Edes uupumus tai masennus eivät oikeuta loukkaamaan kumppania tarkoituksella, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Puolisoni vertailee minua aina johonkin toiseen. Hän ajattelee ääneen, onko joku muu parempi kun minä, onko hän paremman näköinen, hoikempi tai onko hänellä kauniimmat hiukset. Niiden ajatusten jälkeen hän tulee luokseni myrkynnielemän näköisenä. Minun ei tarvitse kuin nähdä tuo ilme, niin romahdan.

Pahinta on, että hänelle on tullut ajatuksia myös minun siskoistani. Olen alkanut tuntea vihaa niitä ihmisiä kohtaan, joihin minua on vertailtu. Jotkut heistä ovat olleet minulle tärkeitä. Nyt minulla ei ole kuin pari läheistä ja pelkään, että tulen verratuksi heihinkin. Miksi minä olen aina se heikompi? 

Itse olen itseni kanssa sujut, ja tykkään itsestäni monessa asiassa. Olen rohkeasti ja reilusti kuka olen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näitä tilanteitä tulee kuitenkin usein, varsinkin kun mieheni on väsynyt. Hän on uupunut, ehkä masentunutkin. Voiko hänen käytöksensä johtua semmoisesta?

Seurusteluaikana meillä ei ollut tällaisia ongelmia. Ensimmäinen kerta oli silloin, kun olimme saaneet ensimmäisen lapsemme, ja vieraat tulivat katsomaan vauvaa. Silloin mieheni vertasi minua ensi kertaa toiseen naiseen, ja se romahdus oli ihan hirveä. 

Kerrot, että miehesi vertaa sinua ja ulkonäköäsi muihin naisiin. Koet, että hän pitää muita naisia sinua parempina ja kauniimpina. Ymmärsinkö oikein, että tämä ei ole vain sinun havaintosi, vaan miehesi oikeasti myös sanoo sinulle tällaisia asioita? Ja on sen lisäksi ärtynyt, jopa vihamielinen sinua kohtaan ja pahoittaa näin mieltäsi?

Tuollainen käytös ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Sinun on laitettava sille rajat.

Jos näin on, niin olet oikeassa, ketään ei saa kohdella kuvaamallasi tavalla. Tuollainen käytös ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Sinun on laitettava sille rajat. Joka kerta, kun tuollainen käytös tai puhe alkaa, voit esimerkiksi sanoa jämäkästi: Ole hyvä ja lopeta. En aio sietää tuollaista.

Mikä tekee sinulle itsesi puolustamisen vaikeaksi? Sanot, että pidät itsestäsi ja olet rohkeasti kuka olet. Minne romahtaa tämä ylpeys ja rohkeus tilanteissa, joissa juuri itsestä ylpeyden pitäisi auttaa ja suojella sinua?

Kuulostaa myös tosi murheelliselta, että olet alkanut tuntea vihaa niitä ihmisiä kohtaan, joihin sinua on vertailtu. Hehän ovat ihan syyttömiä. Pahan olon kohdistaminen heihin ei ratkaise mitään. Se eristää sinua läheisistäsi, tekee sinut yksinäiseksi ja näin ollen lisää turvattomuuden tunteitasi.

Toisen ihmisen parempi ulkonäkö ei voi horjuttaa rakkauden määrää omaa puolisoa kohtaan.

Mutta mistä pohjimmiltaan on kysymys? Kysymys ei ole siitä, että ihmisen paremmuus tai se, rakastammeko puolisoamme, määrittyisi luettelemiesi ulkoisten asioiden perusteella. Rakastamisen määrää ei voi horjuttaa jonkun toisen parempi ulkonäkö, hienommat hiukset, hoikkuus tai mikään muu vastaava. Nämä ovat asioita, jotka usein suhteen alussa saattavat vetää puolisoita yhteen. Parisuhteen rakkauden ja toisiimme sitoutumisen täytyy kuitenkin perustua johonkin syvempään.

Sanoit, että tilanne alkoi heti ensimmäisen lapsen synnyttyä, vuoden kuluttua naimisiinmenostanne. Mitäköhän siinä tapahtui kummallekin teistä? Sinä olit tietenkin tuoreena äitinä myös naiseudessasi ihan uuden edessä. Tuo kohta on suurimmalle osalle naisista hyvin herkkä, ja se nostaa usein esiin turvattomuuden tunteita. Täytyisi voida opetella luottamaan osin muuttuneeseen itseen ja naiseuteensa uudenlaisessa vaiheessa. Pitäisi pystyä luottamaan puolisoon, että hän on sitoutunut minuun ja yhteiseen elämäämme.

Herättikö tuo kaikki tapahtunut kenties turvattomuuden tunteita tai epävarmuuksia molemmissa teissä? Saisivatko epävarmuuden tunteet nyt ilmiasun kuvaamasi kaltaisina reagointeina? Voiko miehesikin osalta kyse olla jostain uuteen elämänvaiheeseen sopeutumisprosessin keskeneräisyydestä?

Uupumus tai masennus eivät oikeuta huonoa käytöstä.

Mietit, että miehesi on uupunut, ehkä masentunutkin. Olet oikeassa, että sellainenkin voi osaltaan selittää ikävää käytöstä ja toisaalta myös hänen syyllisyydentuntoisia vuodatuksiaan. Se ei kuitenkaan oikeuta huonoa käytöstä. Mitenköhän miehesi mahtaisi selittää tapahtumia? Sen kuuleminen saattaisi auttaa ymmärtämään kummankin näkökulmaa ja osuutta. Oletteko pystyneet ollenkaan puhumaan tästä asiasta yhdessä?

Mietin vielä sinua ja mainintaasi sisaristasi. Oletko puhunut heidän kanssaan näistä kokemuksistasi? Miten he suhtautuvat asiaan ja miehesi käytökseen? Minkälainen suhde teillä on? Joskus näet sisarussuhteisiin liittyvät tunteet, kilpailut, kateudet ja vertailut, saattavat herätä henkiin myöhemmissä ihmissuhteissamme. Sanot niin painokkaasti ja voimalla, että ”Miksi minä olen aina se heikompi puoli ja minua verrataan muihin huonompana”. Se saa ajattelemaan, että onko sinulla kenties jo aiemmassa elämässäsi ollut samankaltaisia kokemuksia ja tunteita.

Ajattelen, että teidän olisi hyvä yhdessä miehesi kanssa mennä puhumaan ulkopuolisen auttajan kanssa. Olisi hyvä syvemmällä tasolla ymmärtää mistä on kyse, ja sitä myöten löytää ratkaisuja turvattomuutta tuovaan, kuormittavaan tilanteeseenne.

Vierailija

Minulla on sisko. Toinen meistä on temperamenttinen, innostuu nopeasti ja suuttuu nopeasti, toinen on rauhallinen, tasainen ja pitkäpinnainen. Melkein kaikissa pidemmissä suhteissa sekä siskon että minun miehet ovat jossain vaiheessa sanoneet 'Miksi et voi olla enemmän kuin siskosi? Siskosi on niin paljon parempi asiassa x.' Vastauksena olemme antaneet ' Jos pidät asiasta x, niin olet vapaa etsimään henkilön, joka sitä tarjoaa mutta siskolleni et kelpaa.'

Siskoni kanssa olemme pitäneet yhtä ja välit ovat läheiset. Tietyn tyyppisille miehille tuo vertailu on keino alentaa ja hallita naista ja siihen ei pidä suostua. Suuri virhe on alkaa vihata vertailun kohteena olevaa läheistä. Vihaa sitä miestäsi, joka saa sinut tuntemaan riittämättömältä. Läheisesi, johon sinua vertaillaan, haluaa sinulle vain hyvää.

Jos mies ei usko puhetta, niin ehkä olisi hyvä antaa hänen maistaa omaa lääkettään. Seuraavan kerran, kun hän kehuu esim siskosi ulkonäköä, sano 'Totta kai siskoni säteilee, kun hänellä on niin upea ja arvostava mies rinnallaan. Toista se on minulla, kun on vaan tuollainen mollaajaa ja polkija. Kyllä se on hyvä aviomies, joka saa naisen loistamaan.'

Vierailija

Äijällä itellään on tunnevamma. Tietää milloin aloittaa lyttäävän käytöksen: kun nainen saa lapsen. Siitä asetelmasta on hankalampi irroittautua, vaikka ukko ei sitä tajua. Nainen voisi vastata samalla mitalla. Aina kun teeveessä tai kadulla kävelee joku nuori hunksi niin eikun sanomaan, että vitsi jos säkin olisit tollanen...vois sattua sen verran, että huono käytös loppuis siihen. Tai sitten ukko vetäis jotkut vuosisadan mustisraivarit ja ero olisi taputeltu siinä.

Toinen syy voi olla se, että äijä ei ole kokenut saaneensa lapsen syntymän jälkeen huomiota ja hakee sitä lapsellisella tavalla. Ei sekään kyllä hyvää kerro kun miehen pitäisi olla se toinen aikuinen suhteessa eikä kiukutteleva itsetuntoa latistava lapsi.

Mieheni taas sanoi kun kerroin tästä aiheesta, että tuo mies aiheuttaa käytöksellään häpeää koko miessukupuolelle ja että tämän yhden vastaajan kommentti siitä miten on helppoa olla kaunis ja säteilevä arvostavan kumppanin rinnalla on ihan totta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla