Kun alkuhuuma muuttuu syvemmäksi tunnesuhteeksi, saattavat omat hylkäämiskokemukset aktivoitua, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen koko elämäni tarponut samassa suossa. Parisuhteeni ovat olleet lyhyitä ja intensiivisiä, ja niitä on ollut yli kymmenen. Kaava on aina ollut sama: muutaman kuukauden ihana onni ja sitten äkillinen sammuminen, johon en osas edes nimetä syytä. Parisuhteen arkea ei ole ollut. Kahta miestä olen tuntenut oikeasti rakastaneeni.

Tämä on ollut äärimmäisen kuluttavaa. Suhteiden päätyttyä olen yleensä ollut aivan pihalla, että mitä tässä oikein tapahtui, ja tuntenut usein tuskaista surua. On ollut myös lähes kymmenen vuoden jakso, jonka aikana suhteita ei ole ollut lainkaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viimeisen suhteen jälkeen olen ollut äärimmäisen onneton ja ikään kuin hukkunut sinne suohon. En pääse ylös sieltä. Elämänhaluni on merkittävästi alentunut. Kävin kahden vuoden terapian, joka keskittyi lähinnä vaikeaan työtilanteeseeni. Terapian ansioista rohkaistuin jättämään työni, ja nyt lepään vuosien työahdistuksesta. Kaipaan jatkuvasti rakkautta ja kumppania.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On hyvin ymmärrettävää, että kokemuksesi parisuhteista herättävät niitä hämmennyksen ja surun tunteita, joista kerrot. Tunteet kertovat meille aina jotakin merkittävää omasta itsestämme. Vaikuttaakin siltä, että olet nyt jonkin itsesi kannalta tärkeän asian äärellä. On hienoa, että olet lähtenyt etsimään parempaa ymmärrystä siihen.

Oletko voinut keskustella kenenkään kumppanisi kanssa suhteen loppuvaiheen tapahtumista?

Oletko voinut keskustella kenenkään seurustelukumppanisi kanssa näistä suhteen loppuvaiheen tapahtumista ja tunteista? Mitä siis on se äkillinen sammuminen? Onko se jotakin mikä tapahtuu sinussa, vai onko se ollut kiinni enemmän kumppaneistasi? Entä onko suhteiden päättyminen ollut jotenkin erilaista niiden miesten kanssa, joita olet oikeasti rakastanut?

Voisitko esimerkiksi tuollaisten kysymysten kautta päästä käsiksi siihen, mikä on tämä toistuva kaava parisuhteissasi? Yksinkertaistaen voisi ajatella, että tällaisessa tilanteessa on kaksi mahdollisuutta. Joko sinussa ja sinun tunteissasi tapahtuu jotakin siinä vaiheessa, kun parisuhteen alkuhuuma jää taakse ja lähdetään etenemään kohti syvempää rakkaussuhdetta. Tai sitten tulet jostakin syystä löytäneeksi kumppaneita, jotka eivät ole valmiita tai kykeneviä rakastumisen jälkeiseen vakiintuneempaan parisuhteeseen.

Voisiko olla mahdollista, että parisuhteiden alkuvaiheen jälkeen sinussa itsessäsi tapahtuu jotakin, joka on sinulle vielä arvoitus? Monesti tällaisissa tapauksissa on kyse jonkinlaisesta läheisyyden, intiimiyden ja riippuvuuden pelosta. Siinä vaiheessa, kun parisuhde alkuhuuman jälkeen alkaa muuttua syvemmäksi tunnesuhteeksi, saattavat oman elämänhistorian hylkäämiskokemukset ja -pelot aktivoitua. Silloin voi herätä usein tiedostamaton tarve vetäytyä etäämmälle, tai suhteessa voi tulla muuten epämääräisen epämukava olo. Eli saattaa tulla kokemus, että tunteet sammuvat ja suhde lopahtaa.

Henkisen suojamuurin takaa läheinen parisuhde ei ole oikein mahdollinen. 

Jos kyse on tämänkaltaisesta pelosta, se tulee näkyviin usein itsensä suojaamisen tarpeena. Läheinen parisuhde taas ei ole oikein mahdollinen henkisen suojamuurin takaa. Silloin voi käydä niin, että suojautumalla tekee itselleen mahdottomaksi sen, mitä eniten haluaa: kokemuksen onnellisesta parisuhteesta ja aidosta rakkaudesta.

Osana tällaista tiedostamatonta suojautumista voi olla myös se, että tietämättään tulee valinneeksi kumppaneikseen ihmisiä, jotka eivät jostakin omasta sisäisestä syystään pysty sitoutumaan syvään tunnesuhteeseen. Usein kuuleekin ihmisten ihmettelevän sitä, että he onnistuvat kerta toisensa jälkeen valitsemaan kumppaneikseen samantyyppisesti käyttäytyviä ja reagoivia henkilöitä. Sitten voi paljastua, että heidän taustoissaan onkin jotakin saman tapaista vaikeutta, hankaluutta tai traumatisoitumista, vaikka tutustuttaessa tai rakastuttaessa mistään sellaisesta ei ole näkynyt merkkiäkään. Jonkinlainen tiedostamaton tutka meissä kuitenkin näyttäisi olevan.

Oman sisimmän ja elämänhistorian käsittely on toki mahdollista myös itsekseen.

Tuntuu tärkeältä, että olet saanut apua vaikean työtilanteesi käsittelyyn ja pystyt nyt toipumaan siitä. Sinulla on ilmeisesti sen kautta kokemusta, että terapiasta voi olla apua. Olisiko sinun mahdollista hakeutua psykoterapiaan työstämään myös tätä nyt käsillä olevaa teemaa? Oman sisimmän ja elämänhistorian käsittely on toki mahdollista myös itsekseen, oman itsetutkiskelun ja prosessoinnin kautta. Usein asioiden tutkailu ja pöyhiminen on kuitenkin tuloksellisempaa jonkun sellaisen kanssa, joka on tottunut auttamaan oman mielensä tutkijaa.    


 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla