Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Jos toinen ei puhu, kiinnitä huomiota tähän: annatko itse puhumiselle hyvät olosuhteet, sanoo perheneuvoja Helena Toppari.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Miten saan miehen puhumaan? Mies on älykäs ja sosiaalisesti lahjakas ja puhelee niitä näitä, mutta tärkeistä aisoista hän ei pysty keskustelemaan. Hän myös suuttuu, jos yritän kysellä. 

Kysyt viestissäsi hyvin klassisen, usein kuullun kysymyksen ”miten saa miehen puhumaan”. Viestisi on lyhyt. Et juurikaan kuvaile siinä parisuhdettanne tai tilanteenne taustoja, joten vastaan viestiisi ensisijaisesti yleisistä näkökulmista. Toivottavasti näistä olisi apua myös teidän tilanteeseenne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Usein puolisoilla, jotka kysyvät tämän kysymyksen, on kokemus siitä, että heillä ei ole riittävää yhteyttä kumppaniinsa. Heidän näkökulmastaan heidän puolisonsa on sulkenut oven heidän edestään, eivätkä he löydä tapaa päästä sisälle. Monet heistä sanovat, että he ovat yrittäneet hyvällä ja vähemmän hyvällä, mutta mikään ei auta. Heidän puolisonsa ei jaa heille sisäistä maailmaansa. He tulevat ymmärrettävästikin turhautuneiksi, tyytymättömiksi ja vihaisiksi. He kokevat yksinäisyyttä ja usein jopa kelpaamattomuutta suhteessaan. Kun he kaipaavat puhumista, he itse asiassa kaipaavat yhteyttä puolisoonsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puolisolle tämä toive puhumisesta tuntuu kuitenkin usein vaatimukselta, jopa syytökseltä. Eikä ainakaan miltään sellaiselta kädenojennukselta, johon tuntisi halua tai edes uskaltaisi tarttua. Oletteko aiemmin pystyneet puhumaan? Onko jotkut asiat ja olosuhteet saaneet hänet sulkeutumaan?

Puhumiseen tarvitaan turvalliset olosuhteet.

Olen tehnyt vuosien ajan terapiatyötä parien sekä yksin käyvien naisten ja miesten kanssa. Äärimmäisen harvoin näiden vuosien aikana olen tavannut ihmisen, joka ei puhu. Päinvastoin usein ne ihmiset, jotka ”tuodaan” puhumattomuuden takia pariterapiaan, alkavat puhua, kun heitä pyytää kertomaan heidän ajatuksiaan. On myös aika tavallista, että parit sanovat puhumisen lakkaavan heti, kun he lähtevät terapeutin huoneesta. Kunnes he tulevat seuraavalle terapiakerralle ja taas puhuvat. Olen vähitellen päätynyt siihen lopputulokseen, että ihmisille ei tarvitse opettaa puhumista. Ennemminkin ihmisten tulisi opetella luomaan turvalliset olosuhteet puhumiselle. Turvalliset olosuhteet tarkoittavat näitä asioita:

  1. Tila puhua rauhassa ilman keskeyttämistä.
  2. Kuulijan aito kiinnostus kuulla ja halu ymmärtää mitä toinen kertoo.
  3. Vapaus puhua ilman, että pitää pelätä tai varoa toisen reaktiota, esimerkiksi suuttumista.
  4. Luottamus siihen, että ei tule arvioiduksi, kritisoiduksi tai määritellyksi.
  5. Kokemus siitä, että toinen kuuntelee kannustavasti vahvistaen katseella, nyökkäyksin ja hymähdyksin sitä mitä kerron.

Turvallisissa olosuhteissa me yleensä osamme puhua. Turvattomissa olosuhteissa suurimman osan meistä puhuminen vaikeutuu. Hyvä esimerkki on vaikka se, että kun joudumme puhumaan yleisön edessä, meitä saattaa jännittää. Jännittyneenä puhumisemme ei suju luontevasti vaan helposti takeltelemme. Asiat, joita olimme ajatelleet sanovamme, katoavat päästämme. Meidän on vaikea luontevasti ja rennosti kertoa kaikkia niitä näkökulmia, joita meillä on mielessämme.

Joskus meillä on piintyneitä tapoja kuvailla puolisoamme.

Sama asia koskee mitä tahansa puhumistilannetta. Mitä turvallisempi ja luottavaisempi olo meillä on, sitä helpompi meidän on puhua. Mitä henkilökohtaisempi ja herkempi aihe, sitä turvallisemmat olosuhteet tarvitsemme puhumiselle.

Mietin viestiäsi ja sitä, miltä tuntuisi tulla kuvatuksi näin: ”Älykäs, … puhelee niitä näitä, mutta ei kykene keskustelemaan tärkeistä asioista”. En tunne sinua, teitä ja suhdettanne. Et todennäköisesti tietoisesti tarkoita määritellä häntä. Joskus meillä kuitenkin on ajan myötä syntyneitä piintyneitä tapoja kuvailla puolisoamme. Ne eivät välttämättä ole hyvä lähtökohta puhumiselle.

Mietin myös sitä, mitä mahdat tarkoittaa tärkeillä asioilla. Me ihmiset pidämme tärkeinä eri asioita. Voi olla parisuhteen kannalta haitallista määritellä yksipuoleisesti sitä, mitkä ovat niitä tärkeitä asioita. Saattaa toki olla myös niin, että tarkoitat tärkeillä asioilla joitain välillenne jääneitä puhumattomia, käsittelemättömiä asioita. Sellaiset asiat voivat joskus jäädä parin väliin estämään läheisyyttä.

Olemme joskus hyvin sokeita omille lähestymis- ja reagointitavoillemme.

Kerrot, että kun kyselet, niin puolisosi suuttuu. Kyseleminen saattaa tuntua uhkaavalta, vastauksia vaativalta, tenttaavalta. Kyselyä parempi tapa voi olla kertoa omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Joskus pariterapiatilanteissa mietin myös sitä, miksiköhän toinen ei kuuntele, kun toinen vihdoin puhuu, vaan keskeyttää ja kommentoi jatkuvasti. 

Me ihmiset olemme joskus hyvinkin sokeita omille lähestymis- ja reagointitavoillemme, niille lauseillemme, sanoillemme ja eleillemme, jotka osaltaan saavat puolisomme vaikenemaan ja vetäytymään. Joskus, itse asiassa aika usein, olemme tahtomattamme ja tarkoittamattamme itse omalla käyttäytymisellämme osallisena lisäämässä sitä puolisomme käyttäytymistä, josta kärsimme. Ei ole ihan helppoa katsoa peiliin omaa osuuttamme. Se on usein tosi epämukavaa, noloa ja hävettävääkin. Kuitenkin se on oikeastaan ainoa asia, johon konkreettisesti voimme parisuhteessamme vaikuttaa. Siksi olennaisempi kysymys usein on itselle suunnattu ”miten omalta osaltani saan luotua olosuhteet, joissa on turvallista ja hyvä puhua”. Voi hyvin olla, että nykyisissä olosuhteissanne miehesi ei näe puhumisen toiveesi taakse eikä hän huomaa kaipaustasi hänen lähelleen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla