Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Parisuhteen rajat tulee aina määritellä yhdessä, mutta omat rajansa jokainen asettaa itse, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen yrittänyt puhua puolisolleni parisuhteen rajoista. Hän kuvittelee, että rajoitan häntä ja että samat rajat eivät koskisi minua. Se ei ole totta. Miten selitän asian hänelle? Mitä parisuhteen rajat voisivat olla?

Perheneuvoja Nina Kauppinen vastaa:
Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestäsi, joka jättää paljon arvailujen varaan. Et kerro, missä asiassa puolisosi ajattelee sinun rajoittavan häntä. Asia on ilmeisesti sinulle tärkeä, ja pyydät apua sen selittämiseen hänelle uudestaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koska informaatio on näin niukkaa, pohdin parisuhteen rajoja yleisemmin. Lähtökohta on se, että jokainen pari määrittelee itse rajansa. Kukaan muu ei voi niitä määritellä. Asiasta on oltava yhteisymmärrys, sillä muuten ne eivät ole yhteisiä sääntöjä ja sopimuksia, joihin voi vedota. Yhteisiä rajoja ei voi määritellä yksin, mutta rajat sille, kuinka annan itseäni kohdella parisuhteessa, tulee jokaisen määritellä itse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suhteen alussa pidämme itsestään selvänä, että rajoja ei ylitetä.

Usein ongelmana se, että joitain rajoja ei ole ymmärretty edes määritellä. Tyypillinen esimerkki on uskollisuuden käsite. Joillekin viehättävän ihmisen kanssa keskustelu, lähekkäin tanssiminen tai flirttailu tarkoittaa uskottomuutta, kun taas toisille raja menee suutelussa tai vasta seksin harrastamisessa. Suhteen alussa pidämme itsestään selvänä, että rajoja ei ylitetä, mutta pitkissä suhteissa erilaisia tilanteita tulee väkisinkin vastaan. 

Usein parisuhteissa törmätään kysymykseen siitä, voiko entisen seurustelukumppanin tai puolison kanssa olla yhteydessä, voiko heterosuhteessa olla ystävä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa tai voiko lähetellä entiselle kumppanille viestejä, joissa uskoudutaan parisuhde- tai henkilökohtaisista asioista. 

Millä tavalla olen erillinen kumppanista ja mikä on riittävää läheisyyttä?

Riidat parisuhteen säännöistä ja rajoista liittyvät uskollisuuden lisäksi muihin seksuaalisiin kysymyksiin, erillisyyden ja läheisyyden suhteeseen ja itsemääräämisoikeuteen. Seksuaalisuuden kysymykset tarjoavat runsaasti rajakeskustelun aiheita. Kuinka oma seksuaalisuus voi toteutua tässä parisuhteessa? Mitä tehdään toisen mieliksi, mistä voi kieltäytyä? Pitääkö seksiä harrastaa aina yhdessä silloinkin, kun vain toinen haluaa? 

Läheisyyden ja erillisyyden suhteen riittää myös pohdittavaa. Millä tavalla olen parisuhteessa erillinen kumppanista ja mikä on riittävää läheisyyttä? Saako parisuhteessa olla salaisuuksia? Voiko olla vaitonainen lapsuudestaan tai aiemmista suhteitaan? Sallitaanko jokin salainen pahe kuten tupakanpoltto humalassa tai suklaan syöminen? Tarvitseeko kumppanin tietää, kuinka paljon tililläsi rahaa? Tarvitseeko kumppanille kertoa kaikki päivän tekemiset? Jos toinen on kontrolloiva ja haluaa tietää kaiken päivästäsi, kuinka paljon lähdet kertomaan?

Erillisyyden kysymykset liittyvät kiinteästi ajankäyttöön. Pitääkö kaikki asiat tehdä yhdessä? Kuinka paljon saa olla omaa aikaa, entä aikaa ystävien kanssa? Monet haluavat jatkaa ystävyyssuhteita ilman puolison mukanaoloa. Useimmat tarvitsevat omaa aikaa, jolloin olla ihan yksin. Se ei tarkoita, ettei haluaisi olla parisuhteessa.

Itsemääräämisoikeuteen liittyen ihmiset riitelevät joskus siitä, mitkä päätökset tehdään yhdessä ja mitkä erikseen. Voiko tehdä suunnitelmia ottamatta puolison haluja ja toiveita huomioon? Jotkut puhuvat aina me-muodossa minä-muodon sijaan ja ovat kyvyttömiä tekemään pieniäkään päätöksiä itse. Viime kädessä jokainen päättää itse omista asioistaan. Toisen toiveita tai neuvoja voi kuunnella, mutta päätökset itseä koskevissa tärkeissä asioissa tehdään itse. Parilla on oikeus myös päättää omista asioistaan ilman esimerkiksi omien vanhempien tai muun suvun sekaantumista.

Jos et voi elää hänen käytöksensä tai ehtojensa kanssa, voitteko jatkaa parisuhdetta?  

Erittäin tärkeä rajanvetoasia on omista rajoista huolehtiminen. Mitä kestän ja mitä en? Pitääkö tottua asioihin, jotka satuttavat itseä? Sallinko itseäni kohdeltavan huonosti? Hyväksynkö esimerkiksi puolison toistuvan uskottomuuden, aggressiivisen käytöksen tai persoonaan menevät solvaukset? Joskus ei löydetä riittävän yhtenäistä käsitystä siitä, mitä hyvässä parisuhteessa eläminen tarkoittaa. Jos et voi elää hänen käytöksensä tai ehtojensa kanssa, voitteko jatkaa parisuhdetta? Jos jatkat vahingollista suhdetta, mitä sinulle tapahtuu?

On hyvä kertoa kumppanille, jos hänen toimintansa tai asennoitumisensa ahdistaa. Niin olet tehnytkin. Jäin miettimään sanojasi, joita voi tulkita niin, että olet jo päättänyt missä rajat kulkevat, ja sinun kumppanisikin tajuamaan se. Toisaalta sanasi voi ymmärtää niin, että haluat oppia keskustelemaan rauhallisesti ja rakentavasti asioista. Toivottavasti jälkimmäinen tulkinta on oikea!

Yksi tapa on ajatella, että kun olemme riittävän sitoutuneita ja läheisiä, olemme luontaisesti niin huomioonottavia, että ei ole tarpeen laatia tarkkoja sääntöjä. Parisuhteen rajat muodostuvat kuin itsestään: toiselle halutaan hyvää ja se hyvä toteutuu spontaanisti yhdessä eläen. Toivottavasti sait tästä aineksia pohdintaasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla