Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Jos riitely on repivää, loukkaavaa ja epäkunnioittavaa, on vähäinenkin määrä liikaa, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Kuinka usein riitely on normaalia parisuhteessa, ja mistä liian riitelyn rajan osaa tunnistaa? Miten voi oppia välttymään jatkuvilta turhia ja pieniä aiheita koskevilta riidoilta ja väittelyiltä?

Perheneuvoja Anssi Tietäväinen vastaa:
Kiitos kysymyksestäsi. Riitelyn määrä on yksi erittäin monia parisuhteessa eläviä pohdituttava kysymys. Valitettavasti en oikein pysty antamaan yksiselitteistä vastausta siihen, milloin riitely pysyy normaaleissa puitteissa ja milloin mennään rajan yli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pikemminkin ajattelen, että riitely on enemmän laadun kuin määrän kysymys. Jos riitely on laadullisesti huonoa, siis repivää, loukkaavaa tai epäkunnioittavaa, voi vähäinenkin riitojen määrä olla liikaa. Tätä voi tarkastella esimerkiksi kunnioituksen ja halveksunnan kautta. Ollaanko eri mieltä, mutta kunnioitetaan edelleen toisen raivostuttavaakin erimielisyyttä, vai siirrytäänkö ivalliseen halveksuntaan? Kunnioituksen säilyttävää riitelyä voi olla paljonkin ilman, että se tuntuu liialliselta. Halveksuvaa riitelyä parisuhteet eivät näytä kestävän kovinkaan pitkään, ellei kyseessä ole selkeä alistussuhde.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kummankin on hyvä pohtia, miten paljon riidoissa on jotakin, joka toistuu kerta toisensa jälkeen.

Riidoissa lähtökohtana oleva asia tai aihe ei ole useinkaan lainkaan merkityksellinen. Keskiöön nousevat riidan osapuolissa heräävät tunteet ja pariskunnan välinen tunnesuhde. Kummankin olisi hyvä pohtia, miksi käsillä oleva tilanne herättää minussa juuri niitä tunteita joita tunnen. Jos loukkaannun, niin miksi loukkaannun? Jos turhaudun, niin miksi turhaudun? Jos en tule kuulluksi, niin mistä se tunne tulee? Jos suutun, niin mikä herättää suuttumuksen? Miten paljon näissä on jotakin, joka toistuu kerta toisensa jälkeen? Entä olisiko omassa menneisyydessä jotain, joka vaikuttaa siihen, että käyttäydyn puolisoani kohtaan niin kuin käyttäydyn?

Olisi siis hyvä päästä jollain tavalla käsiksi siihen, mistä tässä riitelyssä oikeastaan on kyse. Mitä olisi hyvä ymmärtää omasta itsestä? Itseymmärrys on kuitenkin positiivisen muutoksen lähtökohta. Täytyy tietää mistä lähtee, jotta voisi päästä perille. Lisäksi on hyvä ajatella sitä, mitä haluaisin puolisoni ymmärtävän minusta. Mitkä ovat ne ajatukseni, tunteeni, toiveeni ja tarpeeni, joita haluaisin kumppanini kuulevan?

Aikalisän aikana kumpikin rauhoittaa itsensä, ja asiaa käsitellään sen jälkeen.

Hyvässä ristiriitojen ratkaisussa kummallakin on hyvä olla tunne, että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi. Se edellyttää kummankin osalta pyrkimystä kuunnella rauhassa, mitä toinen sanoo, ja vielä halua ymmärtää oikein. Tämän voi kuka tahansa aloittaa itse. Ei tarvitse odottaa, että toinen aloittaa tai että molempien täytyisi olla samalla tavalla mukana. Kukin voi ottaa vastuun itse. Rauhallisuus ja pyrkimys ymmärtämiseen voivat jopa tarttua.

Rakentavassa riitelyssä rauhallisena pysyminen onkin avainasemassa. Jos riitelyn osapuolet käyvät kovilla kierroksilla ja tunteet leimuten, ei asioiden tolkullisesta käsittelystä tule mitään. Silloin vain riidellään. Siksi itsensä rauhoittamisen taito on erittäin hyvä harjoitella. Yksi väline tässä voi olla aikalisä. Se ei tarkoita sitä, että toinen poistuu paikalta ovet paukkuen ja asian käsittely päättyy siihen. Aikalisä on käytäntö, jossa sovitaan tietty aika, jolloin kumpikin rauhoittaa itsensä, ja sen jälkeen palataan käsittelemään keskeytynyttä asiaa.

Asioista ei aina voi eikä tarvitse olla samaa mieltä.

Asioista ei aina voi eikä tarvitse olla samaa mieltä. Ristiriitojen käsittelyn ei silti tarvitse olla repivää tai loukkaavaa, jos erimielisyyksissäkin löytyy malttia rauhoittaa itsensä ja säilyttää molemmin puolinen kunnioitus. Silloin voi syntyä kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemus, vaikka yhteistä näkemystä ei löytyisikään.

Riitelystä parisuhteessa on kirjoitettu paljon muuallakin. Yksi hyvä syyttelyn ja puolustautumisen kehää käsittelevä kirjoitus on Anna-Riitta Pellikan blogipostaus

      

Vierailija

https://forums.moneysavingexpert.com/showthread.php?t=1836825#topofpage

Parasta mitä kukaan voi tehdä on pitää spermansa itsellään.

Kun joku pullauuttaa penikkoja, niiitä yleensä yritetään laittaa muille haitaksi.

Pahimmilaan joku käyttää niitä tahalliseen häirintäön ja osana yhteisövainoa.

Mobbing
Harassment
Organised stalking
Krlich, small town terrorism
Flyying monkeys
Hidden evil noise campaign

Sisältö jatkuu mainoksen alla