Joskus meidän on vaikea sietää jotakin, josta olemme itse jääneet elämässämme paitsi, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen ollut parisuhteessa reilu kaksi vuotta miehen kanssa, jolla on entuudestaan 7-vuotias tytär. Lisäksi hänellä on aiemmasta suhteestaan 10-vuotias kasvattipoika, jonka hän on kasvattanut vauvasta asti. Minulla on kaksi alakouluikäistä poikaa, ja pari kuukautta sitten meille syntyi yhteinen pieni poika.

Suhteemme on lähes alusta asti ollut haastava. Olen valtavan periaatteellinen ihminen, ja mieltäni ovat kaivaneet esimerkiksi tasa-arvoasiat lasten keskuudessa. Mieheni nostaa jalustalle erityisesti tytärtään. Hän kohtelee tätä kuin mitäkin prinsessaa ja palvelee kuin pientä vaippaikäistä lasta. Jossain määrin ymmärrän tämän palvomisen, isäthän palvovat tyttäriään, mutta tämä menee todella paljon yli. Hän saattaa mennä vessaan pitämään tytön hiuksia, kun tyttö istuu pöntöllä, jottei hiukset koskisi pöntön reunoihin. Hän palvelee tytölle ruuat ym eteen, valitsee vaatteet, harjaa hiukset. Hän ei vaadi tytöltä minkäänlaista omatoimisuutta, toisin kuin pojilta. Hän ei myöskään hermostu tytölle mistään, pojille kyllä, jopa pienelle vauvallemme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen keskustellut tästä asiasta nyt kaksi vuotta miehelleni, ja joissain asioissa hän on skarpannut ainakin silloin, kun minä olen paikalla. Usein aiheesta keskusteleminen johtaa riitaan. Mieheni ei kestä mitään kritiikkiä koskien hänen kasvatustyyliään tyttöä kohtaan tai ylipäätään mitään mikä koskee hänen tyttöään. Meistä on tämän yhteisen matkan varrella tullut kuin vihollisia toisillemme. Nyt yhteisen lapsemme synnyttyä tilanne on räjähtäny käsiin. Ensimmäinen viikko meni hyvin, sitten alkoi riitely. Se eteni jopa siihen asti, että mieheni lähti kotoa pois ystäviensä kanssa ja tuli vasta seuraavana aamuna kotiin. Tuolloin otimme yhteen ja meinasimme jälleen kerran erota. Mieheni ilmoitti minulle, ettei minulla ole mitään asiaa lähteä kotoa vauvan kanssa mihinkään. ”Vauva jää minulle ja tulee asumaan minun kanssani, jahka tämä ero on taputeltu”. Nämä sanat piirtyivät mieleeni, enkä saa niitä sieltä enää pois. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olemme riidelleet myös rahasta. Nyt olemme ”sopineet” riidat ja päättäneet jatkaa suhdettamme. Totta puhuen jäin tähän osaksi siksi, koska pelkään menettäväni vauvani. Rakastan miestäni tai ainakin välitän hänestä. Kuitenkin tunnen suurta vihaa ja katkeruutta häntä kohtaan. Olemme puhuneet, että pitäisi lähteä parisuhdeterapiaan, mutta ajatus häiritsee minua. Eikö siellä käy vuosikausia yhdessä olleet avioparit? Ei tällaiset, jo todennäköisesti tuhoon tuomitut pariskunnat? Kannattaako tätä suhdetta edes yrittää pelastaa?

Kerrot uusperhetilanteesta, jossa teillä on pieni yhteinen vauva ja sen lisäksi kummallakin kaksi lasta aiemmista suhteistanne. Perheessänne elää siis viisi lasta kuvaamiesi aikuisten välisten riitojen keskellä. Nämä lapset ovat riippuvaisia teidän hyvinvoinnistanne. Tilanne on pikimmiten saatava rauhoitettua ja todennäköisesti se ei onnistu ilman ulkopuolista apua. Ulkopuolinen apu, ainakin alkuvaiheessa voi olla pariterapia. Pariterapiaa ei ole tarkoitettu vain pitkään yhdessä olleille pareille, vaan kaikille pareille, jotka ovat eri tavoin kriisissä ja/tai eivät pysty kahden kesken ratkaisemaan välillään olevia asioita. Pariterapeutti arvioi yhdessä asiakkaiden kanssa minkälaista apua pari ja perhe tarvitsee sekä miten apu parhaiten toteutetaan. Pariterapeutilla tulee aina olla keskeisesti fokuksessa myös perheen lasten hyvinvointi ja turvallisuus, silloinkin kun keskustelut käydään aikuisten välillä.

Olet pienen vauvan äiti. Vauva-aika on monin tavoin kuormittavaa ja siihen sisältyy erityistä turvan tarvetta, mielen herkistymistä, tunneturbulenssia ja mielialanvaihteluita. On hyvin ymmärrettävää, että olet pelästynyt ja ahdistunut ajatuksesta, että menettäisit vauvan. Toisaalta saattaa olla, että samaa koki myös miehesi, kun olit lähdössä yhteisestä kodistanne vauva mukanasi. Tarvitsette ilman muuta apua näiden kärjistyvien tilanteiden selvittämiseen, joissa todennäköisesti sanotaan vahvan tunteen vallassa paljon asioita niitä tarkoittamatta.

Riidat ovat erityisen haitallisia perheen lapsille, jotka ovat vaarassa hukkua tarpeineen kaikkien myllertävien tunteiden alle.

Uusperheet muodostetaan usein nopeasti, kuten teidänkin tapauksessa. Ihmisille ei jää riittävästi aikaa tutustua, totuttautua ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin sekä uusiin ihmisiin. Seuraa kahden perhekulttuurin yhteentörmäyksiä esimerkiksi lapsiin liittyen. Näistä seuraavat tilanteet ja riidat ovat kaikille osapuolille raskaita, mutta erityisen haitallisia ne ovat perheen lapsille, jotka ovat vaarassa hukkua tarpeineen kaikkien ympärillä myllertävien tunteiden ja riitojen alle. Joskus aikuisilla ei ole voimavaroja nähdä ja kohdata heitä lapsina, koska oma sopeutuminen vie voimat. Huonoimmillaan lapset joutuvat aikuisten tunteista lähtevien riitojen kohteiksi ja maalitauluiksi.

Olet mahdollisesti oikeassa, että miehesi lellii tytärtään ja antaa tälle ylimääräistä hoivaa. Mutta toisaalta sellaista se joskus on, että joku lapsi on meille jostain syystä erityisen ”herkkä paikka”. Kuten itsekin sanot, niin joskus isät palvovat tyttäriään. Mietin kuitenkin sitä, miksiköhän miehesi 7-vuotiaan tyttären ”prinsessuus” herättää sinussa niin vahvaa ärtymystä. Perheen kaikki muut lapset ovat poikia. Voisiko ajatella, että siihen porukkaan mahtuisi yksi prinsessakin? Mietin myös, että oletko epävarma miehesi sitoutumisesta sinuun, yhteiseen lapseenne ja yhteiseen elämäänne. Sanot, että miehesi kohtelee tytärtään kuin vaippaikäistä lasta. Hoivaako hän myös yhteistä vauvaanne ja iloitsee tästä? Entä saatko sinä häneltä huolenpitoa ja rakkauden osoituksia? Jos et, niin voisiko kyse olla siitä, että kaipaat niitä? Oletko sinä saanut olla prinsessa omassa lapsuudessasi tai elämäsi miehille? Joskus on näet niin, että meidän on vaikea sietää jotain, josta olemme itse jääneet paitsi. Emme tunnista surua ja kaipausta itsessämme, vaan tulemme ärsyyntyneiksi. Jäin myös miettimään, miksiköhän tasa-arvo on niin erityisen tärkeä periaate sinulle. Oletko itse joutunut kokemaan epätasa-arvoa omassa taustassasi ja haluat siksi erityisesti suojella lapsia tältä kokemukselta?

Silloinkin kun lapsemme ovat meille yhtä rakkaita, saatamme suhtautua heihin vähän eri tavoin.

On tärkeä arvo ja periaate, että perheen lapset ovat tasa-arvoisia. Ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteistä ja selkeää, mitä se käytännössä tarkoittaa ydinperheessä, saati sitten uusperheessä. Silloinkin kun lapsemme ovat meille yhtä rakkaita, niin saatamme suhtautua eri lapsiin vähän eri tavoin. Meidän voi esimerkiksi olla helpompi antaa läheisyyttä jollekin lapselle. Jonkun lapsen kanssa ajaudumme helpommin konfliktiin. Tämä on myös inhimillistä. Se kertoo, että jokainen ihmissuhde, myös lapsen ja vanhemman välinen, on ainutlaatuinen ja riippuu monin tavoin sekä siinä olevista ihmisistä että olosuhteista. Kaikkien lasten täytyy kuitenkin voida tuntea olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Uusperheessä nämä kuviot ovat vielä monimutkaisempia, koska tunnesuhdetta itselle vieraisiin, valmiisiin lapsiin ei ole, vaan se alkaa kehittyä vasta vähitellen. Emme voi vaatia itseltämme tai puolisoltamme, että kokisimme samanlaista läheisyyttä näihin uusiin, vieraisiin lapsiin kuin mitä koemme omiin lapsiimme. Meidän on myös pystyttävä sietämään ja kunnioittamaan toisen tapaa olla vanhempi silloinkin, kun se on erilaista kuin omamme. Jos hyväksyisimme tämän lähtökohdan, säästyisimme monilta uusperheen vaatimuksilta ja riidoilta. Uusperheessäkin kaikkien lasten tulee kuitenkin kokea olevansa hyväksyttyjä. Uusperheen aikuisten vaativa tehtävä on pysyä turvallisena aikuisena myös puolison lapsille, omista tunteista huolimatta.

Ehdotan, että hakeudutte miehesi kanssa juttelemaan ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hienoa, jos hänkin on siihen valmis. Olisi tärkeä päästä ymmärtämään mitä näiden kasvatukseen ja rahankäyttöön liittyvien riitojen takana pohjimmiltaan on. Mitkä asiat ja tunteet niihin kanavoituvat? Sanot, että rakastat miestäsi. Teillä on yhteinen pieni vauva. Siksikin on tärkeää, että löydätte uusia tapoja ratkaista kaikkia niitä tunteita ja asioita, joita uusperheessä yhdessä eläminen herättää.


* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla