Yllättävän iso osa parisuhteen ongelmista liittyy meihin itseemme, vaikka meidän on helpompi tarkastella puolison osuutta, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Pitäisikö minun erota vai ei? Olen seurustellut mieheni kanssa noin kaksi vuotta. Olemme molemmat alle 30-vuotiaita ja mieheni on minua kuusi vuotta vanhempi.

Suhteemme alussa mies oli todella mustasukkainen ja rajoitti tekemisiäni ja menemisiäni. En saanut mennä ystävieni luokse, jos siellä sattui olemaan heidän puolisoidensa miespuolisia kavereita kylässä, tai käydä ulkona, edes tyttöjen kesken juhlimassa. Hän oli erittäin mustasukkainen miespuolisista työkavereistani. Nyt olen huomannut olevani hänelle katkera ajasta jonka menetin. Vuoden aikana en käynyt lähes missään ulkona tai nähnyt kavereita niin paljon kuin olisin halunnut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olemme keskustelleet mustasukkaisuudesta ja muustakin, ja molemmat tiedostamme sen ongelmaksi. Miehenikin tietää tehneensä väärin ja osaa nyt hallita sitä paremmin. Kun mieheni mustasukkaisuus alkoi vähän hellittää, omani kasvoi, ja osamme tavallaan vaihtoivat paikkaa. En rajoita hänen menemisiään, mutta kuulustelen paljon asioista ja epäilen sitä, puhuuko hän minulle totta. Olemme aina riidelleet usein, ja olen siihen turtunut. Alkuun emme jutelleet juurikaan asioista, mutta nykyään olemme keskustelleet enemmän ongelmistamme ja suhteestamme ja yrittäneet ratkoa niitä. Tuntuu silti, ettei mikään auta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäisen kerran mietin eroa yli vuosi sitten. Olen monta kertaa päättänytkin erota, mutta sitten mieheni on saanut taivuteltua minut jatkamaan vielä suhteessa. Minusta tuntuu, että koko suhteen ajan meillä on ollut hirveästi ongelmia, ja monista ongelmista olemmekin päässeet yli puhumalla, mutta tuntuu, että aina tulee uusia. Suurin ongelma on varmasti luottamuksen puute ja mustasukkaisuus, joka johtaa muihinkin ongelmiin. Molemmat olemme olleet aiemmin suhteissa, joissa entinen kumppani on pettänyt, ja tämä on varmasti jättänyt meihin kumpaankin jäljet.

En tunne itseäni enää onnelliseksi. Olen masentunut ja väsynyt jatkuvasti, kiukuttelen miehelleni turhasta ja olen aivan ylistressaantunut, tämä vaikuttaa myös työkykyyni. Tämä johtuu myös siitä, että kärsin lievästä syömishäiriöstä ja olen erittäin epävarma omasta ulkonäöstäni, mikä aiheuttaa minulle päivittäisiä ongelmia. En siis tiedä, johtuvatko ongelmat suhteessa minusta vai onko suhteemme tosiaan toivoton. Nykyään minun ei tee mieli harrastaa seksiä hänen kanssaan, minun ei enää tee mieli kertoa hänelle että rakastan häntä koska en tiedä rakastanko enää. En halua halailla ja olla sohvalla lähekkäin, vaikka suhteemme alun ongelma oli se että en saanut mieheltäni tarpeeksi läheisyyttä ja kosketusta.

Haluaisin rakastua häneen uudelleen ja tuntea samoilla tavoin kun silloin kun aloitimme suhteemme. Tiedän, että hän olisi minulle hyvä mies, jos vaan saisimme suhteemme toimimaan, mutta en tiedä, onko se mahdollista. Jotenkin tuntuu, että jos pääsisin eroon tästä suhteesta niin kaikki olisi paremmin ja oloni helpottaisi. Tiedän, että hän rakastaa minua eikä halua erota. Hän on tehnyt paljon minun eteeni ja minun takiani, ja siksi koenkin vääräksi sen, miten kohtelen häntä nykyään. Haluan myös hänen olevan onnellinen enkä halua satuttaa häntä omalla käytökselläni ja ilkeydelläni.

Kerrot kaksi vuotta kestäneestä, sinua monin tavoin kuormittaneesta parisuhteenne, jossa on ollut koko ajan paljon ongelmia. Hyvänä puolena suhteessanne on, että olette voineet keskustella ongelmistanne ja saaneetkin niitä ratkaistua. Olet kuitenkin vähitellen alkanut menettää uskoasi siihen, että asiat välillänne voisivat korjaantua, sillä kertomasi mukaan yhä uusia vaikeuksia nousee entisten tilalle. Et tunne itseäsi onnelliseksi. Kerrot olevasi ahdistunut, masentunut, väsynyt ja ylistressaantunut. Kieltämättä tilanteenne kuulostaa sinulle kovin raskaalta.

Sanot, että suurimpina ongelmina suhteessanne ovat olleet luottamuksen puute ja mustasukkaisuus. On hyvä havainto, että mustasukkaisuuden perimmäiset juuret voivat olla jossain muualla kuin nykyisessä suhteessa. Voi olla viisasta pohtia, onko mustasukkaisuudella juuria vielä kauempana historiassa. Miten kumpikin teistä on tullut lapsuudessaan huomioiduksi ja rakastetuksi? Oletteko saaneet ja voineet kokea olevanne vanhemmillenne tärkeitä? Usein erilaiset sivuun- tai tunnetasolla yksinjäämisen kokemukset kasvuiässä, voivat myöhemmällä iällä johtaa epävarmuuden ja turvattomuuden tunteisiin, jotka näkyvät parisuhteessa mustasukkaisuutena ja vaikeutena luottaa siihen, että on kumppanilleen tärkeä.

Kaikki työ ja tutkiskelu, jota teemme itsemme kanssa, on hyväksi myös parisuhteellemme.

Mietit myös viisaasti omien henkilökohtaisten ongelmiesi vaikutusta parisuhteeseen ja sen ongelmiin. Se on aina hyvä kysymys. Mitä omaa vaille jäämisen kokemusta heijastan puolisooni? Vaadinko häntä täyttämään sellaista tyhjiötä, jota hän ei pysty täyttämään, joka minun pitäisi ratkaista itse? Entä minkälaisena käyttäytymisenä ja reagointina omat vaikeuteni näkyvät parisuhteessa? Yllättävän iso osa parisuhteen hankaluuksista liittyy myös meihin itseemme, vaikkakin meidän on usein helpompi nähdä ja tarkastella puolison osuutta ja ongelmia. Kaikki työ ja tutkiskelu, jota teemme itsemme kanssa, on hyväksi myös parisuhteillemme. Siksi mietin, että olisiko sinulle hyödyllistä, että menisit selkiyttämään omia ajatuksiasi ja pohtimaan tuota omaa osuuttasi jonkun ulkopuolisen auttamistahon kanssa. Olisi hyvä myös ymmärtää sitä, mikä mahdollisesti sinussa itsessäsi oleva vaikeus saa sinut pysymään suhteessa, joka kuitenkin tekee sinut onnettomaksi. Miksi irrottautuminen on niin ristiriitaista ja vaikeaa?

Jatkaminen sen vuoksi, ettei halua pahoittaa toisen mieltä, on väärin kumpaakin teitä kohtaan. 

Ajatuksesi ja tunteesi vetävät sinua eri suuntiin. Et enää tunne rakkautta miestäsi kohtaan ja läheisyyskään välillänne ei tunnu hyvältä. Toisaalta luen viestistäsi kiintymystä miestäsi kohtaan. Kuulen myös jonkinlaisia velvollisuudentunteitakin häntä ja suhdettanne kohtaan, koska tiedät hänen rakastavan sinua ja näet, miten hän yrittää suhteenne eteen. Et haluaisi loukata häntä tai aiheuttaa hänelle pahaa mieltä. Kuitenkin tällaisessa iässä ja elämänvaiheessa kuin missä olet, suhteen jatkamisesta pitää päättää vain sen pohjalta, haluaako itse jatkaa suhdetta. Jatkaminen sen vuoksi, ettei halua pahoittaa toisen mieltä, on väärin kumpaakin teitä kohtaan. Sellaisenne pohjalle perustettu parisuhde ei todennäköisesti voi jatkossakaan hyvin. Jos parisuhteessa on paljon vaikeuksia jo ennen lasten saamista, onko realistista odottaa, että parisuhde selviää esimerkiksi lasten saamiseen ja perheen perustamiseen liittyvistä haasteista?

Mitkä ovat perusteita, joiden varaan parisuhteenne voisi mahdollisesti rakentua?

Onko välillänne edelleen jotain käsittelemättömiä tilanteita ja asioita, jotka ovat jääneet vaivaamaan, ja estävät läheisyyden rakentumista?  Entä mitkä ovat mahdollisesti niitä hyviä asioita, perusteita, joiden varaan parisuhteenne voisi mahdollisesti rakentua? Se, että toinen on kunnollinen, mukava, tai että hän rakastaa, ei nykyaikana riitä suurimmalle osalle parisuhteen ja perheen muodostamisen perusteiksi. Tarvitaan oma tunne, halu olla suhteessa juuri tähän ihmiseen. Myöhemmissä parisuhteen vaiheissa, erityisesti kun on perustettu yhteinen perhe, sitoutuminen yhteiseen suhteeseen perustuu, ainakin ajoittain muuhunkin kuin vain oman halun tai tunteen kuuntelemiseen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla