Kuka kaiken hoitaisi, jos lähtisin? Kun riittämättömyyden tunne painaa liikaa, on syytä tutustua sisäiseen vaatijaansa. Kuva: iStockphoto
Kuka kaiken hoitaisi, jos lähtisin? Kun riittämättömyyden tunne painaa liikaa, on syytä tutustua sisäiseen vaatijaansa. Kuva: iStockphoto

Äidin pärjääminen ja suorittaminen voivat kätkeä alleen valtavaa epävarmuutta. Perheneuvoja kertoo, miten omia paineita voi helpottaa. 

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Taas äiti on kireä ja huonotuulinen ja suorittaa kotitöitä sarjana. Rauhoittuminen on hankalaa, omille harrastuksille ei riitä virtaa. Näennäisen pärjäämisen alla olo on jatkuvasti riittämätön. Miten tässä jaksaa olla hyvä puoliso, kun oma kumppani ei edes näe, millaisten paineiden alla olen koko ajan?

Äiteihin kohdistuu enemmän paineita kuin koskaan, sanoo perheneuvoja Helena Toppari. Se vaikuttaa vahvasti myös parisuhteeseen ja kokonaisvaltaiseen jaksamiseen, ja siksi siihen kannattaa puuttua.

– Jos äiti on yksinäinen ja omat verkostot puuttuvat, puolison merkitys korostuu. Tämä toisaalta tiivistää parisuhdetta, mutta parit voivat myös joutua liikaa toistensa varaan. Tarvitsemme ja jopa vaadimme puolisolta kaikkea sitä, mikä aiemmin toteutui useissa erilaisissa sosiaalisissa suhteissa ja kohtaamisissa, Toppari sanoo.

Enemmän tietoa kuin koskaan

Mutta äitiyshän on paljon helpompaa kuin ennen, saa moni kuulla itseään vanhemmilta. Moni asia onkin muuttunut perheiden kannalta paremmaksi: Terveydenhuolto, vauraustaso, mahdollisuus koulutukseen ja ehkäisyyn ovat aivan toista kuin menneinä vuosikymmeninä.

Aikaisemmin vanhemmuutta opetti yhteisö: lapsia oli paljon ja vanhemmat lapset hoitivat pienempiään. Nykyään moni tuore äiti saa lapsen syliinsä ensimmäistä kertaa vasta synnytettyään sellaisen itse. Iso osa siitä, mitä on hyvä vanhemmuus ja mitä lapsi tarvitsee, tulee ympärillä saatavilla olevasta tiedosta.

Äidit ovat edelleen ensisijaisesti niitä, jotka lukevat ja ottavat selvää vanhemmuuteen liittyvistä asioista.

Ja tietoa – sitä on saatavilla enemmän kuin koskaan. Se asettaa äitiydelle ennennäkemättömät sisäiset vaatimukset. Moni äiti pelkää tekevänsä jotakin väärin ja aiheuttavansa peruuttamatonta vahinkoa lapselleen, jos hän ei jostain syystä pysty näihin vaatimuksiin.

– On myös psyykkisesti erittäin kuormittavaa tuntea jatkuvasti epävarmuutta ja riittämättömyyttä äitinä, Helena Toppari sanoo.

– Kaiken tietomäärän keskellä voi olla vaikea soveltaa tietoa omaan äitiyteen ja elämään sekä arvioida, mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta.

Parisuhteen kannalta on ongelma, ettei tieto jakaudu tasaisesti vanhempien kesken. Äidit ovat edelleen ensisijaisesti niitä, jotka lukevat ja ottavat selvää lastenhoitoon ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Parisuhteessa tämä voi joskus tarkoittaa sitä, että äiti ottaa tehtäväkseen myös isän ohjeistamisen vanhemmuuteen. Ja koska omaa riittämättömyyttä on vaikea kestää, on kurja tunne helpompi kanavoida toisen huomiointiin. Miksi et taaskaan tehnyt, miksi et ymmärrä, miksi et osaa?

– Voi olla vaikea sietää toisen erilaista tapaa olla vanhempi tai sitä, että puoliso kasvaa vanhemmuuteen eri reittiä tai omaa tahtiaan. Vaatimukset itselle leviävät helposti myös vaativuudeksi toista kohtaan. Tästä seuraa parisuhteessa riitoja ja vaikeutta luottaa toisen vanhemmuuteen ja sitä kautta myös kokemusta yksin jäämisestä, Toppari sanoo.

”Ihminen kestää huonosti tunnetta, että hän on koko ajan huono ja hukassa.”

Puoliso saattaa olla hyvin avuton yrittäessään viestittää, että vähempikin voisi riittää. Silloin hän voi reagoida herkästi tavalla, jota Helena Toppari nimittää alivastuulliseksi.

– Siinä taustalla on ajatus, että jos mikään ei kuitenkaan kelpaa, hoida sinä sitten. Ihminen kestää huonosti tunnetta, että hän on koko ajan huono ja hukassa.

Ei pelkkää lapsikeskeisyyttä

Entisaikojen äitihahmo saattoi laittaa perheelleen ruuan, mutta söi keittiön tason äärellä erillään. Joulua hän saattoi valmistella niin tarmokkaasti, ettei enää aattona pystynyt yhtymään iloon. Topparin mukaan äitiyden stressi ja paineet ovat purkautuneet samankaltaisesti ennen ja nyt, aiemmin tunteista ei vain puhuttu. 

– Väsymys, ärtymys, vihaisuus, itkuisuus ja masennus eristävät meitä muista ihmisestä, myös puolisosta, sekä johtavat yhä suurempaan eristäytymiseen, huonommuuden ja yksinäisyyden tunteisiin.

”Mitä epävarmempi on äitiydestään, sitä helpommin vaatii itseltään liian täydellistä vanhemmuutta.”

Toppari tapaa työssään vanhempia, joiden elämän keskeinen sisältö ovat lapset. Lasten toki kuuluukin olla perheen keskiössä, mutta ei niin, että tilaa ei jää millekään muulle. 

– Mitä epävarmempi on omasta äitiydestään, sitä helpommin vaatii itseltään liian täydellistä vanhemmuutta. Vanhemmuuteen panostaminen saattaa tällöin tulla jopa liian keskeiseksi elämän alueeksi oman itsen ja parisuhteen kustannuksella. On ikään kuin turvallisempaa olla äiti kuin puoliso, nainen ja uraa tekevä työntekijä. Jos kaikki aika menee äitikuvioissa, sen pitäisi olla hälytysmerkki: on aika raivata tilaa muullekin. 

Unohda häpeä

Helppoa se ei ole, sillä nykyäitien paineet eivät koske vain vanhemmuutta. Loistavasti hoidetun äitiyden lisäksi monen vaatimuslista näyttää tältä: pitää sisustaa perheelle koti, pukea itsensä ja lapset trendikkäästi, tehdä ekologisesti vastuullista ja terveellistä ruokaa, valmistella juhlia ja syntymäpäiviä, pitää huolta itsestään ja ulkonäöstään, viettää vapaa-aikaa tyylikkäästi ja sosiaalisesti. Parisuhdettakin pitäisi vaalia. Some esittelee loputtoman määrän standardeja, joihin haluaisi yltää, mutta mikä on käytännössä mahdotonta. 

– Silti ison osan nykyäideistä on vaikea olla kokonaan välittämättä niistä ja olla peilaamatta itseään jonkinlaiseen ideaaliin, Toppari sanoo.

– Vanhemmuus ja yhteinen koti ja perhe-elämä ovat nykyään molempien vastuulla. Silti erityisesti naiset seuraavat tarkemmin sosiaalisen median kautta näitä ideaaleja. Se asettaa standardeja, joista tulee helposti yhteisiä vaatimuksia molemmille.

”Jos jokin menee pieleen perheessä, nainen kokee häpeän suurempana.”

Jostain syystä isien on helpompi laskea perhe-elämään liittyviä vaatimuksia ja ottaa myös rennosti. Tästä erilaisesta suhtautumisesta seuraa herkästi riitoja parin välille.

– Jos jokin menee pieleen perheessä, nainen kokee häpeän suurempana. Taloudellinen tai turvaan liittyvä romahdus voi olla miehelle häpeä, mutta kodin sotku on naisen – kukaan ei kysy, millainen mies siellä asuu. Miehet saavat kiitosta paljon pienistäkin asioista kodin ulkopuolella, mutta parisuhteen sisältä ei.   

Äitien paineet ulottuvat kodin seinien ulkopuolellekin. Työelämän vaatimukset ovat toista luokkaa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Menestyminen töissä sekä työn ja vanhemmuuden yhdistäminen koskee nykyään isoa osaa äideistä. Tästä seuraa helposti ristiriitoja parisuhteeseen. Kumman ura on tärkeämpi? Kumpi uhrautuu perheen puolesta? Miten ajankäyttö jaetaan riittävän oikeudenmukaisesti puolisoiden kesken?

– Huonoimmillaan paineet näkyvät niin, että elämä on kalenteroitua, kiireistä sekä työjakoa ja vuorojen vaihtamista. Yhteiselle arjen kohtaamisille ja kiireettömälle yhdessäololle ei ole aikaa. Ja kun on, on liian väsynyt. Tai sitten on tunne siitä, että parisuhteessa ollaan kuin kilpailussa, eri puolilla. Sekään ei houkuttele läheisyyteen, Toppari sanoo.

Hiljennä sisäinen vaatija

Paineiden alle ei ole syytä lyyhistyä. Helena Toppari kehottaa äitejä tutustumaan sisäiseen vaatijaansa. Kenen ääni siellä kuuluu? Onko se, mitä sisäinen vaatija sanoo, mitä todella itse haluaa? Vai luetteleeko ääni jonkun toisen vaatimuksia?

– Voisiko sille opetella sanomaan ”Ole hiljaa! Minä lepään nyt.” Jos ei anna itselleen lupaa heittäytyä olemaan rennommin, niin kukaan muukaan ei sitä voi tehdä, Toppari sanoo.

– Entä pitääkö puolison olla täydellinen, jotta häneen voi luottaa ja tukeutua? Vai voisiko hän epätäydellisyydestään huolimatta olla se henkilö, johon voisi luottaa ja jolle voi riittää?

”Mikä katastrofi tapahtuu, jos jokin asia on vähän rempallaan?”

Armollisuutta itseä kohtaan on opetella ajatus: mitä väliä. Ei ole katastrofi, jos lapselta puuttuvat kurahanskat, kukaan ei ilmoittaudu vapaaehtoiseksi leipojaksi koulun myyjäisiin tai lapsella on hassu vaate synttäreillä. 

– Kaikkia tilanteita ei tarvitse lähteä pelastamaan, Helena Toppari sanoo.

– Voi kysyä itseltään, mikä katastrofi nyt tapahtuu, jos jokin asia on vähän rempallaan. Tunne katastrofista on yleensä suurempi kuin itse seuraus.

Jos äitiys tuntuu raskaalta, pohdi näitä

  • Millaisia malleja naiseudelle ja vanhemmuudelle sinulla on ollut omassa taustassasi?
  • Oletko voinut olla aidosti lapsi omine tarpeinesi?
  • Monen nykyäidin vanhemmat ovat eronneet. Miten he ovat selvinneet erostaan?
  • Onko isä ollut läsnä elämässäsi? Jos ei, miten se on vaikuttanut siihen, miten koet puolisosi? Voitko luottaa siihen, että puoliso on sitoutunut ja osallistuu, vaikka osin omilla tavoillaan? 
  • Oletko voinut olla lapsena huoleton vai joutunut kannattelemaan vanhempisi? Monen lapsuutta ovat värittäneet taloudelliset huolet tai vanhempien päihteidenkäyttö. Huolettomuutta voi olla vaikea opetella aikuisena.
  • Mikä merkitys näillä asioilla on vaativuudelle itseäsi ja sitä kautta ympärillä olevia kohtaan? Vaativuus itseä kohtaan estää meitä heittäytymästä. Se estää meitä saamasta ja ottamasta vastaan apua ja tukea, silloinkin kun sitä tarjottaisiin. On vaikea luottaa kannateltuna olemiseen, kun on joutunut liikaa kannattelemaan itseään ja muita. Kun ei riitä itselleen, on vaikea uskoa, että riittää muille.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.