Uusperheessä molempien puolisoiden entinen elämä on alati läsnä. Jos sitä ei ole käsitelty, seuraa ongelmia, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme uusperhe, kaksi biologista lastani asuu vakituisesti meillä. Lasteni isä ei vammautumisen takia pysty enää juurikaan osallistumaan lasten arkeen, joten lapset ovat isällään käymässä pari kertaa viikossa. Uuden puolisoni lapset käyvät meillä harvoin. Lisäksi meillä on uuden puolisoni kanssa puolivuotias vauva.

Vanhemmat lapset kasvatin ex-mieheni kanssa tasa-arvoisesti, mutta nykyään olen tajunnut, että se taitaa olla melko harvinaista. Tällä hetkellä huomaan ajautuneeni kuin yksinhuoltajaksi. Tunnen olevani projektipäällikkö, koordinaattori, kokki, taloudenhoitaja, kuski ja sihteeri. Ahdistun ja stressaannun kotona, kun hoidettavana ovat perusetin lisäksi koira, kissat ja kanat. Joudun tekemään kaiken kiireellä. Vauvan päiväuniaikaan haluaisin vain lyyhistyä sohvalle, mutta en voi, sillä pyykit ja ruoka täytyy tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mies lähtee kotoa aamuvarhaisella ja on kotona aikaisintaan kuudelta. Aina on kuulemma kiire töissä. Olen pyytänyt vaihtamaan säännöllisiin työaikoihin ja toiselle alalle, vaikka palkka pienenisikin. Mutta minä kuulemma vain mökötän. Olen monesti sanonut, että en jaksa enää mutta ilmeisesti hän kuvittelee sen olevan jokin vaihe.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Samaan hengenvetoon mies ihmettelee, kun meillä ei ole seksiä. Se on minulla viimeisenä mielessä, sillä tuntuu, ettei ole parisuhdettakaan. Tästäkin olen sanonut, mutta minä vain kuulemma kiukuttelen. Parisuhdeaikaa ei järjesty, ellen minä sitä tee ja hommaa lastenhoitajaa. 

Rakastan lapsiani ja viihdyn kotona mutta en ymmärrä, mitä ideaa on elää parisuhteessa, jossa toimii yksinhuoltajana. Minulla on omaa aikaa ainoastaan iltaisin, kun olen saanut kaikki nukutettua. Mies taas on jo silloin niin väsynyt, että menee nukkumaan. Miten saisin miehen ymmärtämään tilanteen? 

Kerrot uusperhetilanteesta, jossa olet jäänyt yksin pienen yhteisen vauvanne sekä alakouluikäisten lastesi kanssa hoitamaan arkea ja kotia. Miehesi on töissä, poissa, poissaoleva ja väsynyt. Yksinäisyytesi ja väsymyksesi purkautuvat ymmärrettävästi kiukkuna ja syytöksinä, jota miehesi on, myös ymmärrettävästi, vaikea ottaa vastaan. Kielteinen kehä välillänne on valmis.

Uusperhe on ihmissuhteiden sulatusuuni, jonka pitäisi pystyä kannattelemaan kaikkia siihen kohdistuvia unelmia.

Uusperhe on tunteiden ja ihmissuhteiden sulatusuuni, jonka pitäisi pystyä kannattelemaan kaikkia siihen kohdistuvia unelmia, toiveita, odotuksia, pettymyksiä, syyllisyyksiä, uusia ja vanhoja ihmissuhteita, historiaa ja arjen käytäntöjä. Kun siihen lisätään vielä vauvaperheen arki, jossa jo lähtökohtaisesti puolisoiden erilaiset elämänpiirit tuottavat usein ongelmia, niin ei ole ihme, että tilanne uhkaa ajautua kaaokseen.

Ehkä keskeisin ja vaativin asia, joka on uusperheessä alusta asti ja koko ajan läsnä, on kummankin entinen elämä. Konkreettisempana ja usein kipeänäkin muistutuksena entisistä elämistä, entisistä perheistä ja siitä, että puolisollamme on ollut seksiä ja rakkaussuhde jonkun muun kuin itseni kanssa, ovat lapset entisistä liitoista. Lasten myötä muodostuu yleensä myös jonkinlainen suhde puolison entiseen puolisoon.

Jotta tätä sietämättömyyttä olisi helpompi sietää, ex-puolisot nähdään joskus mustavalkoisen kauheina. Meillä ei myöskään yleensä ole lähtökohtaisesti minkäänlaista tunnesuhdetta uuden kumppanimme lapsiin. Riippuen lasten iästä, kemioista, ym. tekijöistä, on helppoa tai vaikeaa muodostaa suhdetta näihin uusiin, valmiina tulleisiin, vieraisiin lapsiin, heidän rakkautensa hedelmiin. Parhaimmillaan se onnistuu hyvin, ja kutsumme heitä bonuslapsiksi. Huonoimmillaan se on tosi huonoa, ja muutumme pahoiksi äiti- ja isäpuoliksi.

Uusperheen vanhempaa voi ahdistaa toimia vanhempana ”vieraille” lapsille, jos ei voi olla läsnä omiensa arjessa.

Minkälainen suhde nykyisellä miehelläsi on sinun lapsiisi? Entä minkälainen sinun suhteesi on miehesi lapsiin? Miksi miehesi tapaa harvoin omia, entisen liiton lapsiaan? Kysyn tätä siksi, että tämä saattaa olla iso kuormittava asia miehellesi. Usein uusperheen vanhempi kokee ristiriitaisena, syyllisyyttä aiheuttavana ja jopa ahdistavana toimia uusperheen vanhempana ”vieraille” lapsille, jos ei voi jostain syystä olla läsnä omien lastensa arjessa.  Suhde lapsiin muotoutuu pitkälti myös yhteisen arjen tekemisen, huolenpidon ja hoivan kautta. Jos tällaista kanssakäymistä ei ole, suhde puolison lapsiin jää etäiseksi. Tämä vaikuttaa koko uusperheen muotoutumiseen.

Toinen entiseen elämään liittyvä asia on se, kuinka hyvin puolisot ovat työstäneet omat eronsa. Erityisesti jos uusperhe perustetaan nopeasti eron jälkeen, osa aiempaan parisuhteeseen ja eroon liittyvistä asioista jää kesken. Nuo tunteet alkavat purkautua eri tavoin uudessa suhteessa. Ei ole helppoa esimerkiksi löytää väyliä käsitellä eroon liittyviä syyllisyyden tunteita. Uusi kumppani ei yleensä halua niitä kuunnella, koska ne herättävät hänessä omia voimakkaita tunteita. Siksi asioiden kanssa saattaa jäädä aika yksin. Silti ne voivat vaikuttaa tapaamme toimia tai kykyymme asettua uuteen elämään.

Puolisoiden tulisi edes hetkeksi virittyä toistensa taajuudelle ja löytää yhteys toisiinsa.

Uusperhetilanteessa saattaa yhtä aikaa olla käynnissä useita päällekkäisiä, keskeneräisiä prosesseja. Työstämme aiempia suhteitamme ja eroja. Siinä rinnalla ovat uuteen suhteeseen liittyvät toiveet, odotukset ja toinen toisiin tutustuminen. Sen lisäksi käsiteltävänä on joskus isokin joukko uusperheen uusia ihmissuhteita. Monesti, kuten teidänkin tapauksessanne, syntyy yhteinen lapsi ja perustetaan uusi perhe.

Nämä kaikki prosessit ovat yhdessä pahimmillaan kakofonia, jossa jokainen kanava paasaa painavaa asiaa. Tällöin puolisoiden tulisi edes hetkiseksi virittäytyä toistensa taajuudelle, löytää yhteys ja kysyä toisiltaan kysymys: ”Me olemme yhdessä tässä kaaoksessa, miten ja missä järjestyksessä aletaan sitä selvitellä?”.

Rivien välistä olen lukevinani, että teidänkin kohdallanne asiat ovat tapahtuneet melko nopeassa tahdissa. Uusi parisuhde herättää meidät myös pohtimaan ja arvioimaan uudella tavalla entistä parisuhdettamme. Sinäkin pohdit nyt uudessa valossa entiseen suhteeseesi liittyviä asioita, kuten toimivaa työnjakoa. Mietin myös, mitä mainitsit entisen puolisosi vammautumisesta. Mitä tunteita mahdollisesti tämä tapahtunut herättää sinussa nyt eronne ja sinun uuden elämäntilanteesi myötä? Entä onko mahdollista, että nykyisen miehesi töihin uppoutuminen tai vetäytyminen yhteisestä perhe-elämästä voisivat liittyä hänen tapaansa reagoida omiin keskenoleviin prosesseihinsa? Teidän molempien tunteet ja asiat näyttäytyvät yhteisessä elämässänne.

Syytösten ja vetäytymisen kielteinen kehä pitäisi katkaista ja päästä miettimään, miten kumpikin yhteisen elämän kokee.

Kolmas uusperheisiin liittyvä asia on tämä: jos emme ole pysähtyneet tarkastelemaan itseämme ja omaa osuuttamme edellisen suhteen päättymisessä, emme ole oppineet mitään ja siirrämme samat toimimattomat tapamme myös uusiin suhteisiimme.

Mitkä ovat sinun tapasi reagoida, kun koet, että yhteys välillänne ei toimi? Kiukku, mökötys? Miten nämä tavat vaikuttavat puolisoosi? Kuvaamasi perusteella on selvää, että jäät tässä vaativassa elämäntilanteessa liian yksin ja olet syystäkin huolissasi jaksamisestasi ja suhteestanne. Onko mahdollista, että puolisosi kokee yksinäisyyden ja yhteydettömyyden ilmaisusi syytöksinä ja reagoi vetäytymällä? Että hän ei tavoita niiden alla olevaa hätää, yksinäisyyttä ja kaipausta? Syytösten ja vetäytymisen kielteinen kehä tulisi katkaista ja päästä yhdessä miettimään, miten kumpikin kaiken tapahtuneen ja yhteisen elämän kokee. Se saattaa onnistua paremmin jonkun ulkopuolisen avulla.

Mitä paremmin olemme käsitelleet aiemmat suhteemme, sitä helpompaa meidän on asettua uuteen elämään.

Uusperhe on täysipainoinen, hyvä ja oikea perhe. Uusperheitä on ollut kautta historian. Biologia on vain yksi tekijä joka liittää meitä toisiinsa. Biologiaa paljon keskeisempää perheenjäsenten välisten suhteiden muotoutumisen kannalta on kyky liittyä, yhteinen tekeminen, yhteinen syöminen, yhteinen jakaminen, huolenpito, hoiva ja turvan tarjoaminen. Näistä muodostuvat perheen yhteenkuuluvuuden tunne ja läheisyys.

Mitä paremmin olemme käsitelleet aiemmat suhteemme ja eromme sekä oppineet itsestämme ja suhteessa olemisista, sitä helpompaa meidän on asettua uuteen elämään ja sitä parempi on kykymme liittyä siinä oleviin uusiin ihmisisiin. Helppoa se ei usein ole, mutta parhaimmillaan rikasta ja opettavaista uusperheen kaikille osapuolille.

Vierailija

Miksei mies hoida lasten tai ainakin vauvan iltatoimia tai hoida pyykkejä ym. illalla töiden jälkeen? Ei voi olla niin, että toinen raataa kotona 24/7. Mielestäni tässä ei ole kyseessä niinkään uusperheen ongelmat, vaan se, että mies ei osaa ottaa vastuuta omasta vauvastaan tai perhe-elämästä ylipäätään. Sen sijaan pakenee töihin. Todella ajattelematonta valittaa seksin puutetta tilanteessa, jossa ajaa toisen loppuun.

Vierailija

Ihmeen paljon diipladaaplaa vastauksessa ja jopa kanssa syytettiin kiukuttelusta. Miehen kuuluu hoitaa kotityöt ja oma lapsi! Ei mitään muttia. Hänen pitäisi pystyä siihen vaikka ihan yksin, niin kuin tässä äiti joutuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla