Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Harkinta on viisasta, kun kyse on loppuelämään vaikuttavasta päätöksestä, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa reilun vuoden. Hän on 35-vuotias ja minä 33, eikä hän tiedä, haluaako lapsia. Hänen toiveensa on,että katsomme asiaa myöhemmin. Nyt olisi hyvä vain kehittää parisuhdettamme.

Olemme jo aivan eron partaalla. Tunteet alkavat laimentua, kun vain pohdimme, onko meillä yhteistä tulevaisuutta. En halua miettiä vuosien ajan sitä, saanko perheen vai en. Toisaalta ymmärrän, että jos hän ei ole niin miettinyt asiaa, on vastausta vaikea antaa. Hän kertoo haluavansa sitoutua minuun ja on tehnyt paljon töitä parisuhteemme eteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä meidän kannattaisi tehdä? Minusta tuntuu, että alan keksiä syitä erota hänestä. Kannattaisiko meidän pitää tauko? Hän ehdottaa, että menemme keskustelemaan jonkun kanssa, mutta jonot terapiaan ovat ainakin kuukauden pituisia. En nuku öisin, kun mietin vain tätä asiaa. Myös hän nukkuu todella huonosti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiedän, että olen asettanut hänet nyt puun ja kuoren väliin. Mietin, uskaltaisiko hän edes sanoa, jos ei haluaisikaan lapsia. Miten voin olla edes varma, että hän on minulle rehellinen?

Perheneuvoja Anssi Tietäväinen vastaa:
Olette yhden parisuhteen suuren kysymyksen äärellä. Päätöstä yrittääkö hankkia lapsen on hyvä harkita huolellisesti ja puhua siitä puolisonsa kanssa. On hyvin ymmärrettävää, että sinä toivoisit vastauksen kumppaniltasi mahdollisimman pikaisesti, jotta voisit paremmin suunnitella elämääsi. Toisaalta kumppanisi harkinta on viisasta. Onhan kyse koko loppuelämään vaikuttavasta päätöksestä.

Onko sinulla tarkempaa käsitystä, millaiset asiat puolisollasi painavat vaakaa siihen suuntaan, ettei hän haluaisi lasta kanssasi? Onko teidän ollut mahdollista pohtia näitä lapsen hankkimiseen ja perheen perustamiseen liittyviä ajatuksia ja tunteita rauhassa ilman ratkaisun tekemisen painetta? Avoin puhuminen asioista voi myös selkiyttää ajatuksia, ymmärrys itseään kohtaan voi lisääntyä. Puhumista taas voi estää se, jos on jo ennakolta vahva käsitys, miten toinen asiaan reagoi. Silloin vuorovaikutus jämähtää helposti puolustusasemiin, eikä mitään aitoa ajatustenvaihtoa tapahdu.

Toista ei saa pakottaa sellaisiin ratkaisuihin, joihin hän ei ole valmis.

Hyvän parisuhteen ja perheen suunnittelun täytyy aina perustua vapaaehtoisuuteen. Toista ei saa pakottaa sellaisiin ratkaisuihin, joihin hän ei ole valmis. Tai ainakaan se ei ole millään tavalla kestävä pohja yhteiselle tulevaisuudelle.

Umpikujamaisessa tunteessa on hyvä muistaa, että vaihtoehtoja on aina enemmän kuin yksi tai kaksi. Teidän tilanteessanne tauko suhteessa voi olla yksi mahdollisuus, asian perusteellinen pohdinta pariterapiassa toinen. Mutta tavalla tai toisella pohdinnalle kannattaa antaa aikaa ja tilaa. Kysymys on sekä teidän parisuhteestanne että molempien henkilökohtaisesta elämästä ja päätöksestä.

Lapsen hankkimista ei voi päättää, mutta sen yrittäminen vaatii tietoisen päätöksen.

Me ihmiset olemme temperamentiltamme ja rytmiltämme kovin erilaisia. Toiset pystyvät päätöksiin ja ratkaisuihin nopeammin kuin jotkut toiset, ja jotkut ovat hitaampia ja tarvitsevat pohdintoihinsa enemmän aikaa. Tällaisen erirytmisyyden yhteensovittaminen voi olla joskus hankalaa molemmille.

Tilanteessasi on hyvä muistaa myös se, ettei lapsen saaminen ole itsestään selvää. Lapsen hankkimista ei voi päättää, mutta sen yrittäminen vaatii useimmiten tietoisen päätöksen. Itsestään selvää ei ole sekään, että löytäisit jonkun uuden yhtä hyvän kumppanin itsellesi, joka haluaisi myös lapsia. Elämässä joutuu usein suostumaan myös jonkinlaiseen epävarmuuteen.

Omia ajatuksia voi olla helpompi tuoda esiin kolmannen osapuolen ollessa läsnä.

Kuulostaa hyvältä, että puolisosi on ehdottanut keskustelua jonkun kanssa. On ymmärrettävää, että pitkät jonotusajat tuntuvat harmillisilta ja turhauttavilta. Asiaan kannattaisi kuitenkin tarttua heti. Teidän tilanteessanne kuukausi kuluu helposti asiaa pähkäillessä ja mielessään pyörittäessä. Ulkopuolisen terapeutin kanssa keskustellessa voitte ehkä kuunnella toisianne eri tavalla kuin kahden kesken. Myös omia ajatuksiaan ja tunteitaan voi olla helpompi ja turvallisempi tuoda esiin kolmannen läsnä ollessa.

Toivon, että löydätte ratkaisun kysymyksiinne yhteisymmärryksessä, mikä päätöksenne sitten onkaan. Vaikka kaipaatkin asiaan selkeyttä nopeasti, voit antaa pohdinnalle aikaa niin, että päätöksesi on sitten harkittu rauhassa ilman hätiköintiä.   

Vierailija

Vastaan vain otsikkoon, en lukenut juttua.

Että ei kannata jatkaa jod itse ehdottomasti haluaa.

Toista ei voi pakottaa, toisen mielipide kyllä voi muuttua ajansaatossa, mutta ei välttämättä

Suhteeseen tulee liikaa katkeruutta ja riitoja, sekä sydänsuruja kun toinen osapuoli tajuaa että vauvakuume kolkuttaa, hyvä vakiintunut suhde, mutta toinen ei halua lapsia.

Toista ei saa pakottaa.

Joten, ei kannata jatkaa suhdetta jos on tollainen tilanne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla