Luopuminen tapahtuu tuntemalla kaikenlaisia tunteita, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olin parisuhteessa kymmenen vuotta, ja puolisoni ei ikinä oikein puhunut siitä, mikä on huonosti. Ilmeisesti hän päätti vain luovuttaa. Puoliso lähti sillä aikaa, kun ulkoilutin iltalenkillä koiraa, sulki puhelimensa ja katosi perheen elämästä.

Tuosta on nyt yli vuosi aikaa. Minulla on ollut sen jälkeen suhde, ja olen ollut ihastunutkin, mutta ongelma on, että en pääse yli exästä. Olen edelleen vihainen siitä, etten edes saanut mahdollisuutta muuttaa asioita. Rakastan ja ikävöin edelleen joka päivä. Miten pääsisin eteenpäin?

Perheneuvoja Helena Toppari vastaa:
Olet tullut parisuhteessasi jätetyksi harvinaisen satuttavalla tavalla. Et ole saanut mahdollisuutta yrittää muuttaa asioita ja korjata suhdettanne, etkä käsitellä ja ymmärtää eroa sekä sen syitä. Onko todellakin niin, että hän vain lähti, sanomatta ja selittämättä mitään, sulki puhelimen ja katosi perheenne elämästä? Kun sanot ”perheenne”, niin tarkoitatko, että hän katosi myös lastenne elämästä? Millä voimin olet selvinnyt? Miten lapsia on autettu käsittelemään tapahtunutta?

Kun meille tapahtuu jotain yllättävää, ennustamatonta ja järkyttävää, mielemme ei pysty ottamaan sitä vastaan samalla nopeudella. Kestää pitkän aikaa, joskus jopa vuosia, ennen kuin tapahtunut todentuu ja integroituu osaksi elämätarinaamme. Vuosi ja kolme kuukautta erosta ei ole pitkä aika. On täysin ymmärrettävää, että ero on vielä täysin kesken sinun mielessäsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viha kertoo myös voimasta ja suojelee ihmistä, erityisesti eron alussa.

Tietenkin olet vihainen, sillä tapa jolla miehesi lähti oli väärin sinua ja perhettänne kohtaan, siitäkin huolimatta, että hänellä oli kenties omat syynsä, joita emme tiedä. Viha ei ole huono tunne. Se kertoo myös voimasta ja suojelee ihmistä, erityisesti eron alussa. Mutta viha ei saisi kanavoitua tuhoavasti. Ymmärrettävästi sinä myös edelleen rakastat ja ikävöit puolisoasi. Kaikkihan päättyi sinulle yllättäen ja kesken kaiken. Eivät rakkauden ja kiintymyksen tunteet pysähdy kuin seinään, kun suhde yhtäkkiä päättyy. Joskus ne jäävät elämään meihin ja asettuvat vähitellen, vuosien myötä kaipaukseksi tai haikeudeksi, joka aika ajoin nostaa päätään. Sekään ei välttämättä tarkoita sitä ettei olisi käsitellyt eroa. Mutta niiden ei kannata antaa muuttua katkeruudeksi .

Kysyt, miten pääsee eteenpäin. Luopumista, surutyötä tehdään puhumalla, muistelemalla, kuuntelemalla musiikkia, katselemalla valokuvia ja ennen kaikkea tuntemalla kaikenlaisia tunteita. Tunteita ei kannata pelätä. Joskus eron alussa voimat eivät vielä riitä asioiden miettimiseen. Silloin on tärkeä kiinnittyä mahdollisuuksien mukaan arkeen, tehdä tavallisia asiota sekä hoitaa ja vahvistaa itseään. On melko tavallista, että ihmiset tässä kohden ihastuvat, tarttuvat johonkin uuteen ihmiseen vain huomatakseen, että eivät ole vielä valmiita.

Kuinka sinä olet voinut parisuhteessanne?

Olisi erityisen tärkeää, että löytäisit ympärillesi ihmisiä, joiden kanssa voisit jakaa ajatuksiasi ja tunteitasi ja käsitellä kaikkea tapahtunutta. Mietin myös, kuinkahan sinä olet voinut parisuhteessanne? Löytäisitköhän omista kokemuksistasi jotain viitteitä siitä, mikä suhteessanne oli kenties huonosti tai toimimatonta? Suosittelisin sinulle lämpimästi eroryhmiä, erokirjallisuutta ja kääntymistä ammattiauttajan puoleen. Ammattiauttajan avulla voi vähitellen rakentaa parempaa ymmärrystä sille mitä tapahtui ja miksi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla