Pariterapian tärkein tehtävä on avata tukkeutunut keskusteluyhteys. Kuva: Shutterstock.
Pariterapian tärkein tehtävä on avata tukkeutunut keskusteluyhteys. Kuva: Shutterstock.

Pariterapeutin sohva on paikka puhua silloin, kun juttu ei luista kaksin. Liian pientä syytä terapiaan hakeutumiseen ei ole.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Isoa kriisiä ei kannata odottaa. Pariskunnat hakeutuvat parisuhdeterapiaan usein liian myöhään, sanoo perheneuvoja Nina Kauppinen. Ajan varaaminen on ajankohtaista jo silloin, kun toinen tai molemmat kokevat, että kommunikaatioyhteys parisuhteessa on heikentynyt niin paljon, että kotikeskustelut eivät lievitä tyytymättömyyttä.

Mikään syy ei ole liian pieni hakea parisuhteeseen ulkopuolista tukea, jos tilanne on kotona jumiutunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuorovaikutusongelmat ovatkin merkittävin syy parisuhdeterapiaan hakeutumiseen. Taustalla ovat usein raastavat riidat tai puhumattomuus. Toiseksi yleisin syy ovat eropohdinnat: pariskunta miettii, olisiko heidän syytä erota. Myös uskottomuus motivoi ajan varaamiseen. Kauppisen vastaanotolla käy myös vanhempia pariskuntia, joiden lapset ovat lentäneet pesästä ja parisuhteen merkitys kyseenalaistetaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kauppisen kokemuksen mukaan esimerkiksi pikkulapsiajan mukanaan tuoman väsymyksen aiheuttamiin ongelmiin parisuhdeterapia voi tuoda helpotusta nopeastikin.

Eropäätöskään ei ole mikään este parisuhdeterapiaan hakeutumiselle.

­– Terapiaan voi hakeutua yhdessä pohtimaan esimerkiksi, mitä tämä tarkoittaa lapsille ja miksi ero tuli. Tämä on kysymys, joka joskus jää vaivaamaan toista puolisoa ja aiheuttaa yhteistyöongelmia jatkossa.

Mistä sitä saa?

Pariterapiaa järjestävät kuntien perheneuvolat, seurakuntien perheasiain keskukset ja yksityiset pariterapeutit. Myös Väestöliitto järjestää maksullista pariterapiaa.

Onko siitä apua?

Ainoa edellytys terapian aloittamiselle on, että edes toinen puolisoista on motivoitunut osallistumaan terapiaan.

– Usein on käynyt niinkin, että haluttomampi osapuoli on hyvin tyytyväinen keskustelun rakentavuuteen ja siihen, että hänen näkökulmansa ymmärrettiin. Keskustelun edetessä motivaatio parantaa parisuhdetta kasvaa ja toivottomuus ja eroajatukset häviävät.

Ensimmäistä kertaa terapiaan hakeutuvan pariskunnan ei tarvitse hakea tietoa eri terapiasuuntauksista, vaan luottaa auttajan ammattitaitoon luoda luottamuksellinen ilmapiiri ja herättää keskustelua. Ammattitaitoinen terapeutti ei asetu kummankaan puolison puolelle, vaan luo molemmille tilan tulla kuulluksi.

Se kannattaa muistaa, että terapia ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan auttaa löytämään niitä.

­– Olennaisinta on rauhallinen keskustelu, puolisonsa kohtaaminen, kuunteleminen ja toisen asemaan asettuminen. Jos tunnetasolla ei ole tapahtunut todellista kohtaamista, mikään ei muutu pysyvästi, Kauppinen sanoo.

– Tärkeintä on ymmärtää vuorovaikutuskuviota: mikä vaikuttaa mihin niin omassa kuin toisen käytöksessä. 

Jos terapiasuhde ei tunnu tyydyttävältä, se kannattaa ottaa puheeksi terapeutin kanssa. Yksi tai kaksi käyntikertaa ovat Kauppisen mielestä vasta alkulämmittelyä. Pitkäaikaisempi sitoutuminen kannattaa.

Yhdessä vai erikseen?

Yksilön ja parisuhteen ongelmia on välillä vaikea erottaa toisistaan. Joskus parikäynnillä selviää, että tilanne helpottuisi, jos toinen hakisi apua itselleen esimerkiksi työuupumukseensa. Perheneuvonnasta ohjataan asiakkaita yksilökäynneille tai Kelan tukemaan kuntoutusterapiaan.

– Esimerkiksi masentunut ihminen voi syyttää puolisoa kaikista ongelmistaan, mutta parisuhde harvoin on ainoa syy omaan pahaan oloon. Joskus toinen voi väittää parisuhteen ongelmia puolisonsa omiksi ongelmiksi ja käskeä tämän puimaan vaikeaa lapsuuttaan yksilöterapeutin luo.

Jos toinen ilmaisee tyytymättömyytensä parisuhteeseen, se on yhteinen ongelma, joka on hyvä ottaa todesta, Kauppinen sanoo.

Perheneuvoja Nina Kauppinen on perhepsykoterapeutti ja tunnekeskeinen (EFT) paripsykoterapeutti.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla