Unelma ehjästä perheestä on hyvä motiivi rakentaa kestävää suhdetta, mutta ainoaksi syyksi siitä ei ole, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen kahden päiväkoti-ikäisen lapsen äiti, ja perhe-elämämme on ollut alusta alkaen melko raskasta. Esikoisemme syntyessä puolisoni ei ollut valmis isäksi, vaan vauvan ja kodin hoito oli lähes yksin vastuullani puolisoni keskittyessä työhönsä. Puolisoni hermostui vauvan itkusta eikä kyennyt vastaamaan siihen asianmukaisella tavalla. Hoidin vauvaa yksin päivät ja yöt ja mietin eroa. Puolisoni kuitenkin lupasi parannusta ja vetosi jäämään suhteeseen.

Hetken aikaa meillä meni paremmin, ja saimme toisen lapsen esikoisen ollessa kaksi. Vauvan hoidon osalta sama kuvio toistui, mutta puoliso osallistui kuitenkin esikoisen hoitoon. Tilanne oli todella raskas, ja harkitsin vakavasti taas eroa. Puolisoni kuitenkin painosti minut jäämään vedoten muun muassa lasten ikään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ratkaisimme asian niin, että puolisoni asui muualla puolet viikosta. Vaikka se oli rankkaa, oli se henkisesti helpompaa kuin asua joka päivä saman katon alla. Lasten kasvatessa puoliso on päässyt paremmin kiinni isän rooliin. Tänä päivänä hänellä on hyvä suhde molempiin lapsiinsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten tästä eteenpäin? Olemme pintapuolisesti selvinneet haastavasta tilanteesta erikoisilla järjestelyillä. Tunnetasolla olen kuitenkin jumiutunut menneeseen ja pohdin jatkuvasti sitä, lähteäkö vai jäädä. Olen pettynyt ja vihainen puolisolleni siitä, miten huonosti hän käyttäytyi vauva-aikana ja miten minä jouduin venymään toistuvasti yli rajojeni. Jos jään tähän suhteeseen, tuntuu, että ikään kuin hyväksyn kaiken tämän vaikka se ei todellakaan ollut ok.

Jos lähden, tunnen vieväni puolisoltani ja lapsiltani perheen nyt, kun kaikki on alkanut sujumaan. Hajotan myös oman unelmani perheestä. Näen, että asiat voisivat olla tulevaisuudessa paremmin, jos vain saisin tunnepuolen tähän mukaan. Olo on koko ajan vähän raskas, ja tämän asian pohtiminen tuntuu uuvuttavalta. Mitä voin tehdä päästääkseni näiden asioiden yli tai mistä tiedän että on aika luovuttaa? Olemme käyneet terapiassa sekä yhdessä että yksin.

Tulevaisuuden miettiminen tilanteessanne tuntuu ymmärrettävästi raskaalta. Keskeneräiset mietteet ja avoimet kysymykset ovat uuvuttavia ja vievät paljon voimia varsinkin, kun olet perheesi, parisuhteesi ja itsesi kannalta näin suurten kysymysten äärellä. Jatketaanko yhdessä vai erotaanko? Mitä kaikkea eri vaihtoehdot tuovat mukanaan ja miltä ne tuntuvat? On hienoa, että olette hakeneet ulkopuolistakin apua asioiden käsittelyyn.

Vaikuttaa siltä, että olet ristiriitatilanteessa itsesi kanssa. Jos annat itsellesi luvan haluta yhteistä tulevaisuutta miehesi kanssa, tulet samalla hyväksyneeksi kokemasi epäreiluuden ja osaksesi tulleen huonon kohtelun. Siksi ei olekaan ihme, että tunteet haraavat vastaan. Pettymyksesi ja vihaisuutesi kertovat siitä, että arvostat itseäsi ja tunnistat omia rajojasi. Tunteesi myös varmistavat sitä, ettet jatkossa joudu samanlaisiin kohtuuttomiin tilanteisiin kuin lastenne vauva-aikoina. Tunteesi ovat siis tässä tärkeällä asialla.

Mahdollinen yhteinen tulevaisuus on yksi asia, aiempien kokemusten käsittely toinen. 

Isoja ja uuvuttavia vyyhtejä kannattaa usein pilkkoa pienempiin osiin ja ottaa käsittelyyn pala kerrallaan, jos mahdollista. Tuon edellä kuvatun ristiriitasikaan ei tarvitse olla yksi paketti. Mahdollinen yhteinen tulevaisuus miehesi kanssa on yksi asia, aiemmat kokemuksesi sekä niiden käsittely ovat toinen asia. Ne tietenkin vaikuttavat toisiinsa, mutta ovat myös erilliset kokonaisuudet.

Vaikuttaa siltä, että ensin olisi hyvä käsitellä lastenne vauva-aikoihin liittyvät traumaattiset kokemuksesi yksinjäämisestä, turvattomuuden tunteesta ja pettymyksestä mieheesi. Lähtökohtana tässä on varmaankin se, että jotkut miehet kasvavat isyyteen vähitellen ajan kanssa ja lasten kasvaessa. Usein taustalla voivat olla vaikeudet tulla toimeen tarvitsevuuden ja riippuvuuden tunteiden kanssa. Jos ei ole näissä sinut itsensä kanssa, voi olla hyvin ahdistavaa vastata esimerkiksi vauvan tarpeisiin – tai oman puolisonsa. Näiden selvittely on kuitenkin sinun miehesi asia. On hänen tehtävänsä päästä itsestään perille ja sitten kertoa näistä asioistaan sinulle.

Mitkä ovat sinun toiveesi ja tarpeesi? Mikä auttaisi sinua eteenpäin?

Sinun tehtäväksesi jää omien tunteidesi ymmärtäminen ja niistä kertominen miehellesi. Lisäksi voit kertoa niihin liittyvistä tämän hetken tarpeistasi. Toivotko mieheltäsi sitä, että hän aidosti kuuntelisi ja ymmärtäisi, miltä sinusta on tuntunut jäädä yksin huolehtimaan lapsistanne? Toivotko häneltä anteeksipyyntöä? Vai mitkä ovat sinun toiveesi ja tarpeesi? Mikä auttaisi sinua eteenpäin tunteidesi käsittelyssä?

Kun olette saaneet riittävää selvyyttä ja ymmärrystä näihin menneisyyteen liittyviin tapahtumiin ja tunteisiin, on hyvä aika kääntää katse tähän päivään ja tulevaisuuteen. Miten voisitte saada tunnesuhteenne elpymään? Ymmärtääkseni teidän tilanteenne vanhempina on nykyään hyvällä mallilla. Miehesi on päässyt kiinni isän rooliin ja tullut vanhempana paremmin rinnallesi. Jäljelle jää kysymys parisuhteenne tulevaisuudesta.

Edellytyksenä parisuhteenne hyvälle tulevaisuudelle on nähdäkseni menneisyyden riittävän käsittelyn lisäksi molemminpuolinen halu rakentaa ja elvyttää tunnesuhdettanne. Oma unelma perheestä tai halu antaa lapsille ehjä perhe kasvualustaksi ovat hyviä motiiveja rakentaa kestävää parisuhdetta. Mutta ainoaksi syyksi niistä ei ole. Syvästi tunnetasolla tyydyttävän parisuhteen voi saada vain, jos parisuhde itsessään on kummallekin puolisolle merkittävä.

Mikä suhteessanne on sinulle tärkeää ja merkityksellistä?

Sen jälkeen, kun olette käsitelleet riittävästi menneisyyttänne, voisi olla näiden kysymysten aika: Toivotko yhteistä tulevaisuutta miehesi kanssa? Rakastatko miestäsi tai haluatko pitää parisuhdettanne niin hyvänä, että voisit joskus rakastaa? Mikä teidän suhteessanne on sinulle tärkeää ja merkityksellistä? Myös näiden kysymysten käsittelyssä voisi pariterapiasta, mahdollisesti tunnekeskeisestä, olla apua.

Joudut miettimään koko elämäsi kannalta suuria ja merkittäviä kysymyksiä. Uskoisin, että asioiden pilkkominen pienempiin kokonaisuuksiin saattaisi tuoda jotakin helpotusta urakkaan. Toivotan sinulle voimia ja viisautta asioidesi käsittelyyn ja ratkaisuihisi.    

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla