Mikä avuksi, kun kotityöt kasautuvat vain toisen puolison harteille? Perheneuvoja Helena Toppari vastaa.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Perheeseemme kuuluu kaksi alle kouluikäistä lasta, ja minusta tuntuu, että puolisoni ei ole ymmärtänyt perhe-elämän kokonaisvaltaisuutta. Oli kyse sitten ruuanlaitosta, siivoamisesta, lasten uusista vaatteista tai syntymäpäiväjärjestelyistä, mitään ei tapahdu, ellen minä laita asioita liikkeelle. Puolisoni tekee kyllä esimerkiksi kotitöitä kun pyydän, mutta aloitteen täytyy joka kerta tulla minulta. Meillä on molemmilla aivan yhtä vaativa työ.

Taakka tuntuu minusta kohtuuttomalta. Olen ärtynyt siitä, ettei aikuinen ihminen ymmärrä, että asiat eivät tapahdu itsekseen. En ole mielestäni tarkka siitä, mitä meillä syödään tai kuinka keittiö pitäisi siivota – kunhan se pysyisi vain järjestyksessä. Olen yrittänyt puhua tästä, ja silloin hän saattaa olla päivän verran tarmokkaampi, kunnes työnjako luisuu taas samaan vanhaan malliin.

Kaiken tämän jälkeen hänen on vaikea ymmärtää, miksi minulla ei riitä voimia olla samanlainen puoliso kuin olen aikaisemmin ollut enkä esimerkiksi tee aloitetta seksiin. Tosiasia onkin, että kaipaan iltaisin eniten unta. Miten lähtisin purkamaan tilannetta niin, että saisin puolisonkin siihen tosissaan mukaan?

Kerrot valitettavan yleisestä naisten kokemuksesta pikkulapsiperheen arjesta. Tilanne näyttää usein alkavan vauva-aikana, jolloin äidit ovat yleensä äitiyslomalla ja ottavat homman haltuun. Osa miehistä luovuttaa tässä vaiheessa kodin arjen toimitusjohtajuuden naiselle ja ajautuu vähitellen assistentin rooliin. Hyvät, yhteyttä tuovat hetket, kuten muun muassa seksi, alkavat vähetä.

Tämä kuvio on kuormittava kummallekin osapuolelle. Pitkään jatkuessaan se saattaa vahvistua ja etäännyttää parin toisistaan. Siksi on hienoa, että haluat lähteä purkamaan tilannetta niin, että puolisosikin näkökulma on mukana.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta ajattelisin, että perhe-elämän työnjaon ongelmat liittyvät osaksi moniin kohtalaisen uusiin muutoksiin muun muassa tasa-arvon, koulutuksen, työelämän, perhekulttuurin ja asumisen saralla. Näitä muutoksia yhteiskunnassa on tapahtunut melko nopeasti viime vuosikymmenten aikana. Elämme jonkinlaisessa murroskohdassa, jossa perinteinen ja nykyinen kulttuuri, roolit ja toimintatavat eivät ole ihan integroituneet. Saatamme itsekin huomaamattamme vahvistaa perinteistä työnjakoa omalla käyttäytymisellämme. Pyydämme esimerkiksi miestä viemään automme huoltoon tai asentamaan lampun pistorasiaan. Saatamme ohjata poikalasta tekemään miesten juttuja isän kanssa, ja tyttölapsi tekee äidin kanssa tyttöjen juttuja.

Kahden ihmisen tavat hoitaa asioita voivat olla erilaisia. Onnelliset parit ovat hyviä pärjäämään erilaisuuden kanssa.

Käytännön tasolla monet parit ovat pyrkineet ratkaisemaan ongelmaa niin, että he sopivat vastuujaosta. Paras tapa lienee se, että kumpikin ottaa vastuulleen ne alueet, jotka tuntuvat omilta ja loput jaetaan tasan. On kuitenkin mahdotonta, että kaiken pystyisi jakamaan täysin tasan. Olennaista on, että omalla vastuualueellaan voi pääsääntöisesti päättää itse, miten vastuualuettaan hoitaa. Kahden erillisen ihmisen näkökulmat siitä, miten asiat tulee hoitaa, voivat olla aika erilaisia. Onnelliset parit ovat hyviä pärjäämään tämän erilaisuuden kanssa. Jos haluaa elää toisen kanssa yhdessä, on sekä joustettava että pidettävä kiinni omasta näkökulmastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteisen elämän on oltava yhdessä sovittua ja kummankin näköistä.

Kun pari puhuu perheen työnjakoon liittyvistä ongelmista, mietin aina myös sitä, että mistä pohjimmiltaan näiden keskustelujen alla puhutaan. Usein kun menemme pintaa syvemmälle, pääsemme keskusteluihin muun muassa yksinäisyyden tunteesta, pelosta, että ei ole tärkeä toiselle, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteesta ja pelosta, että toinen kaipaa jotain muunlaista elämää. Joskus nämä alla olevat tunteet ovat niin piilossa, että niitä on vaikea itsekin tunnistaa. Joskus ne saavat voimaa omasta historiastamme. ”Minun piti olla silloin aina reipas, ja nytkin minun pitää jaksaa ja olla reipas”.

Kerrot, että miehesi tekee kotitöitä pyydettäessä. Voimme olettaa, että hän ei ole mikään huono tai vastuuton mies, vaan jostain syystä ottanut roolin, jossa hän tuskin itsekään kokee oloaan hyväksi. Olisiko mahdollista, että pysähtyisitte rauhallisessa, levänneessä hetkessä puhumaan lausumattomia ajatuksia kotitöistä sekä niiden herättämistä oloista ja tunteista? Voisin kuvitella, että sinä saattaisit sanoa esimerkiksi, että : ”Koen jääväni yksin ja kaipaan sitä tunnetta, että sinä olet minun kanssani, että me olemme yhdessä”. Mitäköhän miehesi kokee ja kaipaa?

Pienet hetket toimivat voimavarana joskus niin kovassa arjessa.

Lapsiperheen vaativan elämän keskellä kannattaa etsiä ymmärrystä toisiinne. Kerätkää yhteenliittymisen pieniä hetkiä. Sellaisia ovat esimerkiksi katse, hymy, kiitos, kosketus. Ne toimivat voimavarana ja pehmusteena joskus niin kovassa arjessa.

 

Lasten ei pitäisi olla kuulemassa vanhempien riitoja eikä varsinkaan joutua niihin mukaan, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Riidat uuden avopuolison kanssa ovat isoja. Jos hän ei saa kontrolloitua tilannetta, niin syntyy riita. En halua itsekään antaa periksi ja alistua, vaikka hän sitä toivoo. Ystävilleni hän sanoo, että minä tarvitsen apua ja että minulla on ongelmia. 

Minulla on ekaluokkalainen lapsi, joka asuu kanssamme. Hänellä on adhd, ja hän oireilee koulussakin. Riitojen aikana mies on välinpitämätön myös lasta kohtaan. Hän moittii minua lapselle esimerkiksi niin, että ”Älä mene äidin mukaan, kun sillä on tuommoinen kohtaus, saattaa ajaa kolarin” tai että ”Äitisi on ihan sekaisin”.

Mies on minua viisi vuotta nuorempi ja ensimmäisessä suhteessaan. Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä. Yhteen muutimme vuodenvaihteessa. 

Kerrot avomiehesi olevan kova määräämään ja kontrolloimaan. Kuulostaa siltä, että myös sinä annat hänelle vastusta, etkä ymmärrettävästi halua antaa hänelle periksi ja alistua sanojasi lainaten. Et kerro mistä riitelette, mutta yhteenottonne kuulostaa raastavalta ja tuhoisalta, se ei ole teidän hallinnassanne. Miehesi arvostelee kovin sanoin sinun käytöstäsi ja persoonaasi jopa ystävillesi ja lapsellesi. Hän puhuu ”kohtauksistasi” ja sinusta mielenterveysongelmaisena. Nämä määrittelyt sinusta ovat todennäköisesti satuttavia ja loukkaavia, etkä pysty unohtamaan niitä. Pyytääköhän hän koskaan anteeksi sanojaan, ymmärtääkö toimivansa väärin? Osaako hän jälkeenpäin rauhoitettuaan ajatella, kuinka kurjalta hänen sanansa sinusta tuntuvat?

Lasten olisi hyvä nähdä aikuisten pyytävän anteeksi ja sopivan riitansa.

Tilanne lapsesi näkökulmasta kuulostaa erityisen surulliselta. Rakkaan äidin haukkuminen tuntuu hänestä varmasti kovin pahalta. Lasta pitäisi suojata kaikin tavoin aikuisten rajuilta yhteenotoilta. Lapsesi ei pitäisi olla kuulemassa ja näkemässä riitaanne puhumattakaan siitä, että hänet vedetään siihen mukaan. Toki lapset usein näkevät vanhempien riitelevän, riidatkin kuuluvat parisuhteeseen. Riitojen kaoottisuudessa ja haitallisuudessa on kuitenkin eroja. Pelottavinta lapsesta on nähdä aikuisen menettävän täysin kontrollin käytökseensä. Pahimmillaan riidat voivat vastaavissa tilanteissa mennä rajun haukkumisen lisäksi fyysisesti väkivaltaisiksi. Toivottavasti näin ei ole tapahtunut teillä.

Lasten olisi hyvä nähdä aikuisten pyytävän anteeksi ja sopivan riitansa. Lapselle on hyvä kertoa hänen ikätasonsa mukaisesti, mistä riidassa oli kysymys. Tarkkoja yksityiskohtia (kuka teki ja mitä) ei ole tarpeellista kertoa, vaan ottaa vastuu omasta osuudestaan riidassa. Omien toimien puolustelu tai tilanteen vähättely ei ole vastuunottoa. Lapselle on hyvä kertoa, että olen pahoillani, että jouduit kokemaan pelottavan tilanteen, kuunnella hänen mietteitään ja vastata niihin. Mietin, ymmärtääkö miehesi hänen sanojensa ja tekojensa vahingollisuuden lapsellesi? Joskus ihmiset sanovat vähättelevästi, että hekin ovat kuulleet vastaavaa lapsena ja hyvin ovat elämässä pärjänneet. Harva kuitenkaan oikeasti toivoo samaa lapselleen tai puolison lapselle, sillä sisimmässään he muistavat, kuinka turvattomalta aikuisten rajut riidat pienestä itsestä silloin tuntuivat.  

Miehesi on sinua viisi vuotta nuorempi ja ensimmäisessä suhteessaan. Kuinkahan helppoa hänelle on asua yhdessä, ja vielä lapsiperheessä? Hän ilmeisesti oli sinun luonasi paljon ennen virallista yhteenmuuttoa, mutta mahtoiko hän osata ajatella, mitä yhtäjaksoinen eläminen lapsiperheessä tarkoittaa? Tilanteeseen voi liittyä ulkopuolisuuden ja mustasukkaisuuden tunteita. Hän voi jotenkin kokea, että lapsesi saa huomiota sinulta ja hän ei saa, ainakaan riittävästi. Et kerro, onko lapsesi yhteydessä biologiseen isäänsä tai onko hänellä muita läheisiä aikuisia tukenaan. Onkohan sinun ja miesystäväsi yhteen muutto ollut hänelle vaikea asia, onko hän kertonut asiasta sinulle tai muille läheisille? Onko miesystävälläsi ja lapsella yhteisiä hyviä hetkiä, huolehtiiko hän lapsestasi sinun poissa ollessasi? Jos hän on välillä hoitovastuussa, kuinka se sujuu, oletko huolissasi jostakin sen suhteen?

Lapsen hankaluudet koulussa liittyvät todennäköisesti myös kotitilanteeseenne. 

Lapsesi hankaluudet koulussa todennäköisesti liittyvät myös kotitilanteeseenne. Tilanteesta kotona kannattaa kertoa opettajalle ja mahdollisille muille lastasi hoitaville tahoille, jotta ei synny tilannetta, että lastasi ikään kuin syytetään hänen käytöksestään tietämättä taustoja. Lapsellasi on adhd, jonka kanssa eläminen voi olla haastavaa. Turvallinen ja tasapainoinen kotiympäristö on hänelle, kuten kaikille lapsille, erittäin tärkeää!

Oletko miettinyt, onko avomiehesi sellainen kumppani, jonka kanssa haluat jakaa elämäsi ja kotisi? On hyvä miettiä, mikä pitää teitä yhdessä, mitä hyvää suhteessanne on ja mitä toivotte parisuhteelta tulevaisuudessa. Parisuhde on tärkeä asia, mutta toivon, että asetat lapsesi hyvinvoinnin tässä tilanteessa etusijalle.

Sinun oma hyvinvointisi on erittäin tärkeää.

Sinun oma hyvinvointisi on myös erittäin tärkeää. Lapsi tarvitsee tuekseen ja turvakseen jaksavan aikuisen. Tällä hetkellä te kärsitte tilanteesta. Tuskin miehesikään nauttii riidoista. Suosittelen sinulle pikaista yhteydenottoa perheneuvolaan keskusteluavun saamiseksi. Myös lastensuojelun tukitoimet voivat olla tarpeellisia. Lastensuojelusta voit tarvittaessa saada konkreettista apua arkeen, esimerkiksi perhetyötä, lastenhoitoapua, tukiperheen tai taloudellista avustusta muuttoon mahdollisessa erotilanteessa. Jos olette jo jonkun ammattiauttajan asiakkaana, ota parisuhdetilanne rohkeasti esiin siellä parhaimman avun saamiseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Riitaisa liitto ilman fyysistä läheisyyttä ei ole tyydyttävä kahden aikuisen parisuhde, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Alan hiljalleen olla voimaton eromme takia. Olemme asuneet kaksi vuotta erillämme hyvin riitaisessa suhteessa, ja mielestäni asialle pitää löytyä ratkaisu. Vaimoni ehdottaa, että pysyisimme aviossa, mutta asuisimme yhä erillään. Suhteeseen ei kuitenkaan sisältyisi intiimiä kanssakäymistä, kuten ei näinä edellisenä kahtena erovuotenakaan ole sisältynyt. Yhteinen aika pitäisi sisällään "kahvittelua" ja mahdollisesti jokusen teatterikäynnin vuodessa. Intiimiä läheisyyttä minulla ei saisi olla kenenkään muunkaan kanssa. 

Olen käynyt juttelemassa terapeutilla, koska vaimoni on leimannut minut hyvin voimakkaasti epäempaattiseksi ja huonoitsetuntoiseksi, jolla on lisäksi narsistisia luonteenpiirteitä. Terapeuttini on kuitenkin pariin otteeseen todennut, ettei näin ole. Vaimoni lyttäsi arvion välittömästi, koska tietää keittiöpsykologialla paremmin. Parisuhdeterapiaan vaimollani ei löydy aikaa. 

Tuntuu tärkeältä, että olet uskaltautunut pohtimaan tilannettasi ja kysymään tietä eteenpäin. Varsinaiseen kysymykseesi haluan heti sanoa, että vaimosi ehdotus ei kuulosta lainkaan hyvältä. Se olisi aivan kelvollinen ystävyyden malli, jos siihen ei liittyisi kontrollointia toisen intiimeistä suhteista. Tyydyttäväksi parisuhdemalliksi siitä ei kuitenkaan ole.

Elääkö sinussa vielä toive suhteenne elpymisestä?

Onko sinulle selvää, miksi vaimosi tahtoo jatkaa avioliittoanne vaikka varsinaista parisuhdetta hän ei näytä haluavan? Mikä teitä pitää kiinni suhteessa, joka vaikuttaa olevan kummankin kannalta epätyydyttävä? Mikä estää sinua itseäsi eroamasta? Vai elääkö sinussa vielä toive suhteenne elpymisestä?

Miksi riitelette, vaikka yhteisyys suhteestanne on hävinnyt?

On hyvä, että olet käynyt terapeutilla. Ulkopuolisen ammattilaisen kanssa voit rauhassa pohtia omaa itseäsi ja esimerkiksi sitä, miten olet päätynyt nykyiseen tilanteeseen. Mitä sinulle ja teille on tapahtunut? Millaisista syistä päädyitte nykyiseen elämäntilanteeseenne ja asumuseroon? Miksi ja mistä yhä riitelette, vaikka yhteisyys suhteestanne on hävinnyt?

Sinulla on elämää edessäsi vielä vuosikymmeniä. Millaisia haluaisit niiden olevan? Miten haluaisit viettää tulevat vuotesi?

Mahdollisuuksia hyvään elämään sinulla on, miksei uuteen rakkauteenkin. Toivoisin, että voisit avoimesti ja rohkeasti miettiä sitä, mitä sinä itse haluat ja mikä juuri sinulle on tärkeää. Et ole riippuvainen vaimosi tahdosta, näkemyksistä tai ehdotuksista. Voit selvittää itsellesi millaista tulevaisuutta tahdot tavoitella ja sitten arvioida voiko avioliitto vaimosi kanssa olla osana sitä vai ei.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.