Ihastumisesta voi olla hyvä kertoa. Riitelemättömyys on yksi tehokkaimmista keinoista tehdä suhteesta tylsä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Elän avioliitossa lasteni isän kanssa. Meillä on takana 19 yhteistä vuotta. Jo yli kaksi vuotta sitten ihastuin palavasti perhetuttavaan, jolle on myös kehittynyt tunteita minua kohtaan. Olemme tapailleet satunnaisesti. Tämä vie yöunet ja mielenrauhan.

Olemme käyneet puolisoni kanssa parisuhdeterapiassa ja arki rullaa ilman riitoja, mutta elämä puolison kanssa on niin harmaata ja tylsää. Perhetuttu on minua 11 vuotta nuorempi, eronnut ja harrastaa samoja asioita kanssani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen kirjoittanut listoja siitä, miksi eroaisin ja miksi lopettaisin perhetuttavan tapailun, mutta en löydä ratkaisua. Mitä ihmettä teen?

Perheneuvoja Helena Toppari vastaa:
Sinulla ja puolisollasi on pitkä, lähes parinkymmenen vuoden yhteinen historia. Kuvailet yhteisen elämänne olevan ”niin harmaata ja tylsää”. Noin pitkään yhteiseen elämään mahtuu mitä todennäköisimmin kuitenkin muitakin värisävyjä. Mutta se lienee totta, että moniin pitkiin parisuhteisiin liittyy värien haalistumisia ja arjen harmautta. Niiltä ei yleensä kokonaan vältytä edes niissä intohimoisimmin alkaneissa parisuhteissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihastuminen toiseen ihmiseen on voimakas tunne. Se kaappaa meidät valtaansa ja nostaa arjen harmauden yläpuolelle. Yhtäkkiä elämä tuntuukin jännittävältä ja kiinnostavalta tilanteen ristiriitaisuudesta huolimatta. Oma puoliso, siihenastinen elämä ja tekemämme valinnat näyttäytyvät tyypillisesti tuollaisessa vaiheessa kovin tylsinä, jopa väärinä.

Lasten uusi elämänvaihe kääntää usein vanhempien katseet heidän omaan elämäänsä.

Et kerro ikääsi, mutta tuon ikäisen parisuhteen lapset ovat yleensä teini-ikäisiä tai aikuisuuden kynnyksellä. Heidän elämänsä ei tuossa vaiheessa ole tyypillisesti väritöntä, päinvastoin. Omien lasten rakkauselämä on nupullaan, puhkeamassa kukkaan. Kaikki ihana ja mahdollinen on heillä vielä edessä. Tämä elämänvaihe kääntää usein vanhempien katseet heidän omaan elämäänsä, omaan parisuhteeseen ja rakkauselämään. Tämä tapahtuu usein tiedostamatta. Joskus käy niin, että hupsista, huomaamme olevamme itsekin hullaantuneita kuin teinit. Joka tapauksessa tuossa iässä meidän on kohdattava vääjäämätön keski-iän vaihe, jolloin joudumme monin tavoin suremaan pois nuoruuden taakse jäämistä.

Nyt tarkoitukseni ei ole vähätellä ihastumisia ja rakastumisia silloinkaan, kun ne tapahtuvat aikuiselle ja parisuhteessa olevalle. Päinvastoin ajattelen, että tällaisiin tunteisiin on syytä suhtautua vakavasti, niitä huolellisesti tutkien ja kuunnellen. Mitä tämä ihastumisesi  kertoo sinulle parisuhteestasi, elämästäsi ja ennen kaikkea sinusta? Näitä asioita peilaamalla yksin tai yhdessä terapeutin kanssa saatat saada kiinni itsestäsi ja tarpeistasi sekä alkaa tavoitella itsellesi tärkeitä asioita.

Paremman tunneyhteyden rakentaminen ei onnistu, jos samaan aikaan on isoja salaisuuksia.

Onko ihastumisesta ja tapailemisesta puhuttu pariterapiassa, jossa kerrot teidän käyvän? Vai onko niin, että puolisosi ja terapeuttinne ei tiedä siitä? Miksi mahdollisesti et ole kertonut?  Mikä sinun tavoitteesi on pariterapialle? Mitä toivot siellä tapahtuvan? Entä oletteko puhuneet pariterapian yhteisestä tavoitteesta ääneen niin, että olette kumpikin sitoutuneet työskentelemään sitä kohti? Jos tavoite on korjata sinun ja puolisosi välistä suhdetta sekä rakentaa välinnenne parempaa tunneyhteyttä, niin se ei onnistu, jos samaan aikaan on isoja salaisuuksia.

Olen aina huolissani, kun joku kuvaa parisuhdettaan riidattomaksi. Seuraava kuvaus on usein se, että suhde on myös harmaa, tylsä ja yleensä siitä puuttuu myös seksi. Riitelemättömyys, se että ei kerro pettymyksistään tai toiveistaan, on eräs tehokkaampia tapoja tehdä parisuhteesta harmaata.

Kun parisuhteessa kertoo ihastumisestaan ulkopuoliseen tai uskottomuudesta, niin yleensä parisuhde ei enää sen jälkeen ole harmaa ainakaan hetkeen. Kertomisella voi toki olla monia huonoja seurauksia. Parhaimmillaan pari kuitenkin voi päästä kiinni tunteisiin ja tarpeisiin, joita ei ole voitu jostain syystä aiemmin puhua ja näyttää. Mutta se edellyttää sitä, että on valmis ottamaan riskin ja astumaan itse ulos tutusta harmaudesta. Salaisuuksia pitämällä ei pääse ketään ihmistä lähelle.

Vierailija

“ Olen aina huolissani, kun joku kuvaa parisuhdettaan riidattomaksi. Seuraava kuvaus on usein se, että suhde on myös harmaa, tylsä ja yleensä siitä puuttuu myös seksi. ”

Oho, oikeesti? Aikamoinen mielipide perheneuvojalta. Itse olen ollut avioliitossa yli 30 vuotta, enkä edes muista, milloin olemme viimeksi mieheni kanssa riidelleet. Onko elämämme harmaata, mitä sen pitäisi ko. asiantuntijan mielestä olla? No ei todellakaan. Meidän ei tarvitse riidellä, ajattelemme asioista samalla tavalla, pidämme samoista asioista, meillä on samoja harrastuksia. Elämämme on hauskaa, elämyksiä, harrastuksia ja matkoja täynnä, seksiä on silloin kun meitä huvittaa. Mutta riitelyn puute siis tekee näköjään liitostamme jotenkin vajavaisen, tylsän ja harmaan. Eipä ole tullut aiemmin mieleen. Pitäisiköhän ottaa ero tai mennä terapeutille?

Vierailija

Aika kovaa puhetta, mutta sinänsä ymmärrän kyllä pointin. Riitelyllä tuskin tässä tarkoitetaan mitään huutamista, väkivaltaisuutta tms. Ihan vain se, että asioista ollaan tiukasti eri mieltä ja siitä keskustellaan, on mielestäni jo riitelyä. 

Itse tuskin olisin iloinen ja onnellinen riidattomassa parisuhteessa. Johan sitä tulee väittelyitä ihan vain erilaisista mielipiteistä. En edes haluaisi miestä, joka on kanssani aina samaa mieltä tai tekee asiat aina niin kuin toivoisin. Ystävälläni on tällainen parisuhde ja usein hän sitten selän takana sanoo minulle, että joku miehen tekemä asia tuntui pahalle. Itse sanon kaikki sellaiset asiat ääneen, hän ei koskaan. Ihan hyvä parisuhde heillä on, mutta joskus mietin, voiko olla kovin avoimesti toisen kanssa, jos ei voi sanoa asioita toiselle ääneen siksi, että pelkää tämän loukkaantuvan. 

Olen luonteeltani aika kiivas ja intohimoinen niin hyvässä kuin pahassakin. Mies taas on rauhallinen, kunnes menee yli ja ärähtää. Me kinastellaan, väitellään ja ollaan paljon eri mieltä niin politiikasta kuin monesta käytännönkin asiasta. Joskus tiuskaisen lastenkin edessä vähän enemmän (en koskaan hauku, nimittele tms.) ja silloin myös pyydän hermostumistani mieheltä anteeksi lasten kuullen. 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla