Halujen eritahtisuus on parisuhteessa luonnollista, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme yli 20 vuotta yhdessä ollut pariskunta. Lapset alkavat olla jo isoja eivätkä enää vaadi sellaista panosta arjessa kuin aikaisemmin. Nyt siis olisi aikaa parisuhteelle enemmän kuin niinä kuuluisina ruuhkavuosina.

Minua on kuitenkin lähes koko suhteemme ajan vaivannut ajatus, että en koe olevani haluttu puolisoni silmissä. Tämä ei ole aikaisemmin oikein ollut pinnalla, mutta kun ajattelen asiaa nyt, tajuan, että se tunne on ollut olemassa jo hyvin kauan ja vain tullut nyt enemmän pintaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sinällään suhteessamme ei ole mitään isoa vikaa. Viihdymme hyvin yhdessä, meillä on hyvin samanlainen arvo- ja ajatusmaailma ja seksiäkin on ainakin suhteen kestoon nähden ihan mukavasti. Ongelmana on vain se että oikeastaan kaikki aloitteet niin seksiin kuin läheisyyteen tulevat aina minun puoleltani. Minä olen se joka pussaa, halaa, koskettaa ohimennen tai tekee aloitteen seksiin. Puoliso ei kyllä varsinaisesti tunnu vastahakoiselta, ne eivät vain kuulu hänen tekemiinsä asioihin. En epäile hänen rakkauttaan, mutta sen osoittaminen ja haluaminen aktiivisesti tuntuu olevan hänelle hyvin harvinaista. Seksistä hän kuitenkin tuntuu nauttivan, kun sitä on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkä kuvaavaa tilanteelle on se, että muistan tarkasti, milloin hän on viimeksi omasta aloitteestaan minua halannut. Kuin myös miten ihanalta tuntui kun sai toiselta halauksen ja sen maailman kauneimman hymyn.  Mutta kun sitä saa ehkä kerran tai pari vuodessa, se ei oikein riitä. 

Tästä kaikesta on seurannut se että en todellakaan oikein osaa kuvitella itseäni haluttavana tai aina edes rakastettavana puolisoni silmissä, vaikka tiedän kyllä hänen minua rakastavan. Kun sen näyttäminen fyysisellä tavalla on hänelle niin vierasta, pakostakin hiippii mieleen ajatus, että hän ei koe minua haluttavana. Tuo tunne on ollut minulle viime aikoina melkein musertava. Jos olen asiasta yrittänyt puhua, puolisoni vain toteaa että olemme tässä asiassa erilaisia eikä hän voi oikein muuttua. 

Kiitos kysymyksestäsi! On ymmärrettävää, että miehesi aloitteiden puute kaikkeen läheisyyteen vaivaa sinua. Kukapa ei pitkässä suhteessa haluaisi yhä tuntea olevansa haluttu ja rakastettu puolison silmissä, mielessä ja teoissa.

Kuten toteat, parisuhteessanne on paljon hyvää. Tunnet ja tiedät, että hän rakastaa sinua, teillä on sama arvomaailma, hän nauttii seksistä kanssasi eikä torju sinun kosketustasi. Näistä huolimatta juuri tässä elämäsi vaiheessa janoat vastavuoroisuutta läheisyyteen ja palautetta hyvistä hetkistä tunteaksesi olosi turvalliseksi ja rakastetuksi. Kerrot ihanasti halauksesta ja maailman kauneimmasta hymystä. Tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka sinänsä pieni asia on tosi suuri asia, sillä se saa sinut hyvin onnelliseksi.

Usein parisuhteen tilaa pysähdytään miettimään juuri tässä elämänvaiheessa, lasten ollessa isompia.

Kerrot tunteittesi tulleen nyt pinnalle jopa musertavana, mutta ymmärrät niiden olleen olemassa jo pitkään. Usein parisuhteen tilaa pysähdytään tarkastelemaan juuri tässä elämänvaiheessa, lasten ollessa isompia. On tyypillistä pohdiskella olenko tyytyväinen parisuhteeseeni ja elämääni yleensä. Puoliso ei välttämättä ole ajatuksissaan samassa vaiheessa, hänen huomionsa on ehkä muissa asioissa, ja hän kokee parisuhteen tilan riittävän hyvänä.

Puolisosi on todennut, että olette erilaisia aloitteellisuuden suhteen ja että hän ei voi muuttua. Hän siis vetoaa persoonallisuuden piirteisiinsä ja tavallaan pyytää sinua hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Tämä kuulostaa sinusta varmaankin keskustelun lopetukselta, mutta tämän voisi kääntää mielenkiintoiseksi keskustelun avaukseksi. Käytät ilmaisua ”jos olen yrittänyt asiasta puhua”, joka kuulostaa varovaisilta yrityksiltä keskutella. Oletko sanoittanut miehellesi kaiken, jota kerroit koskettavassa kysymyksessäsi? Nyt on aika puhua asiasta eri tavalla, rohkeasti ja rauhallisen sitkeästi ilmiötä tutkien ja tunteitasi sanoittaen!   

Aktiivisuus seksialoitteissa ei välttämättä kerro halujen vähyydestä.

Miehesi ei varmaankaan täysin ymmärrä kokemaasi aloitteenteon merkityksellisyyttä, koska teillä on hyvä seksielämä. Pohdin, kertoiko hän sinulle seksihalujensa määrästä? Aktiivisuus seksialoitteissa ei välttämättä kerro halujen vähyydestä. Mikähän vastavuoroisuudessa on hänelle hankalaa? Onko olemassa hetkiä, joina haluaisi koskettaa sinua, mutta ei jostain syystä tee sitä? Ainahan emme tartu hetken mielitekoon, tilanne menee jotenkin ohi, pelkäämme hetken olevan väärän tai pelkäämme torjuntaa (vaikka viimeinen kuulostaisi sinusta hullulta). Joskus voi olla niin, että toinen ei ehdi tehdä aloitteita, koska toinen koskettelee kovin usein. Mitähän tapahtuisi, jos et tekisi aloitteita? Hakeutuisiko hän sinun lähellesi?

Voisiko miehesi olla ujo tai sensitiivinen rakastaja, joka lähtee naisen tarpeista ja siksi haluaa sinun olevan aloitteellinen? Hyvässä parisuhteessa luonnollisesti huomioimme puolisoa ja hänen toiveitaan. Voisiko toiveittesi toteuttaminen on jotenkin periaatetasolla hänelle vaikeaa tyyliin ”on tyhmää tehdä, kun toinen pyytää?” Onko ohjaamisessa ja neuvojen antamisessa jotain hänelle vastenmielistä, joka saa hänet tuntemaan olonsa riittämättömäksi ja keinottomaksi?

Ei ole olemassa yhtä normaalia halukkuuden tasoa. 

Voi toki olla, että miehesi ei koe tarvetta seksiin ja muuhun läheisyyteen yhtä paljon kuin sinä, vaikka onkin aina valmis siihen. Halujen eritahtisuus on luonnollista. Ei ole olemassa yhtä ”normaalia” halukkuuden tasoa. Seksuaaliset tarpeemme ovat erilaisia kuten hellyyden tarpeemmekin. Pitkässä suhteessa on luonnollisesti myös erilaisia läheisyyden aikakausia. Välillä kaipaamme jatkuvasti toisen hellää kosketusta, välillä päällimmäinen tarpeemme on olla omassa rauhassa. Jos löydätte yhteisen linjan seksin määrään, voisiko yhdessä sovitut seksihetket kalenteriin helpottaa painetta aloitteenteosta?

Koskettelun vieraus liittyy usein siihen, millaisen parisuhdemallin olemme saaneet lapsuudenkodista ja muista parisuhteista. Sinulla on ehkä erilainen tausta näiden asioiden suhteen kuin miehelläsi. Mietin, liittyykö kuvaamasi asetelma, jossa sinä olet aktiivisempi osapuoli, muutenkin parisuhteeseenne? Oletko sinä teidän perheessä se, joka keksii ja suunnittelee asioita? Ehkä myös tukeudut enemmän mieheesi kuin hän tukeutuu sinuun? Joskus toinen osapuoli on rennon tyytyväinen elämäänsä, ei jää kiinni synkkiin ajatuksiin ja pärjää ”itsekseen” eikä siksi tunne tarvetta lähestyä kumppania. 

Yleensä ihminen on muita paremmin huomioiva ja innostunut, kun hänellä on hyvä olla. 

Jos olisitte asiakkaanani perheneuvonnassa, kartoittaisin edellä olevien seikkojen lisäksi parisuhteenne tilaa ja myös henkilökohtaista elämäänne laajemmin. Mitä miehesi ajattelee parisuhteestanne? Onko hän tyytymätön johonkin asiaan? Onko teillä jokin yhteinen intohimo, jonka parissa vietätte aikaa? Jos ei, voisitteko tässä vaiheessa lisätä sellaista arkeenne? Onko teidän parisuhteessanne tilaa viettää aikaa myös erikseen?  

Yleensä ihminen on muita paremmin huomioiva ja innostunut, kun hänellä on hyvä olla. Kuinka miehesi on voinut kaikki nämä vuodet ja kuinka voi tällä hetkellä fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti? Monet asiat, kuten stressi, masennus tai alakuloisuus, voi vaikuttaa aloitekykyyn. Aloitteettomuuden taustalla voi olla myös seksuaalisuuteen liittyvät asenteita ja uskomuksia, joihin voi liittyä häpeää ja syyllisyyttä. Mitä ajattelet siitä? Kaikki mahdollisuudet on hyvä kartoittaa keskusteluin.   

Oletko sinä tyytyväinen itseesi ja kehoosi? Ovatko henkilökohtaiset asiasi kunnossa?

Sinulla on ristiriitaisia tunteita oman haluttavuutesi suhteen tilanteen johdosta. Oletko sinä tyytyväinen itseesi ja kehoosi? Ovatko sinun henkilökohtaiset asiasi kunnossa? Entä miehesi, pitääkö hän itsestään ja kehostaan? Joskus tunnemme olevamme jollain lailla vajavaisia, ja se vaikuttaa ”seksi-itsetuntoomme”. Kuinka luontevaa teille on keskustella seksielämänne sisällöstä? Tiedätkö mistä miehesi eniten kiihottuu ja mistä fantasioi? Voiko seksielämään mausteita lisäämällä saada miestäsi innostuneemmaksi ja aloitteellisemmaksi?

Lopuksi vielä mietin, millaisia ovat ne sinusta ihanat hetket, jolloin hän koskettaa ja antaa sinulle positiivista palautetta. Onko niissä jotain yhteistä kaavaa, tapahtuvatko ne arjessa, lomalla vai kahden kesken? Jos huomaat yhteyden joidenkin asioiden välillä, lisätkää ensihoidoksi näitä asioita arkeenne. Jos asia ei liikahda uudenlaisella keskustelulla ja tekemisellä, suosittelen teille lämpimästi pari- tai seksuaaliterapiaa.


Sivusta seurannut

Vaikka vastauksessa kysyjä nimettiin naiseksi ja puoliso mieheksi, tulee mieleen että yllättävän monessa parisuhteessa tuo ongelma on juuri toisin päin. Vaikka naisia usein pidetään osapuolina joilla on me hyvät tunnetaidot ja jotka haluavat hellyyttä ja läheisyyttä, näin ei läheskään aina olen. Aika moni tuntemani mies on nimittäin nykyään suhteessa se osapuoli joka on se romanttisempi ja haluaisi sen seksin lisäksi enemmän myös muunlaista huomiota vaimoltaan. Nuo vaimot ovat kuitenkin niitä nykyajan itsellisiä naisia jotka tekevät vain mikä itselle sopii ja suhtautuvat miehiinsä nuivan huvittuneesti jos nämä vielä vuosien suhteen jälkeen haluaisit ”kuherrella” niin kuin alkuaikoina.

Hyvä kommentti edellä! Siitä huomasin, että olin jostain kumman syystä olettanut kysyjän naiseksi, mutta hän voi olla myös mies. Kuulen työssäni vastaavia tarinoita kummankin sukupuolen kertomina. Pari voi toki olla myös samaa sukupuolta oleva pari. Asiaan liittyvät tunteet ja näkökulmat ovat kuitenkin samoja kaikille, toivottavasti niistä löytyy pohdittavaa kaikille niille, joita tämä kysymys-vastauspari jotenkin koskettaa.  

Nina Kauppinen

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla