Alistavan suhteen traumaattiset vaikutukset näkyvät ja jatkuvat yleensä pitkään eroamisen jälkeenkin, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen nelikymppinen nainen, ja olimme yhdessä lähes 20 vuotta samanikäisen mieheni kanssa. Pari vuotta sitten muutimme erilleen ja suhteemme on harkintavaiheessa.

Olin nuorempana melkoisen ujo, huonoitsetuntoinen, herkkä. Ankarat vanhemmat huolehtivat fyysisistä tarpeista, muuten he olivat mitätöiviä ja vähätteleviä. Kehuja ei tullut koskaan. Yritin olla aiheuttamatta heille mitään ongelmia tai lisätöitä. Isäni oli fyysisestikin väkivaltainen. Yritin ennakoida tilanteet, haistella tuulet ja mielialat ja tein kaikkeni, etten joutuisi tulilinjalle. Minusta tuli hyvin kiltti ihminen, puoliani en koskaan osannut pitää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Avioliittoni on kulkenut samaa rataa. Lapsia ei ole. Kun huomasin, miten nälvivä ja kriittinen mies on minua kohtaan, tajusin, että todennäköisesti en saisi äitiydestäni muuta kuin kielteistä palautetta häneltä, joten suljin sen asian pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seurusteluaikana hän oli suurin piirtein kohtelias. Oli kuitenkin molemmille selvää, että asiat tehtiin, kuten hän halusi. Minulle väistyminen ja toisen tarpeiden etusijalla pitäminen oli itsestäänselvyys. Ennen parin vuoden takaisia tapahtumia en koskaan aiemmin noussut varsinaisesti häntä vastaan vaan nielin mielipiteeni ja pettymykseni.

Muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen mies alkoi nälviä ulkonäköäni. Hän oli yleensäkin hyvin kriittinen. Esimerkiksi siivottuani hän saattoi sanoa, että huonosti siivottu. Kysyessäni, mitä hän tarkoittaa, mikä kohta on jäänyt likaiseksi, hän ei vastannut. Hän monesti ilmaisi, että huonosti tai väärin tehty, muttei koskaan tarkentanut, mihin hän oli tyytymätön.

Seksin jälkeen hän usein arvosteli minua: en tuntunutkaan tänään hyvältä. Pyysin häntä kertomaan toiveistaan, siitä, mitä hän haluaisi sängyssä. Mitään toiveita hän ei koskaan esittänyt. Yleensä arvostelu tuli näennäisesti hyvin menneen seksitilanteen jälkeen. Hän sai käsittääkseni aina helposti orgasmin kanssani ja vaikutti minun silmääni tyytyväiseltä. Minä korostin hänelle aina sitä, että olin tyytyväinen.

Varsinaisia riitoja meillä ei koskaan ollut, koska alistuin aina. Myötäilin häntä ja hänen mielentilaansa, en ottanut puheeksi hänen rikkomiaan lupauksia enkä ylipäänsä koskaan sanonut hänelle poikittaista sanaa. Olin lapsuudenkodissani oppinut, että minun on joustettava aina. Suhteemme oli kaukana tasa-arvoisesta, ymmärrän nyt. Hän on muille erittäin mukava, joustava, reilu, luotettava mies.

Kun ehdotin pariterapiaa, hän suostui heti ja kertoi kavereilleen, että käymme terapiassa. Kerroin pariterapeutille tilanteestamme ja siitä, että ulkonäkö- ja seksiloukkaukset satuttavat. Olin järkyttynyt, kun terapeutti nauroi ja sanoi, että eihän mies sellaista tietenkään ole tarkoittanut! Emme voineet puhua miehen käytöksestä ja minun tunteistani ollenkaan, kun terapeutti jatkuvasti eri sanankääntein toisteli, miksi kuvittelen miehen tarkoittaneen sitä mitä sanoi, eihän hän varmastikaan tarkoittanut. Terapeutti ei kysynyt mieheltä, miksi hän arvostelee. Hän ei kysynyt mieheltä, ymmärtääkö tämä yhtään tunteitani.

Kävimme terapiassa viidesti. Keskiössä oli koko ajan se, että miksi otan niin vakavasti, mitä mies sanoo, miksi en ymmärrä, ettei hän tarkoita mitään pahaa. Pariterapeutti valisti, että ihmiset saattavat sanoa kaikenlaista ajattelematonta. Joskus loukataan toista, kun ollaan itse epävarmoja. Hän totesi, että aivan varmasti minäkin olen loukannut miestäni, en vain sitä itse tiedosta.

Nyt pariterapiasta on siis yli kaksi vuotta, asumme erillään ja sairastan varmaan hoitamatonta masennusta. Ajatus, että menisin jonnekin kertomaan tilanteestani, on täysin poissuljettu.

Olen miehen kanssa tekemisissä käytännön asioissa. Vihaan pyytää häneltä apua, mutta hän on ainoa ihminen, jota voin pyytää käymään ruokakaupassa, jos olen viikon korkeassa kuumeessa. Ketään muita ei ole. 

Mies hoitaa nyt käytännön asiat kohteliaasti. Puolisen vuotta sitten mies sanoi ohimennen, että ymmärtää nyt sen, että halusin lopettaa terapian. Hän sanoi, että hänestäkin terapeutin käytös tuntuu nyt jälkeenpäin epäreilulta minua kohtaan. Tämän kuuleminen tuntui todella hyvältä. 

Olin pari vuotta sitten aivan lopussa, hain jo apteekista kaikki mahdolliset lääkkeet, jolla olisin voinut lopettaa elämäni. Minulla oli selkeä suunnitelma itsemurhaksi. Samaa ajattelen vieläkin joka päivä.

Kiitos viestistäsi, joka oli hyvin surullinen kuvaus tähänastisesta elämästäsi.  Lapsuudenkodissasi kokemasi mitätöinti, vähättely, henkinen ja jopa fyysinen väkivalta on jatkunut aikuisuudessasi henkisesti väkivaltaisessa ja alistavassa parisuhteessasi. Sinun rajojasi on rikottu koko elämäsi ajan. Kuvaamasi asiat, joita sinulle on sanottu sekä tehty, ovat satuttavia ja väärin. Mikään ei oikeuta niitä.

Kukaan ei ole auttanut sinua löytämään ja puolustamaan rajojasi valitettavasti silloinkaan, kun olet yrittänyt hakea muiden apua. Olen äärimmäisen pahoillani, että juuri sinun kohdallesi osui terapeutti, joka ei jostain syystä pystynyt näkemään tilannettanne ja auttamaan sinua. On kuitenkin asioita, jotka kirjoittamassasi herättävät toivoa.

On tärkeää, että viha ei kohdistu itseesi tai yleisesti kaikkiin ihmisiin.

Viestistäsi on luettavissa sinussa vähitellen kasvanut epäoikeudenmukaisuuden tunne ja vihaisuus kaikkea kokemaasi kohtaan. Oman terveen aggressiosi löytyminen on hyvä asia ja alistumisen vastakohta. Viha auttaa sinua tunnistamaan rajojasi ja suojelemaan itseäsi. Minua ei saa kohdella näin! Ansaitsen parempaa! Vihan alla on toki muitakin tunteita, joihin myös pitää päästä käsiksi jossain vaiheessa. Tässä kohtaa, suojaavien rajojen pystyttämiseksi, viha on kuitenkin erityisen tärkeä tunne. On myös tärkeää, että viha kohdentuu niihin, jotka ovat oikeasti kohdelleet sinua huonosti, ei itseesi, kuten masennuksessa käy, tai yleisesti kaikkiin ihmisiin.

Oletko pystynyt sanomaan miehellesi, että olet vihainen siitä, että hän on kohdellut sinua niin huonosti? Onko hän pystynyt myöntämään tämän ja ottamaan siitä vastuuta?

Kerrot, että olette muuttaneet miehesi kanssa erillenne. Viestistäsi ei käy ilmi, kumman päätös ero oli. Löytyikö sinusta niin paljon voimaa, että kaiken jälkeen pystyit irrottautumaan alistajastasi? On hyvä asia, että entisen kaltainen tuhoava ja väkivaltainen yhdessäolo on lakannut. Tämä uusi elämäntilanne mahdollistaa sinulle vapauden olla rauhassa ja vähitellen kasvaa omiin mittoihisi, tulla omaksi itseksesi. Alistavassa parisuhteessa se ei ole mahdollista. Sinulla on nyt konkreettisestikin oma koti, oma reviirisi, jossa sinä päätät. Älä sido itseäsi ratkaisuissasi taloudellisesti mieheesi. Oma työ on myös itsenäisyyttä.

Avun hakeminen kertoo elämänvoimasta ja rohkeudesta, joita sinussa on.

Et ole koskaan saanut tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi omana itsenäsi, omine tarpeinesi. Et ole voinut koskaan olla tasavertaisessa ihmissuhteessa. Siksikin sinun on vaikea löytää ympärillesi ihmisiä, joihin voisit luottaa. Olet kuitenkin yrittänyt hakea apua. Vaikka olet pettynyt syvästi ja syystäkin ammattiauttajiin, niin silti edelleen yrität luottaa. Luet Parisuhdeneuvolan sisältöjä ja jopa kirjoitat meille omasta elämästäsi. Kiitän sinua tästä osoittamastasi luottamuksesta.

Avun hakeminen kertoo elämänvoimasta ja rohkeudesta, joita sinussa on. Tuntuisi hyvin tärkeältä, että löytäisit jonkun luotettavan ammmatti-ihmisen avuksesi, etkä joutuisi alkoholilla tukahduttamaan ahdistusta ja muita tunteitasi. On hyvä, että miehesi pystyy edes tässä kohtaa tuntemaan edes jotain myötätuntoa sinua kohtaan. Hän ei kuitenkaan voi olla kaiken tapahtuneen jälkeen sinun auttajasi. Eikä muutenkaan. Kuten itsekin sanot, sairastat todennäköisesti hoitamatonta masennusta. Se, että voit nyt huonosti ei ole mikään ihme. Väkivaltaisen suhteen traumaattiset vaikutukset näkyvät ja jatkuvat yleensä pitkään eroamisen jälkeenkin. Alistavasta suhteesta on myös hyvin vaikea irrottautua ilman muiden ihmisten apua ja tukea. Ilman ulkopuolista apua olet vaarassa ajatua takaisin huonoon suhteeseen tai itsetuhoon.

Sinulla on paljon kykyä pohtia ja ymmärtää asioita. Tarvitset ihmisen, joka on tässä kaikessa tukenasi. 

Jos lähteminen avun piiriin tuntuu tässä kohtaa liian vaikealta, niin hae apua aluksi netin välityksellä. Lue väkivallasta, sen vaikutuksista ja siitä irrottautumisesta. Osallistu netin vertaistukikeskusteluihin. Löydä sitä kautta ihmisiä, joihin voit liittyä. Ehkä vähitellen rohkaistut menemään uudelleen jonnekin ammattiavun pariin.

Pariterapia ei ole ollenkaan suositeltava apu kuvaamassasi tilanteessa. Tarvitset oman turvallisen ihmisen, joka on vain sinun tarinaasi varten. Ihmisen, joka auttaa sinua piirtämään ääriviivojasi.

Älä luovuta, vaikka ensimmäinen terapeutti tuotti pettymyksen. On paljon hyviä psykoterapeutteja, jotka varmasti ovat puolellasi. Mutta ymmärrän, että rikottu luottamus on tosi hauras.

Kaiken kirjoittamasi perusteella sinulla on paljon kykyä pohtia ja ymmärtää asioita. Nyt tarvitset ihmisen, joka on tässä kaikessa tukenasi. Tästä eteenpäin pidä huolta ennen kaikkea itsestäsi ja unohda toistaiseksi muiden tarpeet.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla