Pitkässä parisuhteessa puolisot etääntyvät toisistaan usein huomaamatta, perheneuvoja Mari Kinnunen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen ollut avoliitossa 12 vuotta. Kahden viime vuoden aikana olen miettinyt eroa useasti, nyt yhä vahvemmin. Ihastun toisiin kuin hakeakseni syytä lähteä.

Puolisossani ei sinänsä ole mitään vikaa. Hän on hyvä vanhempi, lempeä ja hyväntahtoinen. Mutta minusta tuntuu, että tukehdun, jokin ei vain enää natsaa. Olemme enemmän kämppiksiä kuin pariskunta. Emme puhu asioista keskenämme, näin on ollut jo vuosia. Meillä ei ole mitään suurta draamaa liitossamme. Minä haluan erota, hän ei.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tunnen itseni perheen rikkojaksi, jos lähden ilman syytä. Pitäisikö minun vain yrittää enemmän vai olla itsekäs ja katsoa mitä elämä tuo erillään asuessa?

Hyvä, että olet lähtenyt pohtimaan huonoa oloasi, tukehtumistasi, kuten kirjoitat. Olet huomannut, että etsit poispääsyä pahasta olostasi mm. ihastumalla toisiin. Tämä on hyvin inhimillistä: mielemme yrittää päästä pois ahdistuksesta, ja ihastuminen on yksi lääke siihen. Hyvä kuitenkin, että olet tullut tietoiseksi ihastumisesi motiiveista, sillä ihastuminen sinänsä ei lievitä ahdistusta kuin ehkä hetkellisesti. Yleensä ahdistuksen syyt ovat jossain muualla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikä sinua ahdistaa parisuhteessasi? Kuvaat tukehtumisen tunnetta, kämppiksinä olemista, puhumattomuutta ja haluasi erota, vaikka mitään suurta draamaa (millä luen sinun tarkoittavan ongelmaa) liitossanne ei ole. Toisaalta koet itsesi perheen rikkojaksi, koska miehesi ei halua erota etkä oikein löydä itsellesi kuitenkaan riittävän hyvää syytä erota. Silti koet, että jokin ei vain enää natsaa.

Puhumattomuuden takana ovat usein liialliset vaatimukset.

Entä jos ahdistuksesi johtuukin jostakin, joka liittyy sinuun itseesi? Monet meistä yrittävät parisuhteessaan ratkoa jotakin sellaista, mistä ovat jääneet paitsi lapsuudessaan tai nuoruudessaan. Ja monet onnistuvatkin! Parisuhde on parhaimmillaan erittäin hoitava ja eheyttävä ihmissuhde. Saamme turvaa, huomiota ja huolenpitoa. Elokuvaohjaaja Ingmar Bergman on sanonut, että toimivassa parisuhteessa täytyy olla varma siitä, että voi olla vuorotellen aikuinen ja lapsi. Ei voi olla koko ajan lapsi, vaikka haluaisikin.

Oletko omasta puolestasi puhunut tärkeistä asioistasi kumppanillesi? Puhumattomuuden takana on usein liialliset puhumisen vaatimukset toiselle. Silloin ei itsekään sano itsestään mitään tärkeää, vaan nalkuttaa toiselle hänen puhumattomuudestaan. Tällöin kummallakin on olo, ettei tule huomioiduksi eikä arvostetuksi.

Lapsi meissä haluaa paljon, eikä itsekään tiedä mitä. Aikuinen meissä voi pyytää toista kuuntelemaan omia tärkeitä pohdintojaan, mieluummin kuin pakottaa toista puhumaan. Ymmärrän kyllä, ettei kuunteleminenkaan välttämättä ole kumppanillesi helppoa, mutta usein kuitenkin helpompaa kuin pakotettuna puhuminen. Puhumisen ja kuuntelemisen taitoja voi oppia lisää kirjoista, kursseilta tai terapiassa.

Riittääkö lapsille hoivaa, lämpöä ja huolenpitoa, jos aikuiset ovat niitä vailla?

Jäin myös miettimään edellisen suhteesi kulkuun ja päättymiseen mahdollisesti liittyviä asioita. Onko niissä jotakin käsittelemätöntä vielä? Toistatko jotakin, mitä silloinkin tapahtui?

Tunnut myös olevan suuressa arvoristiriidassa: arvostat miestäsi isänä, etkä haluaisi olla perheen rikkoja. Tämä on yksi elämän arvoihisi liittyvä ajatus. Toisaalta haluat itse voida hyvin ja olla onnellinen. Tämä on ihan oikein, ahdistukseesi on todella tarpeen saada helpotusta. Nykyisen tilan et tahtoisi jatkuvan, mutta onko suhteen elpyminen ja onnen löytyminen tämän kumppanin kanssa mahdollinen kolmas tie? Tällöin voisit säilyttää molemmat arvosi. Toisaalta on aina hyvä miettiä, milloin perhe on ehjä. Voiko perhe olla ehjä, jos sen aikuinen tai aikuiset ovat onnettomia? Riittääkö hoivaa, lämpöä ja huolenpitoa kaikille lapsille, jos aikuiset ovat niitä vailla?   

Mahdatko kämppiksinä olemisella tarkoittaa läheisyyden ja seksin vähäisyyttä, ehkä kokonaan puuttumistakin? Pitkissä parisuhteissa on usein erilaisia aikoja: kiireinen lapsiarki etäännyttää, kahdenkeskeisen ajan järjestäminen on unohtunut, flirtti ja halun herättely jäävät väsymyksen vuoksi toteutumatta. Tällaiseen jamaan ajaudutaan turvallisessa pitkässä liitossa yleensä vähitellen ja huomaamatta. Mutta tällainen tilanne ei vielä tarkoita, että ero olisi ainoa mahdollisuus. Päinvastoin. Kun tilanteesta otetaan yhdessä vastuu ja molemmat alkavat muuttaa arkea, tietoisesti huomioida toisiaan, parisuhteen läheisyys ja hyvä seksi voivat löytyä entistä syvempänä. Tähän tarvitaan edes jonkinlaista puhumista, asiantilan yhdessä hyväksymistä. Jos puhuminen ei kahdestaan onnistu, pariterapia voi auttaa.

Päädytpä mihin ratkaisuun tahansa, minusta on tärkeää, että käytte yhdessä perinpohjaisia keskusteluja ja ehkä pariterapiaa. Ajattelen sinua, teitä ja perhettänne lämmöllä.

Hetero-olettamus

Olipa jännä huomata taas kerran, että vastaaja olettaa puolison mieheksi ja isäksi, vaikka kirjoittaja ei sukupuolta mitenkään tuo esiin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla