Puolison vanhempi voi käyttää valtaa lapseensa vetoamalla hänen tunteisiinsa, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Muutin puolisoni kotipaikkakunnalle, jossa asuvat edelleen hänen vanhempansa, sisaruksensa ja suuri osa sukulaisista. Heti alussa huomasin, ettei heillä ole tapana ilmoitella kyläilyistä, vaan ovi käy lähes aina ilmoittamatta. Koin tämän todella outona, sillä itselläni on aina tapana sopia kyläilystä etukäteen, vaikka kyseessä olisikin vain piipahdus ovella. 

Aloimme rakentaa omakotitaloa, ja jo rakennusvaiheessa perhettä ja sukua ramppasi tontilla utelemassa ja neuvomassa. Tämä aiheutti välillä kitkaa meidän välillemme ja päättyi lopulta siihen, että sovimme, että talon valmistuttua meille tullaan ainoastaan silloin kylään, kun siitä on erikseen sovittu. Näin ei käynyt. Ensimmäiset viikot uudessa talossa kuluivat tarjoillessa kahvia mieheni sukulaisille. Välillä nämä vierailut kestivät koko illan töiden jälkeen ja aiheuttivat valtavia riitoja meidän välillemme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aloin odottaa esikoistamme, ja mieheni suku sai tietää tästä hyvin varhaisessa vaiheessa, koska eräs oli löytänyt meidän vessan roskiksesta positiivisen raskaustestin. Tämä oli minulle viimeinen pisara ja ilmoitin, että en suostu tähän enää. Koin olevani koko ajan varpaillani, ahdistunut ja jännittynyt omassa kodissani. Koskaan ei tiennyt, milloin ovi käy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puolisoni keskusteli asiasta äitinsä kanssa ja sovimme kaikki kolme, että jatkossa vierailuista sovitaan. Anoppi lupasi myös tehdä asian selväksi lapsilleen ja lähisuvulle. Jos olen kotona, niin puolisoni on laittanut ovea naaman edestä kiinni ja ilmoittanut vanhemmilleen ja sisaruksilleen, että nyt ei sovi, vaikka kokeekin nämä tilanteet todella raskaina itselleen. Jos olen poissa kotoa, niin puolisoni jatkaa vanhalla tutulla tavalla eikä moiti vieraita siitä, että he tulevat ilmoittamatta.

Nyt tilanne on se, että anoppi itkee, että olen varastanut hänen poikansa ja koko suku ajattelee, että minä olen ilkeä ja paha. Puolisoni ymmärtää ajatusmaailmani, mutta kokee toiveeni vaikeaksi toteuttaa. Mitä voimme asialle tehdä? Olen todella väsynyt ja ajattelen muuttoa lähes tulkoon joka viikko. Esikoisemme syntyy alkuvuodesta ja pelkään, että tilanne eskaloituu.

Perheneuvoja Nina Kauppinen vastaa:
Kiitos kysymyksestäsi! Olette rakentaneet unelmienne kodin, olet raskaana ja kaiken pitäisi olla hyvin, mutta sen sijaan joudut turhautuneena ja väsyneenä miettimään muuttoa pois kodistanne. Puolisosi sukulaisten käytös kuulostaa kovin raskaalta ja rajattomalta. Hyvä, että olet sinnikkäästi pitänyt kiinni näkemyksestäsi sen sijaan, että olisi mukautunut ja vain sietänyt yksityisyyttänne häiritseviä tapoja. On mukava lukea, että puolisosi ymmärtää ajatusmaailmaasi, on samaa mieltä ja olette yhdessä yrittäneet asettaa rajoja, vaikka tilanne onkin hänelle hankala. Tuntuu hämmentävältä, että rajojanne ei kunnioiteta.

Anoppisi tunkeutuu lapsensa elämään eikä kunnioita hänen liittymistään uuteen perheeseensä. 

Puolisosi ja hänen äitinsä välit herättävät paljon kysymyksiä. Anoppisi ikään kuin tunkeutuu lapsensa elämään eikä kunnioita hänen liittymistään uuteen perheeseensä. Kuvauksesi perusteella voisi jopa sanoa, että anoppisi käyttää tietoisesti tai tiedostamattaan valtaa lapseensa vetoamalla hänen tunteisiinsa, itkemällä ja puhumalla varastamisesta. Ymmärtääkö puolisosi tämän näkökulman asiaan?

Pohdin äidin irrottautumista lapsestaan ja lapsen äidistään. Onkohan prosessi jäänyt jotenkin kesken? Se, että anoppisi sanoo sinun vieneen hänen lapsensa, on mielenkiintoista. Eikö ole erittäin luonnollista ja toivottavaa, että lapsen paikka on puolisonsa rinnalla ja te olette ensisijaisina kumppaneina toisillenne? Olisikohan puolisosi mahdollista ilmaista äidilleen, mikä olisi sopiva välimatka? Hän voisi esimerkiksi kertoa äidilleen, että äiti on aina tärkeä hänelle äitinä ja myös tulevassa roolissaan isoäitinä. Hyvissä väleissä ja läheisinä pysyminen voi onnistua paremmin ilman näin tiivistä olemista ja puuttumista toisen asioihin.

Hyvin usein on olemassa joku, joka on samaa mieltä ja ymmärtää, mutta valitsee hiljaisuuden.

Puolisosi, kuten moni muukin vastaavassa tilanteissa, pelkää välien menevän poikki tämän asian vuoksi. Onkohan anoppisi sanonut jotain sellaista tai viitannut siihen? Usein pelko on olemassa, vaikka siihen liittyvää uhkailua ei ole. Välirikko olisi äärilaidasta toiseen siirtymistä, rajattomuudesta täydelliseen välirikkoon. Uskotteko sen oikeasti olevan realistinen vaihtoehto? Asutte kuitenkin samalla paikkakunnalla ja teille on tulossa lapsi, jonka elämässä isoäiti varmasti haluaa olla.

Et sano apestasi mitään, millainen rooli hänellä on tässä? Kokeeko hän vaimonsa käytöksen sopivana, rajattomana vai jotain siltä väliltä? Löytyyköhän häneltä, joltain muulta sukulaiselta tai naapurilta ymmärrystä teidän kantaanne kohtaan? En usko, että koko suku ajattelee sinun olevan ilkeä ja paha sanojasi lainaten. Hyvin usein on olemassa joku, joka on samaa mieltä ja ymmärtää, mutta valitsee hiljaisuuden puuttumisen tai tuen antamisen sijaan. Toivottavasti sinulla on ystäviä, jotka ymmärtävät tuskasi ja tukevat sinua henkisesti.

Lapsen syntymä on uusi mahdollisuus saada muutos aikaan. 

Jälkeenpäin on helppo viisastella, että on tärkeää laittaa rajat kuntoon heti alussa, jotta ne vakiintuvat. Ehkä puolisosi ei olisi ollut silloin siihen valmis. Mennyttä ei voi enää muuttaa, mutta nyt haasteena on laittaa rajat yksityisyydellenne tässä tilanteessa. Lapsenne syntymä on uusi mahdollisuus saada muutosta aikaiseksi! Lapsen syntymän jälkeistä tilannetta ja tapaa olla yhteydessä anoppiin on hyvä pohtia jo nyt. Voisitte keskustella hänen kanssaan siitä, millaista yhteydenpitoa hän toivoo ja kertoa mitä te toivotte.

Pohdin myös, voisiko sinun ja anopin suhdetta jotenkin kehittää. Onko teillä jokin yhteinen kiinnostuksen kohde tai puheenaihe, joka yhdistäisi teitä? Miniän ja anopin suhde voi olla haastava, varsinkin jos siihen tulee jonkinlainen kilpailuasetelma. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla niin. Millainen suhde teillä on ilman tätä tilannetta? Jos välinne ovat muutenkin viileät, voisitko sinä tehdä myös jotain asian suhteen? Tuli myös mieleen millainen suhde sinulla on omiin vanhempiisi? Ovatko he teille hyvänä tukena vai liittyykö siihen jotain hankalaa?

Pohtikaa, kuinka vauva muuttaa elämää ja vaikuttaa parisuhteeseenne.

Tekee mieli ehdottaa teille juuri tässä kohdassa parisuhdelomaa poissa arjen ympyröistä. Teille on tulossa vauva, pieni ihana ihmisen alku, jonka odotusajan onnea ikävät tapahtumat ovat päässeet sotkemaan. Parisuhteenne vahvistaminen kaikin tavoin on tärkeää. Nauttikaa kiireettömästä yhdessäolosta ja pohtikaa, kuinka vauva muuttaa elämäänne ja kuinka se vaikuttaa parisuhteeseenne. On hyvä suunnitella, kuinka tuette toisianne uudessa vaiheessa ja kuinka huolehditte parisuhteessa uudessa tilanteessa.

Voi olla, että parisuhteen vahvistamiseen säännöllisesti käytetty aika tuo voimaa myös rajanvetokäytäntöihin. Esimerkiksi puolisosi voisi suostua siihen, että kotona ei rampata ilmoittamatta silloinkaan, kun hän on yksin kotona. Säännöissä pysymisen voi nyt hyvin perustella vauvaperhe-elämän vaatimalla rauhalla. Voimia rajaustyöskentelyyn ja onnea tulevaan vauvaelämään!

Vierailija

Terapiaanko kirjoitti:
Aloittaja on todella itsekäs. Jotkut suvut vain ovat läheisiä jäsentensä kanssa ja tämän ei sitten ap:lle sovi. Hän ei jostain syystä "istu" porukkaan vaan haluaa että asiat tehdään vain ja ainoastaan hänen tavallaan. Aika uskomatonta, mie skäy sääliksi kun halutaan eristää omasta suvustaan.

Jaaha, sukulaisia näyttäis sitten eksyneen tännekin.

Vierailija

MIES tukee vaimoaan, vaikka vastassa olisi se oma äiti tai suku. Jos te päätätte, että suku ei juokse teillä kuinka haluaa, on myös miehesi pidettävä kiinni tästä yhdessä sovitusta säännöstä!
Kenenkään koti ei ole yleinen kahvila, johon tullaan kuinka halutaan.
Tällaisissa tilanteissa on sen oltava molemmille talossa asuville sopiva tapa, ei vain heille jotka siitä ovesta sisään marssivat.
Jos ei ole, täytyy ymmärtää kenen kanssa on parisuhteessa. Kunnioitettava ja tuettava hänen jaksamista jota rakastaa.
Älä välitä vaikka saat se "itsekkään ihmisen" maineen ja sinua katsotaan kieroon.
Sinulla on täysoikeus suojella omaa jaksamistasi! Miehesi voi aina juosta sukunsa luona, ei heidän tarvitse teille majoittua.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla