden tuomaa haavaa ei paranna vain aika. Aito toipuminen vaatii kummaltakin osapuolelta sitoutumista yhteiseen työskentelyyn, usein pitkäksikin aikaa. Se vaatii epävarmuuden ja epämukavien tunteiden sietämistä. Se vaatii myös valmiutta tarkastella itseään. Usein pari tarvitsee ulkopuolista apua, päästäkseen puhumaan asioista uusista näkökulmista. 

Luottamus rakentuu vähitellen. Yhteisten keskustelujen myötä parin ymmärrys tapahtuneesta lisääntyy. He ymmärtävät parhaimmillaan toinen toisiaan ja yhteistä parisuhdettaan yhä paremmin. He oppivat tunnistamaan sekä kommunikoimaan omia tunteitaan ja tarpeitaan. Parin kyky liittyä toisiinsa paranee, mikä vahvistaa yhteenkuuluvuutta, sekä lisää turvallisuudentunnetta ja palauttaa luottamusta.

Ainoa kestävä tie yhdessä eteenpäin perustuu rehellisyydelle ja halulle sitoutua yhteiseen suhteeseen. Joskus uskottomuuden läpikäyneet parit sanovat, että tapahtunut auttoi heidät kivuliaalla tavalla uudenlaiseen ja parempaan parisuhteeseen. Mutta se ei tapahdu ilman työtä.

Teillä on kaksi pientä lasta. Perheeksi muotoutuminen sekä uusien roolien löytyminen vanhempana ja puolisona ovat vasta aluillaan. Ennen kuin teette mitään lopullisia ratkaisuja, ehdotan, että pysähdytte yhdessä tapahtuneen äärelle. Jos miehesi ei suostu pyynnöistäsi huolimatta keskustelemaan, niin hae ulkopuolista apua yksin.

Toivotan sinulle paljon voimia elämääsi!

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Hyvässä parisuhteessa ei kuulu joutua pelkäämään toisen reaktiota, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme seurustelleet avopuolisoni kanssa nyt kymmenen vuotta ja meillä on kaksi lasta. Puoliso on todella mustasukkainen. Käyn ulkona noin kerran vuodessa ilman häntä, ystävieni kanssa. Joka kerta hän suuttuu minulle siitä. Olen joutunut luopumaan vanhoista miespuolisista kavereistani hänen vuokseen. Hän ei voi ymmärtää, että mies ja nainen voivat olla vain kavereita keskenään.

Monta vuotta sitten kuoli kaverini, joka oli mies. Surin, ja puolisoni suuttui siitäkin. Kysyi, miksi en itke koskaan hänen peräänsä. Nyt olin lähdössä siskoni syntymäpäiville, ja puolisoni suuttui, koska juhliin oli tulossa mies, jonka kanssa olin seurustellut 16 vuotta sitten.

Hän ei luota minuun ollenkaan, vaikka seurustelumme aikana minua ei ole koskaan kiinnostanut kukaan muu kuin hän. Hän ei voi hyväksyä, että minulla on ollut entisiä miessuhteita. Tilanne on ahdistava. En enää jaksa riidellä ja pelätä, milloin hän suuttuu seuraavan kerran. Hän ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta henkisesti on. Hän ei myönnä olevansa mustasukkainen.

Kuvaat viestissäsi parisuhdettasi, jossa olet miehesi mustasukkaisuuden takia joutunut mm. luopumaan vanhoista ystävyyssuhteistasi. Käyt vain harvoin ulkona ilman häntä, ja silloinkin miehesi suuttuu sinulle menoistasi. Olet joutunut kapeuttamaan elämääsi välttyäksesi miehesi mustasukkaisuudelta, suuttumisilta ja loukkaantumisilta. Se ei kuitenkaan ole poistanut ongelmaa, mikä on hyvin tavallista. Toteat viestisi lopussa itsekin, että miehesi käyttäytyminen on henkistä väkivaltaa.

Mitä ajattelet, että seuraisi, jos et mukautuisikaan hänen toiveisiinsa ja lakkaisit varomasta hänen suuttumisia ja loukkaantumisia? Sanot, että et enää jaksa riidellä ja pelätä, milloin hän suuttuu seuraavan kerran. Sinä siis joudut pelkäämään häntä ja hänen reaktioitaan. Hyvässä parisuhteessa ei kuuluisi joutua pelkäämään.

Mustasukkaisuudessa on usein kyse omasta epävarmuudesta ja pelosta.

Mustasukkaisuudessa on usein kyse omasta epävarmuudesta, riittämättömyyden, kelpaamattomuuden ja yksin jäämisen pelosta. Tilanteet, joissa parisuhteessa näyttäytyy toisen ihmisen erillisyys, herättävät pelon ja ahdistuksen tunteita. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi juuri toisen omat ystävät tai omat menot. Jos ihminen ei pysty tunnistamaan näitä tunteita itsessään, ne purkautuvat reaktiivisena suuttumisena puolisoa kohtaan ja tämän elämän rajoittamisena. Hänen sisäinen viestinsä on samanlainen kuin symbioosia tarvitsevan vauvan: ”Sinun on oltava maailmassa vain minua ja minun tarpeitani varten”. Turvallinen erillistymis- ja itsenäistymiskehitys on tällöin jäänyt kesken.

Erillisyyden puute parisuhteessa johtaa suhteen kapeutumiseen.

Kumppanin ystävyyssuhteen vastakkaiseen sukupuoleen herättävät joskus menettämisen pelon ja mustasukkaisuudenkin tunteita. Aikuisissa, tasavertaisissa parisuhteissa näistä tunteista pystytään kuitenkin puhumaan yhdessä. Erillisyyden puuttuminen parisuhteessa johtaa ennen pitkään suhteen kapeutumiseen ja hapettomaan tilaan, jossa ei mahdollistu kummankaan kehitys. Tällöin myös parisuhde rakkaussuhteena kuolee vähitellen. Siksikin on hyvä, että olet väsynyt tilanteeseen ja kaipaat muutosta.

Sanot, että miehesi ei myönnä olevansa mustasukkainen. Tilanteen korjaantumisen kannalta on huolestuttavaa, jos mustasukkainen ihminen ei tunnista omaa mustasukkaisuuttaan, vaan pitää reagointiaan ja toisen ihmisen elämän rajoittamista oikeutettuna.

Jos puolisosi ei ole valmis pohtimaan omaa osuuttaan, vaihtoehdoksi jää, että sinä lakkaat vähitellen kaventamasta omaa elämääsi hänen reaktiotaan peläten. Sinun täytyy ikään kuin ottaa itsellesi takaisin niitä alueita, jotka olet luovuttanut vuosien myötä hänelle, kuten oikeus omiin ystäviin ja heidän kanssa vietettyyn aikaan. Eräs tapa aloittaa lienee se, että sanot miehellesi rauhallisesti, että haluat olla hänen kanssa yhdessä, mutta et halua enää elää ja toimia niin kuin olet tähän saakka toiminut, omaa elämääsi rajoittaen.

Omaa toimintaa kapeuttamalla parisuhdekin huononee.

Ei kannata odottaa, että miehesi muuttuisi tai oivaltaisi asioita yhtäkkiä. On myös mahdollista, että hän ei pysty muuttumaan. Parisuhteenne tilanne ei kuitenkaan muutu itsestään, odottamalla. Omaa toimintaasi kapeuttamalla se oikeastaan huononee.  Mustasukkaisuus liittyy usein parisuhteen kokonaisdynamiikkaan, jossa kummankin puolison omat henkilökohtaiset teemat ja reagointi mahdollistavat mustasukkaisuuden ongelman kietoutumisen parisuhteen osaksi. Saattaa olla, että sinä tarvitset myös ulkopuolista apua pohtiaksesi omaa osuuttasi ja niitä syitä, jotka ovat saaneet sinut olemaan osana tällaista vuorovaikutusta.


Vierailija

Puoliso on mustasukkainen – olen joutunut luopumaan ystävistäni hänen takiaan

Vastaus olisi mielestäni ehdottomasti tarvinnut varoituksen fyysisestä väkivallasta ja vangitsemisesta. Kirjoittajan kuvaama tilanne tuskin tulee päättymään muuhun kuin yritykseen vangita puoliso fyysisesti ja kun tämä ei siihen alistu, tulee pahoinpitely ja tapon yritys. Puhun omasta kokemuksesta ja kirjoittajan tilanteessa juoksisin ja lujaa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Salailu voi olla myös keino olla käsittelemättä vaikeaa asiaa, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme tilanteessa, jossa halusimme lasta, ja puoliso tulikin raskaaksi. Raskausviikolla 21 vaimoni sai keskenmenon. Hän ei kuitenkaan kertonut minulle siitä kuin vasta sinä päivänä, kun äitiysloman olisi pitänyt alkaa, eli noin 15 viikkoa myöhemmin. 

Keskenmenon jälkeen ostimme yhdessä uuden isomman asunnon sekä auton, jotta rattaat mahtuvat kyytiin. Minulla on todella petetty olo. Tuntuu, että voiko vaimoon enää luottaa. 

Vaimo haluaisi yrittää uudestaan lasta heti, minä taas en. Toisaalta ymmärrän, että asiasta on voinut olla vaikea kertoa. Ehkä vaimoni on pelännyt menettävänsä myös minut? Tilanne on kuitenkin päinvastoin, sillä nyt tuntuu, ettei suhteella ole vankkaa pohjaa. Miten jatkossa, kertooko vaimoni silloin isoista ja tärkeistä asioista? 

Kiitos kysymyksestäsi! Vaimosi salasi tiedon keskenmenostaan noin kolmen ja puolen kuukauden ajan ja kertoi asiasta vasta äitiysloman alkamisajankohtana. Hän jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut hankkien kanssasi isomman asunnon ja auton vauvan tuloa ajatellen. On hyvin ymmärrettävää, että luottamuksesi häneen horjuu. Tunnet todennäköisesti itsesi petetyn lisäksi jollain tavalla riittämättömäksi ja arvottomaksi puolisoksi, johon ei voi tukeutua ja jolta ei voi hakea lohdutusta. Voi olla, että epäilet myös vaimosi tunteiden syvyyttä sinua kohtaan. Voi olla, että olet myös huolissasi hänen psyykkisestä voinnistaan.  

Olet pohtinut, että hän pelkäsi sinun hylkäävän hänet, jos saisit tietää keskenmenosta. Et ole ilmeisesti uskaltanut kysyä, miksi hän ei kertonut sinulle asiasta heti. Olisiko hän voinut kokea itsensä jollain tavalla epäonnistuneeksi naiseksi, joka ei kykene synnyttäjäksi? Syvissä hädän, pettymyksen ja huonommuuden tunteissaan hän ei kyennyt jakamaan asiaa ilmeisesti kenellekään. Hän on ollut asian kanssa surullisen yksin.

Huomattiinko vaimosi järkytystä ja ohjattiinko häntä keskusteluavun piiriin keskenmenon jälkeen?

Toinen vaihtoehto voi olla, että hän oli niin järkyttynyt, jopa sokissa keskenmenosta, ettei suostunut uskomaan sen olevan totta ja uskotteli ennen kaikkea itselleen, että kaikki on hyvin vauvan kanssa. Vaimosi tarkoitus ei siis ole ollut valehdella sinulle ja salata tahallaan asia sinulta, vaan se oli jonkinlainen lapsenomainen kieltämismekanismi myöntää tapahtunutta itselleen. Kun hän ei heti myöntänyt asiaa edes itselleen, sen kertominen sinulle tuli päivä päivältä yhä vaikeammaksi.

Prosessiin liittyen mietin, huomattiinkohan hänen järkytystään ja ohjattiinko häntä keskusteluavun pariin keskenmenon jälkeen. Keskenmenot ovat melko yleisiä, mutta niiden kokeminen on hyvin yksilöllistä. Viimeistään nyt hänen olisi hyvä päästä keskusteluavun piiriin!     

Sinun on luonnollisesti vaikea ryhtyä uuden lapsen hankintaan tässä tilanteessa. Toivottavasti olet sen hänelle kertonut. Ymmärtääkö vaimosi sinun tuntemuksiasi, pystyykö hän ajattelemaan tilannetta, jossa sinä salaisit häneltä hyvin tärkeän yhteisen asian? Keskusteluissa hänen kanssaan on hyvä olla hellävarainen, mutta ”häntä hoitaaksesi” et voi ryhtyä miellyttämään häntä ryhtymällä vauvan hankintaan. Asia on hyvä selvittää perinpohjaisesti ennen uutta yritystä.

Vaimosi todennäköisesti tarvitsee apua myös salailun käsittelyyn.

Vaimosi todennäköisesti tarvitsee apua keskenmenosta toipumisen lisäksi tapahtuman salailun tai kieltämismekanismin käsittelyyn yksin esimerkiksi neuvolapsykologin luona. Yhdessä te hyötyisitte pariterapiasta, jossa tapahtunutta käsiteltäisiin ymmärrystä tilanteeseen etsien. Ymmärryksen saaminen auttaa luottamuksen palautumisessa. Suosittelen lämpimästi yhteydenottoa paikkakuntanne perheasian neuvottelukeskukseen tai muiden pariterapiapalvelujen pariin!       


Vierailija

Vaimoni ei kertonut minulle keskenmenostaan – paljasti asian 15 viikkoa myöhemmin

Tässä on kyllä niin myöhäisestä keskenmenosta kyse, ettei tässä voi käyttää sitä iänikuista fraasia: "keskenmenot ovat niin yleisiä". Tässä tapauksessa oltiin jo yli puolivälissä eli raskausviikolla 21. Viikon kuluttua oltaisiin puhuttu jo kohtukuolemasta. Tietysti voi olla, että vauva oli menehtynyt kohtuun jo aiemmin. Joka tapauksessa olisin toivonut, että vastaaja olisi ottanut huomioon tuon keskenmenon myöhäisen ajankohdan paremmin. On todellakin eroa sillä, tapahtuuko keskenmeno esim...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.