Repivä tapa riidellä vaikuttaa lapsiin ja syö valtavasti voimia, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet yhdessä 19 vuotta, joista 10 naimisissa. Meillä on kaksi poikaa, 3- ja 6-vuotiaat. Ongelma on se, että riitelemme paljon, ja riidat on rajuja. Olen aivan loppu.

Mies on muuttunut vuosien saatossa kireäksi ja äkkipikaiseksi ja valittaa pienistäkin asioista. Hänen työnsä on stressaavaa, ja edellisestä työstä hän sai potkut. Hänellä on aina syy olla kiukkuinen, onpa hän ollut työtön tai opiskellut, työssä tai lomalla lasten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen yrittänyt puhua, että hän kävisi jossain juttelemassa tai hakisimme yhdessä apua tähän parisuhteeseen. Hän mieluummin eroaa kuin menee terapiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on toisinaan hauskaakin kunnes seuraava riita taas tulee. En koe itseäni kovin onnelliseksi. Saan olla koko ajan varpaillani ja siloitella asioita, ettei hän suuttuisi minulle tai lapsille. Minun voimani alkavat olla vähissä. 

Onpa kurja tilanne! Rajut riidat, jatkuva varpaillaan olo ja tilanteen tyynnyttely ymmärrettävästi syövät voimiasi.   

Aloitan tärkeimmästä eli tilanteesta pienten lastenne kannalta. Hienoa, että olet yrittänyt ennaltaehkäistä riitoja lapsia ajatellen. Parisuhdeongelmien vaikutuksesta lasten hyvinvointiin ja kehitykseen on selvää tutkimusnäyttöä. Jatkuvat hallitsemattomat riidat, joita ette todennäköisesti sovi, ovat lapsista pelottavia. 3- ja 6-vuotiaat eivät ymmärrä kaikkea riitaan liittyvää, mutta tuntevat kehossaan kaiken. He ovat todennäköisesti myös varuillaan. Miehesi mielialat on helppo huomata, mutta he aistivat myös sinun mahdollisen pelkosi, epätoivon ja surun.

Lapset voivat tottua tietynlaiseen vuorovaikutukseen ja parisuhdemalliin, mutta tuskin kukaan vanhempi haluaa kuvaamaasi ilmapiiriä lastensa kasvuympäristöksi. Isompana he kertovat tarinaa lapsuudestaan. Onneksi te voitte vaikuttaa siihen, millainen tarina siitä tulee.

Millainen miehesi oli tavatessanne? Milloin hänen käytöksensä alkoi muuttua?      

Kerrot miehesi olevan jatkuvasti kireä, äkkipikainen ja kiukkuinen. Lomallakaan hän ei ole tyytyväinen. Miehesi omat ajatukset tilanteesta eivät käy ilmi kysymyksestäsi. Mitähän hän kertoisi suhteestanne ja henkilökohtaisesta tilanteestaan? Millainen hän oli tavatessanne, mihin rakastuit hänessä? Milloin hänen käytöksensä alkoi muuttua? Löydätkö ajankohtaan jonkun selittävän tapahtuman? Mitkä asiat hänen aiemmasta elämänhistoriastaan voisivat antaa ymmärrystä hänen reagointitavoilleen? Onko hän itse huolissaan mielialoistaan ja käytöksestään?

Joskus ihmiset joutuvat sanomaan puolisolleen, että näin ei voi jatkua, jotain on tehtävä. Toimisiko se teillä, saisitko se miehesi vakavaan, rauhalliseen keskusteluun? Vai ottaisitko lempeämmän aloituksen kysymällä ”mikä sinun on, olen tosi huolissani sinusta. Voinko auttaa sinua jotenkin? ” tai ”minulla on ikävä miestä, johon rakastuin 19 vuotta sitten.”

Parisuhteen vuorovaikutuskuviossa on mukana kaksi ihmistä. Kun puhut omista tuntemuksistasi, miehen on helpompi ottaa sanomasi vastaan. ”Olen ihan loppu. Nämä meidän riitamme vievät minut syvään epätoivoon, en tiedä kuinka kauan enää jaksan” on parempi tapa tuoda asia esiin kuin syyttää toista tai arvostella hänen persoonaansa. Mainitseminasi hyvinä hetkinä voit todeta, kuinka kivaa teillä on juuri nyt ja kysyä häneltä, miten voisitte pitää tilanteen tällaisena. Voisitte yhdessä myös muistella suhteenne alkuaikoja.

Tulehtuneessa tilanteessa rakentava keskustelu onnistuu todennäköisemmin ulkopuolisen ohjaamana. 

Kerrot miehesi sanoneen, että hän mieluimmin eroaa kuin menee pariterapiaan. Mikähän häntä pelottaa ulkopuolisen ohjaamassa keskustelussa? Tulehtuneessa tilanteessa rakentava keskustelu onnistuu todennäköisemmin ulkopuolisen ohjaamana. Voisiko hänet houkutella mukaan edes kerran? Yleensä parit tulevat toistekin. Usein juuri pariterapiaan alun perin haluton osapuoli toteaa, että olipa hyvä keskustelu, tähän emme pysty kotona. Suosittelen lämpimästi yhteydenottoa paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan.

Lopuksi vielä erittäin tärkeä näkökulma eli sinun hyvinvointisi. Kerrot olevasi ihan loppu. Ovatko sinun asiasi kunnossa parisuhdetta lukuun ottamatta? Miten voisit pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi vaikeassa tilanteessa? Mitä sinulle tapahtuu, jos et tee mitään ja tilanne jatkuu samana vuoden ajan? Turvaudu ystäviin ja muihin läheisiin ihmisiin, sinun ei tarvitse jäädä yksin tilannetta miettimään. Jos miehesi ei suostu ammattiapuun, voit hakea apua myös yksin itsellesi.  

Vierailija

Mies kuullostaa yksinkertaisesti kusipäältä, jonka lennättäisin seuraavan raivarin yhteydessä mahdollisimman pitkälle. Tuo koostuu ylimielisyydestä, tavasta hallita perhettä mielialojensa mukaan ja todennäköisesti taustalta löytyy muita naisia. 

Pryyli

Kuulostaa juuri siltä millaista meidän elämä oli hetki sitten. Kuvioissa ei ollut toista naista. Tiesin, että mies ei vapaaehtoisesti lähtisi paritetapiaan, joten lähdin sinne yksin, sillä henkiset voimavarani olivat finaalissa. Mies hämmästyi, sillä hän ei jotenkin ollut tajunnut tilanteen vakavuutta. Kävin siellä ensin pari kertaa yksin ja sitten terapeutti soitti miehelleni ja pyysi häntä myös tapaamisiin. Ei kehdannut vieraalle sanoa ei :). Hänkin kävi siellä pari kertaa ja kävin sitten vielä itsekseni. Ja kas kummaa. Mies oli sitä mieltä, että käynnit olivat turhia, mutta muutos tapahtui! Hän ilmeisesti alkoi hiljaa mielessään miettimään asioita ja minä sain käyntien avulla purkaa mieltäni ja perspektiiviä asioihin. Yhdessä ollaan, eikä eron mahdollisuus enää pyöri mielessä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla