Itselleen tärkeistä asioista ei pidä luopua kokonaan siksi, että puoliso ei pidä niistä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme asuneet avopuolisoni kanssa yhdessä vuoden verran. Hänellä on tapana moittia minua esimerkiksi siivottomuudesta, ystävieni näkemisestä tai siitä, että matkustan liikaa. Minusta hänen vaateensa ovat kohtuuttomia – hän esimerkiksi toivoo minun peruvan aiemmin sovitun lomamatkani hänen takiaan.

Puolisoni on myös vaikea hillitä suuttumistaan. Hän voi räjähtää esimerkiksi siitä, että en ole lukenut hänen ajatuksiaan ja käynyt kaupassa. Olen ehdottanut pariterapiaa, mutta hän ei suostu. Mitä minun pitäisi tehdä?

Kerrot, että olette asuneet avopuolisosi kanssa yhdessä vuoden. Kuvaat hänen käyttäytyvän tavoilla, jotka kieltämättä kuulostavat sellaisilta, jotka eivät tee hyvää parisuhteelle. Mietin, miten hyvin tunsitte toisianne ennen avoliittoa. Oliko hänellä tapana jo ennen yhteen muuttamistanne kritisoida ja kontrolloida sinua sekä suuttua ja räjähtää sinulle asioista? Vai onko miehesi käyttäytyminen muuttunut yhteen muutettuanne? Joka tapauksessa tuollaista käyttäytymistä ei tarvitse sietää ja se tulisi saada loppumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos puolustaudut ja vedät rajoja, miten hän suhtautuu?

Kun kuvaa toisen osapuolen käyttäytymistä, olisi tärkeää havainnoida myös itseään. Parisuhteen vuorovaikutus syntyy aina kummankin osuudesta. Miten sinä reagoit tilanteissa, joissa hän käyttäytyy huonosti sinua kohtaan? Puolustatko itseäsi? Sanotko hänelle, että kohtuuton suuttuminen ja räjähtely ovat ikävää käyttäytymistä, etkä halua kuunnella sellaista? Jos puolustaudut ja vedät rajoja, niin miten hän suhtautuu? Jos et puolustaudu ja vedä rajoja, niin miksi et? Pelkäätkö häntä? Sinulle huonoin vaihtoehto on sopeutua, varoa ja pyrkiä mukauttamaan omaa käyttäytymistäsi niin, että hänellä ei olisi syytä huomautella tai suuttua.

Joskus yhteen muuttaminen voi aktivoida riitoja, kun molemmat puolisot yrittävät mahduttaa omia elämisen tapojaan saman katon alle. Vahvin lähtökohta suhteelle on sellainen, että kumpikaan ei yksipuolisesti sanele yhteisen elämän ehtoja. Parin pitäisi pystyä yhdessä riittävästi neuvottelemaan pelisäännöistä. Voi esimerkiksi tuntua hyvältä idealta sopeutua toisen määrätietoisiin näkemyksiin siitä, miten koti pitäisi sisustaa, mutta se ei kuitenkaan välttämättä kannata. Ei myöskään kannata kokonaan luopua itselleen tärkeistä asioista vain siksi, että puoliso ei pidä niistä. Jotta yhteinen elämä tuntuisi jatkossakin myös omalta elämältä, on tärkeää tuoda esille omat mielipiteet ja silläkin tavalla sitoutua yhteisen elämän rakentamiseen. Aikuisessa suhteessa meidän on myös siedettävä toisen erilaisuutta, vaikka se ei ole aina helppoa.

Harva meistä on saanut täydelliset vuorovaikutustavat.

Aika harva meistä on saanut täydelliset vuorovaikutustavat luontaisesti tai oman kodin perintönä. Toisen kanssa eläminen tarkoittaa usein sitä, että kummankin on tarkistettava kommunikointitapojaan. Jos puoliso ei suostu pariterapiaan (mikä on siinä mielessä ihan ymmärrettävää, että kaikille se ei ole luonteva tapa käsitellä ongelmia), niin teidän täytyy aloittaa kahden kesken keskustelut siitä, minkälaisia asioita toivotte ja miten mahdutatte  ne yhteiseen elämään. Aina on myös mahdollista lähteä hakemaan tilanteeseen apua yksin.

Vierailija

Ensin keskustelu, sen pohjalta päätös joko suhteen jatkamisesta tai ero. 

Veikkaan jälkimmäistä. Suorastaan suosittelen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla