Parisuhteessa on joskus hyvin vaikeaa hyväksyä, että toinen on niin erilainen, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme puineet puolisoni kanssa parisuhdettamme jo pari vuotta terapiassa ja itseksemme. Olen lisäksi lukenut paljon aiheesta sekä muun muassa tunnelukoista. Tunnen, että olen saanutkin hyvin paljon tunnelukkojani auki.

Parisuhteemme on edelleen vaakalaudalla. Toisaalta tuntuu, että pitäisi luovuttaa ja erota. Toisaalta tunnen, että mieheni ei ole vastaavasti saanut avattua omia lukkojaan, minkä johdosta emme löydä yhteistä säveltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten minun pitäisi toimia? Asiamme ovat olleet välillä hyvinkin. Olemme olleet yhdessä jo 30 vuotta, joten tuntuu mahdottoman vaikealta antaa periksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perheneuvoja Anssi Tietäväinen vastaa:
Olet kovin ristiriitaisessa tilanteessa. Teidän odotuksenne ja toiveenne parisuhdettanne ja toisianne kohtaan vaikuttavat olevan hyvin erilaiset. Ja toisaalta tuntuu vaikealta katkaista 30 vuotta kestänyttä yhteistä taivalta. Neuvottomuutesi on erittäin ymmärrettävää.

Tällainen eritahtisuus on pitkissä parisuhteissa melko yleistä. Jostakin syystä toiselle puolisoista saattaa herätä tarve tutkia itseään tarkemmin ja ryhtyä tietoisesti työskentelemällä kehittämään itseään. Tällaisen tarpeen voi nostaa esimerkiksi jokin oman elämän kriisi tai taitekohta. Toisella puolisolla taas ei välttämättä ole samanlaista tarvetta tai kiinnostusta itsensä tutkimiseen ainakaan juuri samaan aikaan kuin toisella. Hän voi olla riittävän tyytyväinen omaan elämäänsä ja parisuhteeseensa eikä näe tarpeellisena lähteä hakemaan suurempia muutoksia vallitsevaan tilanteeseen.

Yritys muuttaa toista ei todennäköisesti johda hyvään tulokseen.

Tämän kaltaisessa tilanteessa omaan prosessiinsa lähtenyt osapuoli usein toivoo, että kasvusta ja kehityksestä voisi tulla puolisoiden yhteinen matka. Projekti, josta voitaisiin keskustella yhdessä, jakaa kokemuksia ja ajatuksia. Tai uusien asioiden opettelu ja harjoittelu voisi olla yhdessä tehtyä ja jaettua. Jos näin ei tapahdu, tulee helposti pettymystä ja erilleen kasvamisen tunnetta, ja sen myötä eroajatukset saattavat voimistua. Jotakin tällaista sinulle ja teille on ilmeisesti nyt tapahtunut.

Mikä sitten neuvoksi tällaisessa tilanteessa? Yritys muuttaa toista ei todennäköisesti johda hyvään tulokseen eikä se ole moraalisestikaan kestävä ratkaisu. Siis jos toista yrittää muuttaa pakottamalla, vaatimalla, kiristämällä tai manipuloimalla.

Ainoa tapa on varmaankin hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Olette käsitelleet parisuhdettanne keskusteluin ja pariterapiassakin, joten miehelläsi on varmaankin tiedossa hyvin tarkasti sinun tarpeesi ja toiveesi parisuhteenne kehityksen suunnasta. Siltikään hän ei jostakin syystä ole päässyt nykyistä tilannetta pidemmälle.

Kyse voi olla tosiaan siitä, ettei hän itse näe mitään suurempaa tarvetta muutokselle. Toinen vaihtoehto on, että hän etenee omassa prosessissaan kovin eri tahtia sinun kanssasi. Jos nyt on kyse siitä, se vaatii sinulta erilaisuuden ja erillisyyden sietämistä. Joskus parisuhteessa on hyvin haastavaa hyväksyä ja kestää, että toinen niin kovin erilainen. Hänellä on ajatuksia, tavoitteita ja pyrkimyksiä, jotka ovat erilaisia kuin omani. Tai että hänen temperamenttinsa ja tapansa prosessoida asioita poikkeavat omastani.

Joudut valitsemaan joko eron tai sen, että hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on.

Mutta vastaus varsinaiseen kysymykseesi, että kuinka sinun pitäisi tässä kohtaa toimia, on varmaankin kahtalainen. Joudut valitsemaan joko eron tai sen, että hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on. Tähän hyväksymisen vaihtoehtoon kuuluu nähdäkseni olennaisena se, että me ihmiset muutumme. Koko ajan ja väistämättä. Suhteemme ympäristöömme ja ihmisiin muuttaa meitä aina jonkin verran. Siksi parisuhteessakin jo toisen muutos muuttaa kokonaisuutta ja sen myötä kumpaakin suhteen osapuolta. Mutta muutos ei ole yksin kummankaan hallittavissa.

Joskus muutokset lähtevät liikkeelle vasta sitten kun pakko tai vaatimus väistyy. Silloin syntyy tilaa ja voimavaroja vapautuu. Ja ehkä jotakin lähtee tapahtumaan, kukapa tietää.  

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla