Alistaminen parisuhteessa onnistuu vain, jos toinen osapuoli alistuu, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Puolisoni on paljon töissä, ja sen vuoksi vähän kotona. Minulle jää oman palkkatyön lisäksi hoidettavaksi koti, lapset ja kaikki muukin. Puoliso käy vain töissä ja kotona. Kavereita hänellä ei ole. Koska hän ei käy missään, en minäkään saisi käydä missään – tai ainakaan en saisi haluta käydä missään vaan minun tulisi viettää kaikki aika hänen kanssaan.

Puolisoni ei voi koskaan olla kaksin lapsensa kanssa vaan minun on oltava mukana, että olemme perheenä. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että kävisi jossain joskus, mutta ei. Olen yrittänyt kertoa myös sitä, että parisuhteessa kuuluisi olla omaakin aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En saa puolisoltani arvostusta siitä, mitä kaikkea teen. Hän ei huomioi minua mitenkään, ei esimerkiksi tuo koskaan kukkia, sano kauniita sanoja, kehu, kannusta tai lohduta. Hän väittää rakastavansa minua, mutta minusta sitä kuuluisi jotenkin myös näyttää. Kun olemme yhdessä liikenteessä, hän kyllä katselee muita naisia ja heidän ulkonäköään. Saahan ihmisiä katsoa, mutta miksi hän mainostaa sitä minulle? Hän sattaa lähettää tekstiviestin, että olipa hyviä ”maisemia” taas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puolisostani löytyy mielestäni paljon narsistisia piirteitä. Hänen täytyy olla aina parempi kaikessa kuin minun, ja hän on kateellinen ja alistava. Hän takertuu helposti epäolennaisuuksiin ja pitää niitä sitten lopun elämää tosina. Tai ehkä olen väärässä, ja vika on vain minussa.

Kuvaamasi tilanne kuulostaa kyllä monin tavoin ikävältä. Vika ei toki voi olla vain sinussa, mutta jäin miettimään, mikä on saanut sinut suostumaan ja alistumaan tuohon kaikkeen. Oletkohan tähän asti jostain syystä alistunut liikaa?  Alistaminen onnistuu vain, jos toinen alistuu.

Puolisosi on todennäköisesti hyvin riippuvainen sinusta.

Mitäköhän puolisosi tarkoittaa sillä, että hän rakastaa sinua? Oletko kysynyt sitä häneltä? Hän on todennäköisesti hyvin riippuvainen sinusta. Kerrot, että hänellä ei ole yhtään kaveria ja hän ei käy yksin missään, muualla kuin töissä. Hän tuntuu tarvitsevan sinua kovasti. Ihan kuin jokin itsenäistymisvaihe olisi jäänyt häneltä kesken. Kertomasi perusteella hän ei oikein osaa tai pysty olemaan aikuinen ja itsenäisessä suhteessa edes lapseensa, vaan vaatii jatkuvasti sinun läsnäoloasi. Mutta ovatko riippuvuus ja tarvitsevuus rakkautta, puhumattakaan toisen kontrolloinnista ja ikävistä puheista? Kysyt ihan oikeutetusti, että jos rakastaa, niin eikö sen pitäisi jotenkin näkyä ja tuntua toisen käyttäytymisessä ja puheissa.

Sille et voi mitään, jos puolisosi ei halua käydä missään tai että hänellä ei ole omia kavereita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sinulla olisi oikeus omaan aikaan, omiin menoihin ja ystäviin, silloinkin kun miehesi ei niitä hyväksy. Todennäköisesti kaikki sinun omat menosi tuntuvat miehestäsi uhkaavilta ja pelottavilta. Muiden naisten ikäväsävyinen kommentointi on myös tapa alistaa ja kontrolloida. Se kertoo mielestäni enemmän sisäisestä epävarmuudesta kuin vahvuudesta. Onko myös niin, että jollain tapaa tiedät tai vaistoat hänen riippuvuutesi sinusta, ja siksikin olet liikaakin suostunut häntä ”hoivaamaan”?

Sinun tehtäväsi on löytää omaa itsenäisyyttäsi parisuhteen sisällä.

On hyvä asia itsesi ja suhteenne kannalta, että olet ryhtynyt kyselemään omien oikeuksiesi perään. Nykyisellä tiellä jatkaminen ei johda kuin syvemmälle umpikujaan, tukahtumiseen ja katkeruuteen. Siksi sinun tehtäväsi on omalta osaltasi löytää omaa itsenäisyyttäsi parisuhteen sisällä. Tämä tarkoittaa rajojen asettamista sille, miten sinulle saa puhua ”En halua kuulla tuollaista puhetta. Ole hyvä ja lopeta”. Se tarkoittaa myös oikeutta omaan aikaan ja itsestään huolta pitämistä. Todennäköisesti miehesi ei suhtaudu pelkästään hyvin siihen, jos alat vetää rajoja ympärillesi. Toisaalta hänellä ei ole vaihtoehtoja, sillä olet epäilemättä hänelle tärkeä ja hän haluaa olla kanssasi. Parhaimmillaan sinun itsenäistymisesi pakottaa häntäkin itsenäistymään. Nykyinen tilanne ei ole hyvä teille kummallekaan.

Mutta onko sinulla itselläsi jotain esteitä itsenäistymisellesi? Pelkäätkö menettäväsi puolisosi, jos alat asettaa rajoja ympärillesi? Oletko kovin riippuvainen hänestä, niin että olet jopa mieluummin suhteessa, jossa sinua kohdellaan huonosti kuin yksin? Jos itsenäistyminen ja rajojen vetäminen itsesi ympärille tuntuu kovin vaikealta, siihen voi hakea ulkopuolista apua, joka auttaa näiden rajojen löytämisessä.

Narsistisesti käyttäytyvä ajattelee, että kun pienennän ympärilläni olevia ihmisiä, oma pienuuteni ei näy.

Sanot, että miehelläsi on paljon narsistisia piirteitä. En ota siihen muuta kantaa kuin toteamalla, että narsistinen käyttäytyminen on usein syntynyt sisäisen pienuuden ja mitättömyyden suojaksi. Kun pienennän ympärillä olevia ihmisiä, niin oma pienuuteni ei näy. Kun sijoitan kaiken huonon ja ikävän itseni ulkopuolelle ja muihin ihmisiin, niin säilyn riittävän hyvänä. Suurennan itseäni ja omaa tärkeyttäni, koska en kestä heikkoutta ja epätäydellisyyttä itsessäni.


* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla