Epävarmuus ja epätäydellisyys kuuluvat ihmisyyteen, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Miksi olen koko ajan niin hankala ihminen? Vaikutan ulospäin aidolta ja helpolta, mutta sisäisesti minussa kuohuu kaiken aikaa. En osaa valita kahden tai kolmen hyvän väliltä. Tämä näkyy varsinkin kotioloissa. Ihanatkin hetket muuttuvat mielessäni ja muistoissani huonoiksi, koska alan maanisesti kaivella mikä voisi mennä vikaan. Ihan kuin olisin onneton varmuuden vuoksi.

Tämä negatiivisuus tuntuu sisäsyntyiseltä. Muun muassa äitini ja isoäitini toppuuttelevat iloisia kanssaolijoitaan ja huomauttavat aina jotain ikävää. Joskus hyvinä kausina alan oikutella kotona, ja mieheni ja lapseni ovat tälle kaikelle sijaiskärsijöinä. Sen lisäksi että löydän kaikesta jotain väärää, melkeinpä kaikki tuntuu tämän negistelyn takia elämässä vieraalta.

Johtuuko tämä kasvatuksesta, äidin kontrolloinnista vai ilkeydestä? Olen 90-luvun laman lapsi ja aikakauteni tuote, mutta murehdin, millaisen mallin lapsenikin saa, kun äiti ei ole ihan perillä itsestään. Toisena päivänä olen umpiasiallinen sihteeri, toisena päivänä voisin perustaa mafian ja ryhtyä rikolliseksi – ja kolmantena päivänä olen vain hämmentynyt siitä mitä ihmettä oikein mielessäni on edellisinä päivinä liikkunut. Exäni sanoi, että tuntee kaksi täysin erilaista ihmistä samassa paketissa, joista toinen hilluu yökerhoissa ja toinen sipsuttaa jakkupuvuissa. Lapsestani kykenen pitämään huolta täysin, mutta hänen kasvaessaan haluaisin vain antaa selkeämmän aikuisen mallin enkä opettaa häntä samanlaiseksi negatiiviseksi ihmiseksi kuin itse olen. 

Kysymyksestäsi saa sen käsityksen, että olet pohtinut itseäsi ja elämääsi paljon ja syvällisesti. Se on hienoa ja tärkeää. Tuntuu hyvältä ja vastuulliselta, ettet syytä negatiivisuudestasi tai hankalista tunteistasi ketään ulkopuolista, et miestäsi etkä muitakaan. Näin myös muutoksen avaimet pysyvät sinulla itselläsi.

Kykenet selvästi myös ajattelemaan lapsesi parasta. Pidät hänestä hyvää huolta ja pyrit siihen, ettet siirrä omia vaikeuksiasi hänen kannettavakseen. Omien asioidesi käsittelyn kautta sinulla on erinomaiset mahdollisuudet onnistua tässä tavoitteessasi.

Olisiko sinun mahdollista hyväksyä moninaisuus itsessäsi?

Me ihmiset olemme monipuolisia otuksia. Sen ilmeisesti tiedät omasta kokemuksestasi. Saman ihmisen yökerhossa hilluminen ja toisena päivänä jakkupuvussa sipsuttaminen ei tunnu mitenkään poikkeukselliselta eikä ainakaan huolestuttavalta. Meistä on moneksi, onneksi. Olisiko sinun mahdollista hyväksyä tämä moninaisuus itsessäsi? Eri puolet persoonassasi pääsevät esiin eri yhteyksissä, ja päässä saattaa risteillä monenlaisia ajatuksia. Ja ne kaikki voivat olla sulassa sovussa yhdessä paketissa.

Myös epävarmuus valinnoissa ja epäonnistumiset kuuluvat ihmisyyteen. Mokaaminen on sallittua, täydellisyyteen ei kykene kukaan. Ja ”väärien” valintojenkin kanssa pystyy useimmiten elämään, tai monesti tarvittavia korjausliikkeitä voi tehdä jälkeenpäin. Harva osuu aina kerralla oikeaan.

Epätäydellisyyttä ei tarvitse pelätä, se on ihmisen osa joka tapauksessa. Erilaiset elämän kivut ja kärsimykset voi yrittää opetella kohtaamaan ja ottamaan osaksi elämää. Enemmän tai vähemmän rikkinäistä elämää joudumme kaikki elämään.

Oma historiamme kulkee mukanamme, mutta menneisyys ei määrittele tätä päivää.

Pohdit myös kasvatuksen ja lama-ajan vaikutusta itseesi. Ne ovat varmasti jättäneet jälkensä sinuun. Oma historiamme ja kokemuksemme kulkevat mukanamme ja vaikuttavat. Historiamme vankeja emme kuitenkaan ole. Menneisyys ei automaattisesti määrittele tätä päivää tai tulevaisuutta.

Nyt aikuisena voit katsella omaa menneisyyttäsi ja itseäsi lapsena lempein ja ymmärtävin silmin. Voit nähdä sen, että olet jäänyt vaille jotakin sellaista, jota olisit kaivannut. Voisitko antaa sitä itsellesi nyt? Mahtaisiko se olla lohtua ja ymmärrystä vai mitä se olisi? Sinä sen tiedät.

Joskus itsensä pohtimisessa tarvitsee apua. Terapiasta voi olla hyötyä. Terapeutti voi toimia ikään kuin peilinä, jolloin itsensä saattaa nähdä selkeämmin. Toki myös jostakin muusta luotetusta keskustelukumppanista voi olla sama hyöty. Etsi itsellesi tarvitsemasi apu, jos siltä tuntuu.

Mutta olet joka tapauksessa tutkimusmatkalla itseesi. Onnea sille matkalle, se voi olla elämäsi tärkein matka.    


Elämän oppilas

Miksi olen koko ajan niin hankala ihminen?

Oletko jutellut/kertonut lapsellesi tuntemuksistasi? Riippuu tietysti vähän iästä, mutta lapset kyllä ymmärtävät hyvinkin, että vanhemmat eivät ole täydellisiä - ja kun asiasta juttelee, niin osaavat paremmin asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tätä puolta olen aina ihaillut puolisossani. Lisäksi ajattelen, että kun itse osaa pyytää anteeksi, niin samalla antaa lapselle valtavan arvokkaan mallin ja esimerkin itsensä hyväksymisestä - myös epätäydellisenä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.