Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

On tavallista, että nuorena suhteensa aloittaneet kasvavat eri suuntiin, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen seurustellut puolisoni kanssa vuodesta 2013 lähtien, ja muutimme yhteen jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. 2015 kesästä lähtien olemme asuneet Suomessa. Monet asiat vaivaavat. Puolisoni on minua kolme vuotta vanhempi, ja hänen tavoitteenaan on ollut aina mennä naimisiin. Hän haluaisi saada myös lapsia, ja minulle tärkeämpää on nyt uran luominen. Urheilin aktiivisesti aina viime vuoteen asti, ja minulla ei ennen ollut vapaita viikonloppuja. Vaikuttaa siltä, että tavoitteemme eivät kohtaa, ja lisäksi on muitakin ongelmia. 

Puolisoni ei osaa vieläkään suomea. Puhun itse sujuvaa englantia, eikä asia juurikaan haittaa kahden kesken, mutta Suomessa eläminen suomalaisten kanssa on kuitenkin vaikeaa. Pienet asiat ärsyttävät. Puolisoni on melko ailahteleva. Hän on koko elämänsä ajan kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En osaa sanoa kumpaa katuisin elämässäni enemmän, suhteen päättymistä vai sen jatkamista. Tällä hetkellä tuntuu, että ehkä olisi parempi, jos tiemme erkanevat, vaikka se tuntuukin erittäin pahalta. Toisaalta pelkään, että en ehkä osaa arvostaa tarpeeksi sitä, mitä minulla ja meillä on. Tuntuu, että olen pettämässä puolisoni ja hänen perheensä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkä suurin huolenaiheeni on, että en tunne olevani täysin ymmärretty. Tuntuu, että olen liian syvällä tässä tilanteessa arvioidessani sitä, mitä minun tulisi tehdä. Minulle on vaikeaa tuoda esille puutteita, koska pelkään toisen loukkaamista. Toisaalta tilanne ei voi jatkua näin. Tämä on kuitenkin ehkä elämäni tärkein päätös. Olisiko teillä antaa neuvoja miten edetä?

Perheneuvoja Helena Toppari vastaa:
Viestisi luettuani minulle tuli ensimmäisenä mieleeni, että sinä olet hyvä ja hyväntahtoinen läheisiäsi kohtaan. Seuraava ajatukseni oli, että oletkohan sitä joskus liikaakin ja itsesi kustannuksella? Siksi tuntui hyvältä ja tärkeältä lukea, että tunnistat ja uskallat ajatella omia tarpeitasi sekä toiveitasi siitäkin huolimatta, että ne mahdollisesti tuottavat pettymystä tai surua sinulle tärkeille ihmisille.

Sanot, että sinun on vaikea tuoda esille kokeamiasi puutteita, koska pelkäät toisen loukkaamista ja asioiden pilaamista. Miten se, että kertoo omia ajatuksiaan ja toiveitaan on mielestäsi loukkaavaa? Voisiko myös ajatella niinkin päin, että on loukkaavaa jättää kertomatta puolisolleen itselleen tärkeistä asioista ja unelmista? Se etäännyttää puolisoita toisistaan. Puolison vääränlainen suojeleminen on eräänlaista epärehellisyyttä. Siinä myös asettaa toisen epätasa-arvoiseen asemaan, kohtelee tätä suojelevasti, ikään kuin lasta, eikä vertaisenaan aikuisena. Sellainen asetelma ei ole hyvä tasavertaisen parisuhteen perustaksi.

Yhteisen suhteenne aikana olette molemmat kasvaneet aikuisiksi.

Viestissäsi on paljon asioita, joista huomaa, että olet myös ajattelevainen ja pohdiskeleva. Mietin kuitenkin sitä, oletko voinut pohtia näitä kirjoittamiasi asioita jonkun muun kuin puolisosi kanssa. Yhteisen suhteenne aikana te olette molemmat kasvaneet oikeasti aikuisiksi. Kuten itsekin sanot, että nuoruuden vaihe urheiluineen on taittumassa aikuiseen elämään, johon liittyy mm. asettuminen työelämään.

Kukaan meistä ei parikymppisenä voi tietää varmasti, minkälaista aikuisuutta haluaa elää. Me kasvamme ja muutumme. Ajatuksemme, halumme ja toiveemme muuttuvat. Se on luonnollista, ja meillä on oikeus riittävän oman näköiseen aikuisuuteen. Jos historiassamme itsenäistyminen ja oman äänen löytäminen ovat jääneet kesken, se tapahtuu myöhemmin parisuhteessa. Nuoruuden parisuhteen pitäisi pystyä muuntumaan kahden oikeasti aikuisen ihmisen parisuhteeksi, johon mahtuvat kummankin unelmat ja toiveet. On aika tavallista, että se ei ole mahdollista. Ihmiset kasvavat liian eri suuntiin. Se ei tarkoita sitä, että he eivät enää pitäisi toisistaan. Päinvastoin, usein tällaisiin nuoruuden suhteisiin liittyy paljon hyvää. Niissä on myös usein huolenpitoa ja välittämistä. Kuten itsekin sanoit, olette kokeneet yhdessä paljon.

Ymmärrän, että tunteesi ovat ristiriitaiset. Välität puolisostasi. Kaiken lisäksi olet nähnyt hänen haurauttaan, masennustaan ja ahdistustaan, joten ymmärrettävästi olet myös huolissasi hänen pärjäämisestään. Velvollisuus ja syyllisyys eivät kuitenkaan ole kestäviä syitä perustaa perhe. Perhe on niin monin tavoin vaikea yhtälö, että jos jo tuossa vaiheessa on epävarma halustaan ja sitoutumisestaan juuri tähän suhteeseen, niin vaikeuksia on tiedossa. Erityisen huono peruste suhteen jatkamiselle on se, että pelkää tuottavansa pettymyksen omille tai puolison vanhemmilleen.

Onko sinulta kysytty lapsena, mitä sinä haluat?

Sinun voisi olla hyvä pohtia, mistä sinulle tulee näin vahva tarve eläytyä muiden ihmisten tunteisiin ja tarpeisiin. Oletko jossain lapsuutesi tai nuoruutesi vaiheessa joutunut liikaa ottamaan huomioon jonkun muun ihmisen tarpeita? Onko sinun tarpeillesi ollut tilaa? Onko sinulta kysytty, mitä sinä haluat? Nyt kysyt sitä itseltäsi, ja se on hyvä juttu. Ihminen joka ohittaa liian pitkään omia tarpeitaan, alkaa ennen pitkään voida huonosti. Hän etääntyy sekä itsestään, että läheisistään.

Ehdottaisin, että hakeutuisitte yhdessä pariterapeutin vastaanotolle puhumaan näistä kummankin toiveista ja niihin liittyvistä ristiriidoista. Olisi hyvä, että voisit sanoa rehellisesti ääneen omia ajatuksiasi ja mahdollisesti myös niitä pelkoja, joita näihin pohdintoihin liittyy. Puhuminen on usein helpompaa terapeutin kannattelemissa, turvallisissa olosuhteissa. Usein tällaisessa tilanteessa on hyväksi myös se, että voi puhua ajatuksiaan jollekin ulkopuoliselle ihan yksin ja näin yrittää vahvistaa omaa ääntään. Kuten toteat, olet todennäköisesti erään elämäsi isoista päätöksistä äärellä. Siksikin on tärkeää, että kuuntelet siinä riittävästi itseäsi.

Vierailija

Annan sinulle yhden neuvon. Älä missään nimessä ala tekemään lapsia tuollaiseen suhteeseen. Masennukseen taipuva puoliso tulisi olemaan sinulle ylimääräinen lapsi ja taakka. Ei sellaista itsekään kestä vuosikausia uupumatta. 

Onneksi teillä ei ole vielä lapsia, joten kannattaa tehdä ratkaisu nyt, kun se on vielä suhteellisen helppoa. Älä anna kenenkään muun sanella, miten elämää tulisi elää. Sinulla on oikeus nauttia nyt vapaudestasi. Tee se, kun vielä voit. Perusta perhe myöhemmin sellaisen miehen kanssa, joka pystyy toimimaan tasaveroisena vanhempana. Nykyisessä suhteessa joutuisit hoitamaan pakon edessä (miehen kielitaidottomuus) kaikki käytännön asiat ja se on raskasta kenelle tahansa, kun yleensä oletusarvona on, että puoliso hoitaa osan asioista. Lapsiperheessä työn määrä kasvaa potenssiin sata kahden aikuisen talouteen verrattuna. Sitä ei tajua, ennen kuin itse kokee sen. En suosittele teille edes pariterapiaa, vaan kannattaa vain lähteä tuollaisesta suhteesta. Äläkä mieti muiden mielipiteitä. Niillä ei ole mitään merkitystä. Meillä on vain tämä yksi ja ainoa elämä. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä siitä sellainen kuin itse haluat. t. kahdenäiti

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla