Oman elämän rajoittaminen on päättymätön tie, jolle ei pidä koskaan lähteä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme seurustelleet puolisoni kanssa nyt vuoden verran. Tavatessamme olin eroamassa pitkästä parisuhteesta, jossa olin juuri saanut juuri kuulla tulleeni petetyksi. 

Nykyisen puolisoni kanssa seurustelimme jo nuorina. Vuosien aikana olemme kyselleet silloin tällöin kuulumisia, mutta välissä on saattanut kulua monta vuotta. Olemme puhuneet, että kumpikaan ei ollut kunnolla unohtanut toista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puolisoni entinen on pettänyt häntä useasti, ja puolisoni on kokenut, että hän ei ole ollut riittävä entiselle puolisolleen. Heillä on suhteestaan kaksi lasta, jotka ovat osittain pitäneet huonoa parisuhdetta pystyssä, vaikka pettäminen on jatkunut lasten jälkeenkin. Jo suhteemme alkuaikoina huomasin, että puolisoni tarkkailee ja kontrolloi kaikkea tekemisiäni. Ajan kanssa tämä on mennyt todella pahaksi. Olemme puhuneet asiasta, ja hän pelkää, että teen samoin kuin hänen entinen puolisonsa ja ajattelee, että ei ole minullekaan tarpeeksi riittävä. Mitkään tekoni tai sanani eivät tunnu muuttavan hänen ajatuksiaan. Hän on myös hyvin kriittinen entistä puolisoani kohtaan ja sitä, että pidämme satunnaisesti yhteyttä, kun hoidamme pakollisia yhteisiä asioita. Hän kuvittelee, että kaikki se yhteydenpito tarkoittaa sitä, että haluan palata entiseni kanssa yhteen tai ainakin niin, että entinen puolisoni kaipaa minua. Itse tiedän, että en halua takaisin suhteeseen. Olen sanonut puolisolleni, että mitä sitten vaikka entiseni kaipaisi minua. Ei hän yksin sille asialle pysty mitään tekemään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puolisoni on käynyt terapiassa. En tiedä luotanko siihen, että se auttaa. Haluaisinkin tietää, miten voisin omalla käytökselläni vielä enemmän näyttää puolisolleni, että hän riittää juuri tuollaisena ja että en ole samanlainen kuin hänen entisensä.

Alamme olla tilanteeseen todella väsyneitä. Emme kuitenkaan halua luovuttaa. Olen sanonut monta kertaa, että jos en olisi tosissani tässä suhteessa, en kestäisi turhia epäilyjä ja syytöksiä.

Kerrot, että teillä on vuoden ikäinen parisuhde, jota varjostaa mustasukkaisuus. Selitys puolisosi mustasukkaisuudelle löytyy hänen menneisyydestään. Kun on tullut toistuvasti petetyksi, se jättää syvät haavat. Sen jälkeen saattaa mennä pitkän aikaa ennen kuin uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen. Joskus mustasukkaisuuden juuret voivat ulottua pitkälle lapsuuteen asti. Jos ihminen ei ole lapsuudessaan saanut riittävästi rakkautta, huomiota ja hyväksyntää, siitä voi seurata, ettei oikein koskaan kykene vakuuttumaan, että on riittävä. Se tekee olon turvattomaksi. On hyvä, että puolisosi on hakeutunut terapiaan. Mutta olet myös oikeassa siinä, että usein vie aikaa, ennen kuin terapia alkaa vaikuttaa. Siksi on hyvä miettiä, miten pärjäätte yhteisen elämän tilanteissa.

Mustasukkaisuudessa ei ole kyse siitä, että toinen olisi epäluotettava.

Mustasukkaisuus on hyvin kivuliasta sekä asianomaiselle itselleen että puolisolle. Mustasukkaisuuden kanssa pärjää parhaiten, jos sitä kokeva pystyy myöntämään, että kyse on hänen ongelmastaan. Kyse ei ole siitä, että toinen olisi epäluotettava, vaan että itsellä on vaikea luottaa.

Teillä on hyvin tuore parisuhde. Vaikka kerrot, että olette nuoruudessanne seurustelleet ja silloin tällöin pitäneet yhteyttäkin, niin silti olette yhteisessä elämässänne alkumetreillä. Parisuhteiden alkuvaiheisiin liittyy lähes aina turvattomuutta ja epävarmuutta kaiken ihanan rakastumisen keskelläkin. Löydämmekö yhteisen elämän, kestääkö suhteemme? Miten pärjäämme sen kanssa, että kummallakin on oma parisuhdehistoria ja entiset elämät? Kerrot myös, että entinen parisuhteesi päättyi miehesi uskottomuuteen, juuri kun olitte tavanneet nykyisen puolisosi kanssa. Sinulla on siis itselläsikin kesken oma erosi ja siihen johtaneiden asioiden prosessointi. Vaikka sanot, että et kaipaa takaisin entiseen suhteeseen, niin siitä huolimatta eroon sopeutuminen vie aina aikaa. Yksi vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika erosta toipumiseen. Nämäkin kaikki asiat osaltaan saattavat lisätä puolisosi turvattomuuden tunnetta ja mustasukkaista käyttäytymistä. Siksi voisi olla hyvä todeta yhdessä, että tässä vaiheessa suhdettanne on vielä ymmärrettävästi paljon turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä. 

Toisen käyttäytymisen kontrollointi johtaa vain syvemmälle mustasukkaisuuteen.

On myös tärkeää, että löydätte hyviä tapoja pärjätä näiden turvattomuuden tunteiden kanssa. Asioista ja tilanteista riiteleminen ovat huonoja tapoja, sillä ne lisäävät entisestään turvattomuuden tunnetta. Toisen käyttäytymisen tarkkaileminen ja kontrolloiminen ovat myös huonoja tapoja ja johtavat paria vain syvemmälle mustasukkaisuuteen. Toisen osapuolen pitäisi voida elää mahdollisimman normaalia elämää, johon kuuluvat normaalit omat menot ja ystävät. Oman elämänsä rajoittaminen niin, että toinen ei tulisi mustasukkaiseksi, on myös päättymätön tie. Sille ei pidä koskaan lähteä.

Kirjoitat koskettavasti siitä, että haluat omalta osaltasi olla hyvä ja turvallinen puoliso, koska suhteenne on sinulle tärkeä. Että et halua satuttaa puolisoasi kuten häntä on aiemmassa elämässään satutettu. Tämä asenteesi välittyy varmasti hänelle jo sinällään tuoden turvallisuutta ja luottamusta.

Vierailija

Oivallus kirjoitti:
Tämä on tärkeä lause: Oman elämän rajoittaminen on päättymätön tie, jolle ei pidä koskaan lähteä.

Pätee myös elämään alkoholistin puolisona.

Paitsi jos siihen omaan elämään on ilmestynyt jotain sellaista, mikä on ihan todellisuudessa loukkaavaa ja hajottaa parisuhdetta.

Oksettaa itseäkin

Ikävä tauti. Meillä oli aiemmin toisinpäin. Eli mies oli kontrolliva ja mustasukkainen. Oltiin puoli vuotta erossa ja palattiin yhteen. Nyt on roolit vaihtuneet 😔 Minä olen järjettömän mustasukkainen ja oletettavasti syyttä. En tykkää siitä yhtään, ja kohta täytyy hakea apua.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla