Kuormittaviman pikkulapsivaiheen aikana seksuaaliset halut voivat olla vähissä. Se on luonnollista, sanoo perheneuvoja Nina Kauppinen.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme avomieheni kanssa alle kolmekymppiset kolmen lapsen vanhemmat. Suhteemme on ensimmäisen vuoden jälkeen ollut toistuvasti kriisissä läheisyyden puutteen vuoksi, mikä kalvaa puolisoani. Tarpeemme seksiin ja läheisyyteen ovat täysin erilaiset. Etenkin lasten saannin myötä en juuri ole halunnut miestäni lähelleni. En vain koe vetoa häneen, ja kaikki seksiin liittyvä ahdistaa minua, sillä en kaipaa sitä. Usein mietin, rakastanko häntä ja mitä rakastaminen ja rakkaus ylipäätään ovat.

Tätä on jatkunut jo yhdeksän vuoden ajan. Säälin puolisoani, koska hänelle tilanne on totta kai yhtälailla raastava kuin minullekin. Toisen lapsemme syntymän jälkeen pääsimme kaupungin pariterapiaankin, mutta siellä minua likimain kannustettiin siirtämään omat tarpeeni syrjään ja tekemään parisuhteen eteen sen mitä pitää eli ryhtymään seksiin useammin.

Itse olen hirveän väsynyt, koska pyöritän kodin ja hoidan lapset pääosin. Mies on minulle usein yksi lapsi lisää. Olen miettinyt kovasti eroakin, sillä parisuhteemme kurja tila heijastuu myös lapsiin.

Emme riitele, vaan kodissamme vallitsee kylmä ilmapiiri. Mieheni ei halua puhua kanssani juuri mistään, ja keskusteluyritykseni päättyvät siihen, että hän pyytää minua tukkimaan suuni. Hän mieluummin uppoutuu pelien maailmaan tietokoneella. Miten tätä vyyhtiä kannattaisi lähteä purkamaan? Miten voin pohtia rakkauttani häneen? Miten keskusteluyhteyden saisi avattua? Lasten vuoksi toivoisin, että saisimme asioita setvittyä niin, että voisimme jatkaa perheenä.

Tarinasi tuntuu surulliselta ja samalla valitettavan tavalliseltakin. Elät miehesi kanssa työteliäimpiä ruuhkavuosia. Kerrot olevasi pääosin vastuussa kolmesta lapsestanne kuten kodinhoidostakin. Miehesi uppoutuu pelimaailmaan ja tuntuu välillä neljänneltä lapselta. Tunnet todennäköisesti suurta yksinäisyyttä tässä tilanteessa. Olet miettinyt parisuhdettasi jo yhdeksän vuoden ajan, vain ensimmäisen vuoden olet ollut tyytyväinen suhteeseenne.

Ovatko halusi täysin kadoksissa vai tunnetko vetoa joihinkin muihin ihmisiin? 

Mikähän teidät on saanut sitoutumaan toisiinne, perustamaan perheen, jaksamaan arkea tänne asti ja mikä pitää teitä edelleen yhdessä?

Kerrot kaiken seksiin liittyvän ahdistavan sinua, etkä tunne vetoa mieheesi. On luonnollista, että kuormittavimman pikkulapsivaiheen aikana seksuaaliset halut voivat olla vähissä ja usein juuri naiset eivät koe oloaan seksuaaliseksi äidin roolissaan. Kuvaamasi tarinan valossa tuntuu ymmärrettävältä, että et koe miestäsi ihanana rakastelukumppanina. Ovatko halusi täysin kadoksissa vai tunnetko vetoa joihinkin muihin ihmisiin? Onko sinulla seksuaalisia haluja ja mielikuvia jossain tilanteissa, kiihotutko esimerkiksi eroottisista teksteistä tai elokuvakohtauksista? Haluaisitko haluta seksiä miehesi kanssa vai oletko jo kokonaan luovuttanut nautinnollisen seksielämän tavoittelemisesta?

Pystytkö kertomaan toiveitasi miehellesi?

Seksielämässä on ollut halujen eritahtisuutta pitkään. Mietin, onko yhteisen seksinne sisällössä jotain sinulle vastenmielistä? Teetkö asioita, joita et haluaisi tehdä? Onko seksi esimerkiksi suoraviivaista yhdyntään ryhtymistä ilman lämmittelyä hänen tyydytykseensä keskittyen vai onko miehesi halukas saamaan sinut innostumaan tuottamalla ensisijaisesti sinulle nautintoa? Pystytkö kertomaan toiveitasi miehellesi?

Entä läheisyys, johon et myöskään ilmaise isoa tarvetta, mitä se pitää sisällään? Tarkoittaako se tunneyhteyttä  puolisoosi, läheistä oloa, me-henkeä, keskusteluyhteyttä, kosketusta tai hellyyttä? Onko näiden asioiden puute ylitsepääsemättömiä esteitä myös tyydyttävälle seksielämälle?

Mietit suuria asioita, kuten rakastatko miestäsi ja mitä rakkaus oikeastaan on. Haluaisit jatkaa perheenä, mutta olet miettinyt eroakin. Ehkä eron jälkeinen maailma tuntuu vielä yksinäisemmältä ja pelottaa sinua. Näiden suurten asioiden miettimisessä olet oikealla tiellä. Tähän pohdintaan voit saada myös ammattiapua. Tuntuu hyvältä, että kykenet tuntemaan myötätuntoa ja sääliä miestäsi kohtaan – ja myös itseäsi kohtaan. 

Kylmä ilmapiiri ei ole hyvä lasten kasvualusta.

Sinulla on harmillisen huono kuulluksi tulematta jäämisen kokemus pariterapiasta. Pettymys ulkopuoliseen apuun vuosia sitten ei tarkoita sitä, etteikö kannattaisi hakea uudelleen apua toiselta työntekijältä tai esimerkiksi perheneuvonnasta. Keskusteluyhteytenne todennäköisesti avautuu kotikeskusteluja huomattavasti paremmin kolmannen osapuolen avulla.

Kuten toteat, kurja tilanne heijastuu myös lapsiin. Kylmä ilmapiiri ei ole hyvä lasten kasvualusta. Mitään hyvää pitkittynyt jumitilanne ei tee myöskään sinulle tai puolisollesi. Lapset ansaitsevat hyvinvoivat vanhemmat, pitäkää huolta omasta hyvinvoinnistanne! Onnea hyviin keskusteluihin, toivottavasti tilanteenne helpottuu niiden avulla!


Vierailija

Mies on minulle kuin yksi lapsi lisää, ja tarpeemme seksiin ovat täysin erilaiset

Terapeutin kommenteista ja keskustelusta paistaa läpi se oletusarvoinen ajatus, että seksihaluja pitäisi kaikilla olla ja jos ei ole, niitä pitää väkisin yrittää herätellä. Miksi näin? Miksi ei ihminen saa rauhassa olla sellainen kuin on, teki sitten mieli tai ei? Miksi juuri se haluton on ikään kuin väärässä ja nimenomaan häntä yritetään muuttaa?
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.