Mustasukkaisuuden tunteet ovat oikeutettuja, jos parisuhteen ympärillä ei ole riittäviä rajoja, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Ongelmamme on mieheni eksän puolen suku, joka häiriköi miestäni jopa öisin lähettelemällä viestejä. Mies on jo vuosikausia koittanut muistaa laittaa kännykän kiinni nukkumisen ajaksi. Tämä pahentaa hänen ongelmiaan, joita on ollut lapsesta saakka: jaksamisongelmaa, lyhytpinnaisuutta, tavaroiden rikkomista. Kohtauksen tullessa hän on rajaton, ja mitä vain voi tapahtua. Hänen äitinsä ja lähisukunsa ei pidä tilanteita pelottavina, mutta minä pidän. Ohjeeksi äitinsä sanonut minulle että älä puhu. Älä kysy. Anna reagoida kuten reagoi.

Minusta mieheni pitää päästä hoitoon. On selvää, ettei hän elä pitkään ellei elämä tasoitu ja hän ala huolehtia terveydestään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olenko mustasukkainen, jos olen puhunut miehelleni näistä ongelmista ja sukulaisista, jotka häntä häiritsevät? Mies ei itse sano kenellekään, että sellaisen toiminnan on syytä loppua. Hän sanoo myös, että on velvollinen olemaan jotenkin tekemisissä eksänsä sukulaisten kanssa. Minun nähdäkseni viesteistä ehkä yksi sadasta tulee vailla päihteitä ja järkevään aikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäinen ajatus, joka viestistäsi tuli mieleeni on, että kuulostaa kovin rajattomalta elämä! Rajoja rikotaan useiden ihmisten toimesta ja moniin suuntiin. Ei kunnioiteta toisen henkilökohtaisia rajoja ja intimiteettiä, ei perheen ja parisuhteen rajoja eikä myöskään toisten ihmisten reviiriä, kuten kotia.

Miehesi raivokohtaukset ovat selvästi myös rajattomia. Ne ovat kertomasi mukaan ennakoimattomia, rajuja, jopa vaarallisia, sekä suuntautuvat läheisiin ihmisiin aiheuttaen pelkoa. Myös miehesi äidin käyttäytyminen on rajatonta, eräänlaista intimiteetin rikkomista, jos hän kertoo pojastaan kuvaamallasi, aikuisuutta kunnioittamattomalla, tavalla. Miehellesi tuntuu olevan mahdotonta puolustaa omia ja yhteisen elämänne rajoja suhteessa ympärillä oleviin ihmisiin, kuten miehen ex-puolisoon, tämän sukuun, ehkä äitiinsäkin ja lapsuuden perheeseen. Olisiko niin, että miehesi selittämättömät raivokohtaukset syntyvät kenties juuri vaikeudesta vetää aikuisella tavalla rajoja ympärilleen? Kuten itsekin sanoit: ”sen voi sanoa suoraan”. Kun emme osaa sanoa suoraan, niin terveen, hyvän aggression puute sekä siitä seurannut itseen kerääntynyt paha olo purkautuvat joskus ulkoisesti selittämättöminä raivokohtauksina, huonona aggressiona, ja jopa väkivaltana.

Auttaminen on vaativaa erityisesti, kun se kohdistuu aikuiseen ihmiseen.

Raja yön ja päivän välillä on myös hämärtynyt. Keskustelut siitä, pidetäänkö kännykkää yöllä päällä vai ei, eivät kuulu aikuisen parisuhteen keskusteluihin. Niitä käydään yleensä teinin ja vanhemman välillä. Mietin myös sinun tapaasi puhua miehestäsi. Ymmärrän, että olet kovasti huolissasi sekä hänestä että teidän yhteisestä elämästänne. Auttaminen ja huolenpito ovat kuitenkin vaativia lajeja, erityisesti kun ne kohdistuvat aikuiseen ihmiseen. Hyvääkin tarkoittava puhe ja puuttuminen muuttuvat helposti toista määritteleväksi ja toisen rajoja rikkovaksi. Kun näin tapahtuu, sitä tarkoittamattaan vahvistaa toisen ei-aikuisia käyttäytymispiirteitä, eli juuri sellaista käyttäytymistä, josta kärsii.

Mietin myös sitä mitä kysyt mustasukkaisuudesta. Ajattelen, että mustasukkaisuuden tunteet ovat hyvin ymmärrettäviä ja oikeutettujakin, kun parisuhteenne ja perheenne ympärillä ei ole riittäviä rajoja. Muut ihmiset tunkeutuvat sinne koko ajan, jopa öisin. Miehesi ei pysty puolustamaan teidän kahdenkeskistä suhdettanne. Tälle täytyy tehdä jotain.

Te tarvitsette ulkopuolista apua, ja sitä pitää hankkia heti.

Olet syystäkin huolissasi tilanteestanne. Voisiko sitä alkaa ottaa haltuun sillä, että sinä asetat yhden selvän rajan: Miehesi ja te tarvitsette nyt ulkopuolista apua ja sitä pitää hankkia heti, sillä sinä kumppanina et enää halua ja pysty huolehtimaan. Tämä raja voisi vaikka olla yhteisen elämän jatkon kannalta ehtona. Yhteisen avun hakemisen ensimmäinen paikka voi olla esimerkiksi Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö tai Kirkon perheasiain neuvottelukeskus.

On mahdoton tehtävä vetää rajoja toisen puolesta. Ainoa vaihtoehto on määritellä itse niitä asioita, joita itse tarvitsee yhteiseltä elämältä sekä sen jälkeen sanoa ne toiselle suoraan ja selkeästi. Jos toinen ei suostu hakemaan apua, sitä voi hakea yksin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla