On helpompaa löytää yhteys uudelleen kuin alkaa alusta asti rakentaa jotakin, jota ei ole ollutkaan, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Koen itseni yksinäiseksi parisuhteessamme. Puolisollani on paljon itselleen tärkeitä mielenkiinnonkohteita, jotka vievät hänen aikaansa. Kotona ollessaan hän on usein liian väsynyt tehdäkseen mitään tai sitten hän on somessa. Häntä kiinnostaa kovasti puhua harrastuksestaan ja vain siitä.

Itse koen jatkuvasti tulevani sivuutetuksi. Huomaan etääntyneeni puolisostani. Usein ajattelenkin, että parempi, kun en edes haaveile, että tekisimme jotain kivaa yhdessä. Silloin vältyn siltä pettymisen tunteelta, kun hän ei kuitenkaan jaksa tai on jo ehtinyt suunnitella omia menojaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanomattakin on selvää, että meillä ei ole ollut hetkeen seksiä, enkä sitä enää kaipaakaan. Tuntuu, että hän ei koskaan aidosti kuuntele, kun hänen mielessään pyörivät vain hänen omat asiansa. Niinpä en enää halua hänelle enää oikein mistään puhuakaan. En tule kuulluksi, en saa läheisyyttä ja olen alkanut kasvattaa ympärilleni muuria, ettei niin usein tarvitsisi pettyä tai turhautua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on ihanat lapset, ja haluaisin heille onnelliset vanhemmat. Tällä hetkellä minä ainakin vain esitän onnellista. Yritykseni puhua asiasta eivät johda mihinkään. Vastaus on usein, että hän nyt vain sattuu olemaan sellainen kuin on eikä voi asialle mitään. Minä alan jo väsyä, vaikka en haluaisi luovuttaa.

Kerrot viestissäsi koskettavasti yksinäisyydestäsi parisuhteessanne. Puolisollasi on harrastus, joka täyttää hänen mielensä ja vie hänen aikansa. Puolisosi omat kiinnostuksenkohteet ja menot vievät häntä poispäin sinusta ja teistä parina. Yhteisiä hetkiä, tekemisiä ja keskusteluja ei enää ole, eikä läheisyyttä ja seksiäkään. Osa sinusta on väsynyt toivomaan ja pettymään, mutta osa ei haluaisi vielä luovuttaa.

Kun pari on kadottanut yhteyden toisiinsa, minua kiinnostaa kuulla, onko yhteys joskus ollut olemassa ja millainen se aiemmin oli. Onko ollut aika, jolloin puolisosi harrastus ja omat menot eivät menneet sinun ja yhteisen parisuhteenne edelle? Onko ollut aika, jolloin olette tehneet yhdessä asioita? Onko puolisosi aiemmin ollut kiinnostunut ajatuksistasi ja toiveistasi? Onko teillä joskus ollut tapana keskustella kummankin mielessä olevista asioista? 

Mitkä asiat tuottavat sinulle iloa ja tyydytystä?

On paljon helpompaa löytää kadotetut asiat ja yhteys uudelleen kuin alkaa alusta saakka rakentaa jotain, jota ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan. Jos puolisollesi harrastus on aina ollut keskeisin elämän sisältö, on aika epätodennäköistä, että tilanne siltä osin muuttuisi. Tosin joskus ihmiset ovat valmiita isoihinkin muutoksiin, kun tulee tarpeeksi tiukka paikka eteen – esimerkiksi silloin, kun puoliso on oikeasti ottamassa eroa. Jos taas tilanne parisuhteessanne on jossain kohtaa muuttunut, ja miehesi on yhä enemmän vetäytynyt harrastuksensa pariin ja omiin menoihinsa, on hyvä miettiä, että miksiköhän näin on käynyt. Miksi olette kadottaneet toisenne?

Entä onko sinulla omia harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, muita kuin perhe? Mikä tuottaa sinulle iloa ja tyydytystä? Joskus parisuhteesta puuttuvaa keskusteluyhteyttä tai yhteistä tekemistä voi osin korvata ystävien avulla ja hakeutumalla kodin ulkopuolelle tekemään itselleen tärkeitä asioita. Pelkkä toisen muuttumisen odottaminen tekee yksinäiseksi ja toivottomaksi. Siinä alkaa elämään itsestäänkin sivussa.

Voi olla, että puolisosi ei kuule suruasi ja kaipaustasi yhteyteen.

Ymmärsin viestistasi, että olet yrittänyt puhua puolisollesi asiasta. On tietenkin mahdollista, että puolisosi on itsekeskeinen sekä kykenemätön kuulemaan ja ottamaan huomioon toisen tarpeita. Tällöin sinun tulee miettiä, haluatko olla tällaisessa suhteessa. Paljon tavallisempi vaihtoehto on, että puoliso kuulee kumppaninsa puhumiset syytöksinä, kritiikkinä ja vaatimuksina, eikä siksi kuule niiden alla olevaa surua ja kaipausta yhteyteen.

Minua puhuttelee se, että et kaikesta pettymyksestäsi huolimatta lähde viestissäsi haukkumaan puolisoasi, vaan kuvaat omia havaintojasi ja kokemuksiasi. Jäin kuitenkin miettimään, miksi ihmeessä esität onnellista, jos et sitä ole. Välittyyköhän puolisollesi oikeasti se, miten onneton sinä olet? Entä onko mahdollista, että myös puolisosi on kaiken harrastamisen ja tekemisen alla onneton? Ajattelen, että te varmasti hyötyisitte paripsykoterapiasta, jossa mahdollistuisi yhteinen keskustelu kummankin näkökulmista.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla