Syyllisyydentunto erosta voi näkyä esimerkiksi rajattomana yhteistyönä entisen kumppanin kanssa, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Mistä saisin luottamusta uuteen suhteeseen? Suhde alkoi miehen ollessa vielä toisen naisen kanssa, ja parilla on yhteisiä lapsia. Minä olen itse eronnut kaksi vuotta sitten. Miehen ex pyörii jatkuvasti uudessa kodissamme, ja hänen kanssaan pitää olla hyvissä väleissä. Hän kertoo elämästään koko ajan miehelleni.

Mieheni on kokenut voimakasta huonommuutta edellisessä suhteessaan, ja se heijastuu myös meihin. Jos suutun ja sanon ilkeästi, menee miehellä maailma pilalle useiksi päiviksi. Olen saanut pelätä hänen entistä peliongelmaansa ja sitä, ettei hän ole hoitanut laskujaan ajallaan. Tuntuu, että minä olen hänen silmissään se hyvä ja hän huono, ja en saisi sen takia suuttua mistään. Pelkään, voinko luottaa häneen. Miten oppisin itse siihen, etten suuttuessani olisi ilkeä? Uskon, että se auttaisi häntä jo paljon.

Kiitos kysymyksestäsi! Sinun ja miehesi suhde on alkanut hänen ollessaan vielä entisessä suhteessa, josta on lapsia. Tämä asetelma on yleensä jo sinänsä haasteellinen. Tyypillisen riitaisan tilanteen sijaan kerrot miehesi olevan sinun näkökulmasta vähän liiankin hyvissä väleissä entisen puolisonsa kanssa, entinen puoliso pyörii jatkuvasti kodissanne ja uskoutuu elämästään miehellesi. Sinun lastesi isä ei ilmeisesti näin toimi. On hienoa, että he tekevät joustavaa ja hyvää yhteistyötä lasten asioissa, mutta tämä yhteistyö luonnollisesti aiheuttaa väkisinkin ongelmia teidän suhteeseenne.

Usein on niin, että jos eron jälkeinen yhteistyö on rajatonta, taustalla on syyllisyydentunto. Jos miehesi on halunnut lopettaa suhteen lastensa äitiin ollakseen virallisesti sinun kanssa, hän voi tuntea huonoa omaatuntoa perheensä ”rikkomisesta.” Helpottaakseen tuntemuksiaan hän ehkä haluaa olla sovussa entisen puolison kanssa, jopa kaikin tavoin miellyttämällä häntä. Hän ei ehkä uskalla sanoa ”tämä on meidän kotimme, et voi kulkea täällä koko ajan” tai ”en voi olla enää uskottu ystäväsi, sinun kannattaa puhua henkilökohtaisista asioista ystävillesi ja läheisillesi”, vaikka mieli tekisikin. Lasten näkökulma on tärkeä, mutta niin on myös sinun näkökulmasi. Te olette nyt parisuhteessa ja miehesi entinen puoliso tulee teidän yhteiseen kotiinne, joten on ihan oikeutettua vaatia jotain rajoja ja sääntöjä.     

Vaikka parisuhde olisi ollut vaikea, jättäjä kokee usein olevansa syyllinen.

Kerrot miehesi tunteneen voimakasta huonommuutta entisessä suhteessaan. Mihin muihin asioihin se on liittynyt peliongelman lisäksi? Eroprosessissa miehesi on ehkä tuntenut olonsa huonoksi ja epäonnistuneeksi irtaantuessaan ydinperheestä. Vaikka parisuhde olisi ollut vaikea, usein ”jättäjä” kokee olevansa syyllinen eroon. Koska miehesi on siirtynyt suoraan suhteesta toiseen, on hyvin ymmärrettävää, että tietyt tuntemukset vanhasta suhteesta siirtyvät myös teidän suhteeseenne. Peliongelmaiset kokevat usein huonommuuden tunteita. Onko miehesi koskaan hakenut apua pelaamiseensa esimerkiksi A-klinikalta tai netistä? Peliongelma ei ole hallinnassa silloin, kun asioita salaillaan. 

Koet teidän suhteessanne, että sinun on oltava se hyvä osapuoli, ehkä jollain tavalla kaikkea sitä, mihin hän rakastui sinussa. Kenellä tahansa olisi vaikeuksia kilpailla tämän rakastuneen ihmisen luoman mielikuvan kanssa, johon hän ehkä liittää kaikkea vaille jäämäänsä hyvää. Eli jos hän on kokenut, että entinen puoliso ei ole häntä arvostanut, ymmärtänyt ja kohdellut kuin vertaistaan ja hän on kokenut saavansa sitä sinulta, hän haluaa sen olevan ”totta” aina. Sinä olet saanut hänet tuntemaan itsensä paremmaksi, koska sinunlaisesi ihana ihminen on rakastunut häneen. Kukaan ei kuitenkaan ole aina ihana ja ymmärtävä.

Sinulla on oikeus suuttua, mutta voit kehittää tapaasi sanoa asioita.

Sinulla on siis oikeus suuttua, mutta toki voit kehittää tapaasi sanoa asioita. Sinun ei tarvitse olla ilkeä, vaan voit tuoda rauhallisessa mielentilassa esiin huolesi hänen voinnistaan. Voit esimerkiksi sanoa, että minusta tuntuu, että loittonet minusta ja minulla on tunne, että et kerro minulle asioita kuten aiemmin. Voit sanoa, että kuten tiedät, minulla on kokemuksia epäluotettavista kumppaneista ja siksikin haluan, että meidän välillämme täysi luottamus, se on minulle ensiarvoisen tärkeää. Jos miehesi avautuu sinulle peliongelmastaan, on hyvä kuunnella rauhassa sekä tarjota tukea esimerkiksi avun saamisessa. Myös toiveet entisen puolison kanssa toimimisesta on hyvä kertoa jo nyt tässä vaiheessa suhdetta. Jos teidän keskinäiset keskustelunne eivät helpota tilannetta, kannattaa hakea apua ajoissa esimerkiksi perheneuvonnasta tai perheneuvolasta. Monessa auttamispisteessä on myös esimerkiksi koulutettuja uusperheneuvojia.        


Aikuisen lapsen valinnat eivät ole enää vanhempien asioita, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Aikuinen poikamme on seurustellut ja asunut jo useamman vuoden ikäisensä naisen kanssa. Minun, puolisoni ja tyttäremme mielestä nainen vain kuluttaa rahaa ja aikaansa poikamme kanssa. Me luonnollisesti toivomme ensimmäistä lastenlasta, mutta emme halua, että poikamme saisi lasta tuon naisen kanssa.

Nainen on epäsiisti, epärehellinen ja köyhistä oloista. Hän on aikuisiällä päässyt maailman makuun ja nyt mikään ei tunnu riittävän. Poikamme on tietysti täysin tämän taitavan manipuloitsijan pauloissa, joka keinoja kaihtamatta kiristää vaikka mihin mielitekoihinsa. Poikamme on peruskiltti ja empaattinen eikä voi tai välitä naisen karkeudesta, vaikka on sen huomannutkin. Hän ei kuulemma jaksa enää kouluttaa uutta tyttöystävää. Nainen ei halua lasta, sillä hän ei voi jättää työpaikkaansa. Hän puhuu negatiiviseen sävyyn pojallemme ja arvostelee tätä. Nainen ei edes silitä pojan vaatteita, vaikka pojan työ edellyttää siististi pukeutumista.

Meiltä on hävinnyt kotoa tavaroita, ja kun olen maininnut tästä naisen läsnä ollessa, ovat tavarat ilmestyneet pian takaisin kaappiin. En uskalla suoraan kysyä, mistä tavarat ilmestyivät, kun nainen ei yleensäkään puhu meillä kenellekään mitään.

Tyttäremme muistaa veljensä naisystävän koulusta. Hän sanoo, ettei kukaan poika tykännyt tästä ”seinäruususta”, joka oli hiljainen kyräilijä ja juoruilija.

Mitä ihmettä meidän kuuluisi tehdä? Näin tämä ei voi jatkua.

Huolesi pojastasi on hyvin ymmärrettävä. Se kertoo siitä, että lapsesi on sinulle tärkeä ja hänen onnellisuutensa ja hyvinvointinsa on myös sinulle merkittävää. Se on kai tämä vanhemman osa, että oli lapsi pieni tai iso, niin vanhempana hänelle toivoo kaikkea hyvää ja ehkä tahtoisi tasoittaakin hänen tietään. Lapsen ollessa pienempi siihen vielä pystyy monin tavoin, mutta aikuisen lapsen kohdalla tilanne on hyvin toisenlainen. Vanhempi ei voi elää tai tehdä valintoja lastensa puolesta, vaikka kuinka haluaisi.

On tärkeää kyetä kunnioittamaan toisen valintoja, vaikka olisikin vaikea hyväksyä tai ymmärtää niitä. 

Perusperiaate aikuisen lapsen kanssa on, että hänen elämäänsä voi puuttua vain puhumalla huolistaan ja ajatuksistaan hänen itsensä kanssa. Hän tekee sitten omat päätelmänsä ja ratkaisunsa. Kunnioitus on tässä hyvin keskeinen tekijä. Etenkin läheisimmissä ihmissuhteissa on tärkeää kyetä kunnioittamaan toisen ihmisen valintoja, vaikka itselle olisikin vaikea hyväksyä tai ymmärtää niitä.

Eri pariskunnat tekevät erilaisia valintoja myös parisuhteen työnjaon tai vastuiden kantamisen suhteen. Omasta näkökulmasta voi olla vaikea ymmärtää joidenkin toisten ratkaisuja. Voisiko kysymys vaatteiden silittämisestä olla esimerkki tällaisesta? Vaikuttaa siltä, että sinun näkökulmastasi silittäminen kuuluu selkeästi naisen vastuulle. On kuitenkin monia pariskuntia ja ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla. Vaikkapa niin, että vaatehuolto on pääasiassa kunkin henkilön omalla vastuulla. Tai, että parisuhteessa vastuita voidaan jakaa perinteisistä sukupuolirooleista poikkeavalla tavalla. Olisiko poikasi parisuhteessa kyse jostakin tällaisesta? 

Oletko kysynyt pojaltasi, mikä häntä kumppanissaan viehättää?

Teidän tilanteessanne vaikuttaa merkittävältä tekijältä se, että kuinka sinun on mahdollista puhua poikasi kanssa hänen kumppanistaan ilman, että loukkaat poikaasi. Koska jos loukkaat häntä, voi puheyhteys häiriintyä tai jopa katketa, ainakin kyseisen aihepiirin osalta. Oletko kysynyt pojaltasi, että mikä häntä kumppanissaan viehättää? Tai millaista tulevaisuutta hän odottaa ja toivoo, ja onko se mahdollista tämän hänen puolisonsa kanssa?

On hyvin mahdollista, että poikasi haluaa jatkaa parisuhdettaan, vaikka tietää sinun ja teidän näkemyksistä. Tämän vuoksi olisi hyvä miettiä myös sitä, kuinka suhde poikasi kumppaniin voisi parantua. Olisiko mahdollista yrittää tutustua häneen paremmin? Keskustella rauhassa hänen näkemyksistä elämästä yleensä tai odotuksista tulevaisuuden suhteen. Tai ehkä tehdä jotakin yhdessä. Ja myös osoittaa arvostusta niissä asioissa, joissa se on mahdollista.

Sellainen voisi avata jotakin uutta teidän välillänne. Voi olla, että hän nykytilanteessa vaistoaa tai tuntee itseensä kohdistuvan negatiivisen asennoitumisen ja suojautuu esimerkiksi puhumattomuudella. Tämä taas vahvistaa teidän negatiivista käsitystänne hänestä. Eli syntyy negatiivisten tunteiden ja ajatusten itseään vahvistava kierre. Tällaisen kierteen voi katkaista esimerkiksi juuri viestimällä kunnioitusta ja arvostusta, silloin kun se on mahdollista.

Puhumattomat mysteerit selviävät puhumalla. Puhumattomina ne ylläpitävät oletuksia, jotka voivat haitata ihmissuhteita.

Kunnioittavaa on myös puhua suoraan niistä asioista, jotka vaivaavat mieltä. Mutta niin, ettei sävy ole syyttävä. Teiltä hävinneistä ja takaisin ilmestyneistä tavaroista voisi olla hyvä puhua niiden ihmisten kanssa, joita asia koskee. On hyvin mahdollista, että puhumattomat mysteerit selviävät puhumalla. Puhumattomina ne taas ylläpitävät oletuksia ja tulkintoja, jotka voivat haitata vuorovaikutusta ja ihmissuhteita.

Tärkein työmaa tilanteessasi on varmaan kuitenkin oman sisäisen ristiriitasi käsittely. Aivan kuten kysymyksessäsi kerrot, omalle lapselle toivoo aina parasta. Samaan aikaan sitä tietää, ettei aikuisen lapsen valinnat enää ole vanhempien asioita. Lapsen täytyy vain antaa elää omaa elämäänsä. Ja itselle jää omien tunteiden käsittely. Se on merkittävä osa aikuisten lasten vanhempana olemista.    


Tapa asettua perhe-elämään voi olla opittua omasta lapsuudenperheestä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo. 

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta, naimissa siitä puolet. Meillä on kaksi pientä lasta, omakotitalo, mökki, vene, auto, hyvät tulot, voimme matkustella oman mielen mukaan ja tehdä kaikkea kivaa. Elämä on siis ulkopuolelta katsottaessa todella hyvissä kantimissa.

Arki on kuitenkin yhtä kaaosta, tulipalojen sammuttelua, yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä. Ainakin allekirjoittaneen puolelta. Puoliso ei osallistu oma-alotteisesti kotihommiin, ei muista koskaan viedä roskia eikä korjata omia jälkiään eikä muista opastaa lapsiakaan siihen saatikka korjata heidän jälkiään.

Perusarki ei rullaa. Hän ei aamulla lasten kanssa ollessaan noudata mitään rutiineja. Hän ei käytä aamuvessassa eikä pese hampaita. Astiat jäävät korjaamattomina pöytiin, vaatteet riisutaan mihin sattuu, lapset eivät pese käsiään missään välissä. Puoliso ei muista rasvata lapsen atooppista ihottumaa, ei antaa D-vitamiineja, ei pestä korvantaustoja eikä kammata tukkaa. Kunhan jotain ruokaa saavat naamaan, niin tuntuu olevan tyytyväinen.

Jos lasten kerhoilmottautumiset ovat hänen vastuullaan, ne jäävät. Ei tule synttäri- eikä joululahjoja, jos hänen täytyisi ne ostaa. Hän ei muista neuvoloita eikä kaverisynttärimenoja.

Puoliso tulee aina myöhässä eikä muista sovittuja asioita. Esimerkiksi omakotitalon rakennusprojekti viivästyi yli neljä kuukautta, koska puoliso ei vain saanut aikaiseksi hoitaa osuuttaan. Hän ei siis hoida mitään arkielämään liittyviä asioita ilman muistutusta, jatkuvaa patistamista ja seuraamista.

Muutenkin puoliso elää vain omaa elämäänsä. Kun hän herää viikonloppuna aamulla kotona, hän miettii mitä HÄN voisi tehdä. Hän ei koskaan kysy ja mieti, mitä perheen kanssa voisi tehdä tai mitä lapset haluaisivat.

Puoliso on tosi kiinnostunut työkavereiden asioista ja muistaa niistä yllättäviäkin yksityiskohtia, mutta oman perheen ja lasten asiat eivät tunnu kiinnostavan.

Hän on kuitenkin rauhallinen, sopuisa, hyvä mies. Ei riitele turhasta, ei huuda, ei raivoa. Ei juo, ei polta, ei rieku öitä missä sattuu, jää kotiin hoitamaan lasta kun pyytää, ei arvostele, eikä hauku ketään, suhtautuu lungisti koko maailmaan.

Elämä on tylsää, tasaista mutta turvallista vaikkakin sotkuista ja kaaottista kodin suhteen.

Kaipaisin, että joku jakaisi vastuun kodista ja lapsista, osoittaisi rakkautta ja mielenkiintoa koko perhettä kohtaan, haluaisi tehdä asioita ja tarjota lapsille kaikkea kivaa tekemistä yhdessä. En tiedä onko se edes todellisuutta vai ei, en tiedä enää mitä tekisin.

Aloitan vastaukseni viestisi lopusta, joka kosketti minua kovasti. Kerrot kaipaavasi sitä, että joku osoittaisi sinulle rakkautta. Mikä ymmärrettävä ja yleisinhimillinen toive! Niin monet parisuhteessaan tyytymättömät, pettyneet, vihaiset, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset toivovat juuri sitä samaa. Olet yksinäinen suhteessanne ja kaipaat tietenkin miestäsi sekä hänen rakkauttaan. Saattaa hyvinkin olla, että miehesi kokee rakastavansa sinua, kovastikin. Hänen rakkautensa ei kuitenkaan välity sinulle, ja se tekee sinut epätoivoiseksi.

Voiko olla niin, että tuo tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhetaustaansa?

Onkohan miehesi lainkaan tietoinen siitä, miten kärsit? Voiko olla niin, että tuo miehesi tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhe-taustaansa? Kenties se on se tapa, jonka hän on oppinut omassa kasvuperheessään. Se mikä toimi ja oli mahdollista, jopa tarpeellista silloin, ei enää toimikaan aikuisessa parisuhteessa ja perhe-elämässä.

Mitenköhän kaikki tämä kaipauksesi välittyy miehellesi? Usein yksinäisyytemme ja rakkaudenkaipuumme parisuhteessa näkyy toiselle esimerkiksi tyytymättömyytenä, nalkuttamisena, syyttämisenä ja marttyyriytena. Ajattelemme, että puuttumalla ulkoiseen käyttäytymiseen saisimme sitä mitä sisimmässämme kaipaamme. Pettymys ja turhautuminen ovat ymmärrettäviä tapoja reagoida. Ne eivät kuitenkaan ole niitä tapoja, joilla saisimme viestimme perille. Päinvastoin työnnämme toista käyttäytymisellämme yhä kauemmas. Siksi mietin myös miestäsi ja sitä, miten hän mahtaa kokea parisuhteenne. Miten hän kuvaisi sinua? Kokeekohan hän sinun rakastavan itseään? On hyvin mahdollista, että hänkin puolestaan kaipaa sinun rakkauttasi. Sillä tavalla olette kenties saman kaipauksen äärellä, mikä on hyvä lähtökohta muutokselle parisuhteessa.

Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle eikä näy hänen käyttäytymisessään.

Kerrot, että miehesi on rauhallinen, kunnollinen, sopuisa ja hyvä mies. Kuvaat, että hän osallistuu järjestämiisi perheen yhteisiin hetkiin ja viihtyykin niissä. Hän hoitaa lapsianne, kun pyydät. Hän on ystävällinen sinua ja muitakin ihmisiä kohtaan. Nämäkin asiat saavat minut ajattelemaan, että sinä ja yhteinen perheenne olette hänelle tärkeitä. Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle, eikä näy hänen käyttäytymisessään aloitteellisuutena tai aktiivisuutena yhteiseen elämään ja sen tekemisiin.

Kertomasi perusteella teillä on yhteiselle elämälle hyvät puitteet ja mahdollisesti yhteinen kaipaus. Kerrot viestissäsi monia asioita, jotka ovat toivoa herättäviä. Nykyinen vuorovaikutuskuvio välillänne pitäisi kuitenkin pysäyttää. Se on haitallinen kummankin teistä kannalta ja vie teitä yhä tiukempaan solmuun, ja samalla kauemmaksi toisistanne. Sinä jäät liian yksin arjen hoitamisessa. Toisaalta miehesi saattaa kokea sinun tapasi suhtautua häneen mitätöivänä ja alentavana. Teidän väliltänne puuttuu tunneyhteys, ja se tekee teidät kummatkin yksinäiseksi.

Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla ja säännöillä.

Tarvitsisitte apua, kenties eräänlaista tulkkia välillenne, joka auttaisi teitä näkemään ja ymmärtämään tilannetta toinen toistenne näkökulmasta. Miten kumpikin sisällään kokee kaiken? Saattaa olla hankalaa vain kahden kesken saada aikaan sellaista yhteistä keskustelua, joka toisi aitoa ymmärrystä ja muutosta tilanteeseenne. Siksi ehdotan, että hakeudutte käymään näitä keskusteluja paripsykoterapeutin vastaanotolle. Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla tai säännöillä.