Yksi muistisääntö: kun ajattelet kumppanistasi hyvää, kerro se hänelle. Syntyy hyvän kierre. Kuva: iStockphoto
Yksi muistisääntö: kun ajattelet kumppanistasi hyvää, kerro se hänelle. Syntyy hyvän kierre. Kuva: iStockphoto

Kun arki hyökyy päälle, parhaat keinot hoitaa parisuhdetta ovat pieniä, arkisia ja jokaisen toteutettavissa.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

1. Kohtele puolisoa kuin ystävää. Äänensävyllä on merkitystä: koita väsyneenäkin puhua mahdollisimman mukavalla tavalla. Jos tulee tiuskittua, pyydä anteeksi. 

2. Jos kumppanisi on etäinen, kysy häneltä, mitä kuuluu. Vaivaako jokin? Älä odota hänen aloitettaan, sillä on pääasia, että jompikumpi ottaa asian puheeksi. 

3. Muista, että sinun ei tarvitse keksiä ratkaisuja hänen ongelmiinsa. Usein pelkkä kuunteleminen riittää. 

4. Älä jää mököttämään pienistä asioista, sillä se pilaa tunnelman pidemmäksi aikaa. Puhu omista tuntemuksistasi, vältä kaikkea syyttelyksi tulkittavaa.

5. Kerro myös itse puolisollesi, mitä sinulle kuuluu. Asioiden jakaminen helpottaa! Vaikka olisit tottunut pärjäämään yksin, voit harjoitella jakamista.

6. Jos olet stressaantunut enimmäkseen muista kuin parisuhteen ja perheen asioista, on tärkeää kertoa se puolisollesi. Silloin hän ei luule, että olet ärsyyntynyt hänen takiaan.  

7. Ole läsnä. Kun vietät aikaa kumppanisi kanssa, laita puhelin ja tietokone pois ja kuuntele häntä. Katso silmiin ja osoita kuulleesi. Sopikaa, milloin luvallista somettaa yhteisenä aikana.  

8. Aina, kun ajattelet puolisostasi jotain mukavaa, sano se ääneen! Jos olette sillä hetkellä erossa, lähetä hänelle hellä viesti. Kannusta ja kehu häntä asioista, jotka sujuvat ja muista kertoa, jos hän näyttää erityisen hyvältä jonain hetkenä. Vaikka puolisolla olisi vaikeuksia ottaa kehuja vastaan, ne kuitenkin lämmittävät.

9. Viettäkää parisuhdeaikaa. Jos et pysty rentoutumaan kotona, hommatkaa lapsenvahti ja ottakaa irtiotto kodin rutiineista ja vastuusta. Käyttäkää rohkeasti eri vaihtoehtoja, jos omia verkostoja ei ole lähellä. Aina ei tarvitse lähteä ulos, sillä iltateehetki tai saunan jälkeinen viilentyminen kotiterassilla toimii.

10. Muistakaa lähtöpusu. Halatkaa, kun tapaatte taas.

11. Ylläpitäkää läheisyyttä välillänne! Läheisyys on muutakin kuin seksiä, se on kosketusta ja katseita arjessa. Lähtö- ja tapaamisrituaali on hyvä keino tehdä läheisyydestä tavallista. 

12. Menkää edes välillä samaan aikaan nukkumaan. Se lisää seksin todennäköisyyttä ja mahdollistaa pienen yhteisen hetken, vaikka sopia päivän riidat.   

13. Huolehdi omasta jaksamisestasi! Älä unohda itseäsi naisena ja miehenä. Jos teillä on lapsia, olet elänyt jo kauan ennen heitä. On asioita, joista pidät ja joita harrastat. Ne voivat yhä kuulua ainakin osittain elämääsi, vaikka olet äiti tai isä. Itsestään huolehtiva vanhempi on myös parempi puoliso.

14. Jos olet työmatkalla, pidä yhteyttä kumppaniisi. Ole läsnä henkisesti, vaikka olet fyysisesti poissa. Kysy mitä kotiin kuuluu ja kuinka puoliso pärjäilee. Kehota häntä hyödyntämään jokainen lepohetki itselleen.

15. Tehkää suunnitelmia, ne auttavat jaksamaan ruuhkaisempia hetkiä. Retkiä, yhteisiä irtiottoja, mahdollisesti lomamatkoja tai vain viikonloppuja, jolloin ei ole mitään ohjelmaa ja saa vain olla.      

16. Käpertykää yhdessä sohvan nurkkaan, kun lapset on saatu nukkumaan edes kerran viikossa.

17. Muistele, milloin olet saanut tukea ja lohtua kumppaniltasi juuri kun olet sitä eniten kaivannut. Kerro tästä hänelle ja kiitä häntä siitä. Suhteen hyviin hetkiin kannattaa palata uudestaan ja uudestaan, sillä niistä voi ammentaa hyvää fiilistä nykyhetkeen.

18. Muista kiitos. Kiitä kumppaniasi tänään jostakin arkisesta asiasta, josta ei tule tarpeeksi usein kiitettyä. Kiitos on sana, joka on parasta vastalääkettä sille että asiat muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Se ei kulu käytössä! Kun herkistyy huomioimaan hyviä tekoja, yksi kiittämisen arvoinen asia löytyy jokaisesta päivästä. Samalla alat nähdä kumppanisi myönteisessä valossa, eivätkä pienet hyvät työt lipsahda itsestäänselvyyksinä ohi tyyliin "totta kai se tankkaa autoni ja pesee pyykkini".

19. Katselkaa toisianne. Mikään ei voi korvata katsetta tunneyhteyden luojana. Erilaiset ruudut ja laitteet ovat tärkeitä ja hyödyllisiä, mutta niihin pätee vanha sanonta: Ruutu on hyvä renki, mutta huono isäntä.

20. Parisuhdeperjantai, parisuhdeviikonloppu, parisuhdematka, parisuhdepatikka, parisuhdevartti – sopikaa teidän oma tapanne, jolla varmistatte riittävän yhteyden toisiinne arjen keskellä. Tavat kannattelevat. Kun jokin toistuu elämässä, se on olemassa ja vaikuttaa paljon enemmän kuin sen hetken jonka se kestää, sillä siihen liittyy odotus ja suunnittelu, itse asia, sekä sen muisteleminen ja jakaminen.

21. Yllätä kumppanisi tavalla, josta tiedät hänen ilahtuvan. Osta hänen herkkujaan, kata pöytä kauniisti ja yllätä hänet lasten mentyä nukkumaan Arjessa on niin paljon rutiinia, että kaikki myönteiset yllätykset piristävät ja ilahduttavat. Muista kuitenkin, että ajoitus ratkaisee! 

22. Kaipaatko seksielämäänne vaihtelua? Puhu toiveistasi ja ajatuksistasi. Kumppanisi ei ole ajatustenlukija, ja kaipauksenne voi hyvinkin olla yhteinen.

23. Tehkää yhteinen soittolista teille tärkeistä kappaleista, ja kuunnelkaa sitä yhdessä tai erikseen aina tarpeen vaatiessa. Harva asia herättää tunteita yhtä tehokkaasti kuin musiikki.

24. Yritä miettiä joka päivä yksi asia, jolla voisit tehdä kumppanisi päivästä paremman, ja toimi sen mukaan. Parisuhteen onnellisuuden ja tunneyhteyden lisääminen ei välttämättä vaadi suuria vaan toistuvia arkisia tekoja.

25. Anna puolisollesi kuuden sekunnin suudelma. Se on syvempi kuin pikapusu, muttei välttämättä kutsu seksiin.

26. Istu kumppanisi viereen, halaa ja hyväile häntä muulloinkin kuin seksitarkoituksessa. Jokainen kaipaa läheisyyttä ja hyvänäpitoa.

27. Vie rakkaasi retkelle hänen lapsuudenmaisemiinsa. Kysele hänen muistoistaan. Vie hänet myös retkelle oman lapsuutesi leikkipaikoille.

28. Kirjoita kumppanillesi rakkauskirje. Tee se käsin kynällä paperille.

29. Lähetä puolisollesi kiva viesti viikon ajan joka päivä.

30. Kerro kumppanillesi kolme asiaa, joita arvostat hänessä

Asiantuntijoina perheneuvojat Nina Kauppinen, Jarno Hellström ja Päivi Stelin-Valkama.

Vierailija

30 pientä tekoa, jotka parantavat parisuhdettasi heti

Vierailija kirjoitti: Miks pitää olla pakollinen ho-mokuva tossa kuvituskuvana? Pridepropagandaa. Me heterot emme ole kiinnostunteita g-a-yuhteista. Tuliko siitä niin paha mieli, että on oikein pakko kirjoittaa kommentti? Jos parisuhdejuttujen kuvissa on käytännössä aina kuva heteroparista, niin ainakin musta se on ihan OK, että edes kerran on kuva homoparista. Ei sun tarvi olla kiinnostunut eikä pahoittaa mieltäsi.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Aikuisen lapsen valinnat eivät ole enää vanhempien asioita, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Aikuinen poikamme on seurustellut ja asunut jo useamman vuoden ikäisensä naisen kanssa. Minun, puolisoni ja tyttäremme mielestä nainen vain kuluttaa rahaa ja aikaansa poikamme kanssa. Me luonnollisesti toivomme ensimmäistä lastenlasta, mutta emme halua, että pokamme saisi lasta tuon naisen kanssa.

Nainen on epäsiisti, epärehellinen ja köyhistä oloista. Hän on aikuisiällä päässyt maailman makuun ja nyt mikään ei tunnu riittävän. Poikamme on tietysti täysin tämän taitavan manipuloitsijan pauloissa, joka keinoja kaihtamatta kiristää vaikka mihin mielitekoihinsa. Poikamme on peruskiltti ja empaattinen eikä voi tai välitä naisen karkeudesta, vaikka on sen huomannutkin. Hän ei kuulemma jaksa enää kouluttaa uutta tyttöystävää. Nainen ei halua lasta, sillä hän ei voi jättää työpaikkaansa. Hän puhuu negatiiviseen sävyyn pojallemme ja arvostelee tätä. Nainen ei edes silitä pojan vaatteita, vaikka pojan työ edellyttää siististi pukeutumista.

Meiltä on hävinnyt kotoa tavaroita, ja kun olen maininnut tästä naisen läsnä ollessa, ovat tavarat ilmestyneet pian takaisin kaappiin. En uskalla suoraan kysyä, mistä tavarat ilmestyivät, kun nainen ei yleensäkään puhu meillä kenellekään mitään.

Tyttäremme muistaa veljensä naisystävän koulusta. Hän sanoo, ettei kukaan poika tykännyt tästä ”seinäruususta”, joka oli hiljainen kyräilijä ja juoruilija.

Mitä ihmettä meidän kuuluisi tehdä? Näin tämä ei voi jatkua.

Huolesi pojastasi on hyvin ymmärrettävä. Se kertoo siitä, että lapsesi on sinulle tärkeä ja hänen onnellisuutensa ja hyvinvointinsa on myös sinulle merkittävää. Se on kai tämä vanhemman osa, että oli lapsi pieni tai iso, niin vanhempana hänelle toivoo kaikkea hyvää ja ehkä tahtoisi tasoittaakin hänen tietään. Lapsen ollessa pienempi siihen vielä pystyy monin tavoin, mutta aikuisen lapsen kohdalla tilanne on hyvin toisenlainen. Vanhempi ei voi elää tai tehdä valintoja lastensa puolesta, vaikka kuinka haluaisi.

On tärkeää kyetä kunnioittamaan toisen valintoja, vaikka olisikin vaikea hyväksyä tai ymmärtää niitä. 

Perusperiaate aikuisen lapsen kanssa on, että hänen elämäänsä voi puuttua vain puhumalla huolistaan ja ajatuksistaan hänen itsensä kanssa. Hän tekee sitten omat päätelmänsä ja ratkaisunsa. Kunnioitus on tässä hyvin keskeinen tekijä. Etenkin läheisimmissä ihmissuhteissa on tärkeää kyetä kunnioittamaan toisen ihmisen valintoja, vaikka itselle olisikin vaikea hyväksyä tai ymmärtää niitä.

Eri pariskunnat tekevät erilaisia valintoja myös parisuhteen työnjaon tai vastuiden kantamisen suhteen. Omasta näkökulmasta voi olla vaikea ymmärtää joidenkin toisten ratkaisuja. Voisiko kysymys vaatteiden silittämisestä olla esimerkki tällaisesta? Vaikuttaa siltä, että sinun näkökulmastasi silittäminen kuuluu selkeästi naisen vastuulle. On kuitenkin monia pariskuntia ja ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla. Vaikkapa niin, että vaatehuolto on pääasiassa kunkin henkilön omalla vastuulla. Tai, että parisuhteessa vastuita voidaan jakaa perinteisistä sukupuolirooleista poikkeavalla tavalla. Olisiko poikasi parisuhteessa kyse jostakin tällaisesta? 

Oletko kysynyt pojaltasi, mikä häntä kumppanissaan viehättää?

Teidän tilanteessanne vaikuttaa merkittävältä tekijältä se, että kuinka sinun on mahdollista puhua poikasi kanssa hänen kumppanistaan ilman, että loukkaat poikaasi. Koska jos loukkaat häntä, voi puheyhteys häiriintyä tai jopa katketa, ainakin kyseisen aihepiirin osalta. Oletko kysynyt pojaltasi, että mikä häntä kumppanissaan viehättää? Tai millaista tulevaisuutta hän odottaa ja toivoo, ja onko se mahdollista tämän hänen puolisonsa kanssa?

On hyvin mahdollista, että poikasi haluaa jatkaa parisuhdettaan, vaikka tietää sinun ja teidän näkemyksistä. Tämän vuoksi olisi hyvä miettiä myös sitä, kuinka suhde poikasi kumppaniin voisi parantua. Olisiko mahdollista yrittää tutustua häneen paremmin? Keskustella rauhassa hänen näkemyksistä elämästä yleensä tai odotuksista tulevaisuuden suhteen. Tai ehkä tehdä jotakin yhdessä. Ja myös osoittaa arvostusta niissä asioissa, joissa se on mahdollista.

Sellainen voisi avata jotakin uutta teidän välillänne. Voi olla, että hän nykytilanteessa vaistoaa tai tuntee itseensä kohdistuvan negatiivisen asennoitumisen ja suojautuu esimerkiksi puhumattomuudella. Tämä taas vahvistaa teidän negatiivista käsitystänne hänestä. Eli syntyy negatiivisten tunteiden ja ajatusten itseään vahvistava kierre. Tällaisen kierteen voi katkaista esimerkiksi juuri viestimällä kunnioitusta ja arvostusta, silloin kun se on mahdollista.

Puhumattomat mysteerit selviävät puhumalla. Puhumattomina ne ylläpitävät oletuksia, jotka voivat haitata ihmissuhteita.

Kunnioittavaa on myös puhua suoraan niistä asioista, jotka vaivaavat mieltä. Mutta niin, ettei sävy ole syyttävä. Teiltä hävinneistä ja takaisin ilmestyneistä tavaroista voisi olla hyvä puhua niiden ihmisten kanssa, joita asia koskee. On hyvin mahdollista, että puhumattomat mysteerit selviävät puhumalla. Puhumattomina ne taas ylläpitävät oletuksia ja tulkintoja, jotka voivat haitata vuorovaikutusta ja ihmissuhteita.

Tärkein työmaa tilanteessasi on varmaan kuitenkin oman sisäisen ristiriitasi käsittely. Aivan kuten kysymyksessäsi kerrot, omalle lapselle toivoo aina parasta. Samaan aikaan sitä tietää, ettei aikuisen lapsen valinnat enää ole vanhempien asioita. Lapsen täytyy vain antaa elää omaa elämäänsä. Ja itselle jää omien tunteiden käsittely. Se on merkittävä osa aikuisten lasten vanhempana olemista.    


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tapa asettua perhe-elämään voi olla opittua omasta lapsuudenperheestä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo. 

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta, naimissa siitä puolet. Meillä on kaksi pientä lasta, omakotitalo, mökki, vene, auto, hyvät tulot, voimme matkustella oman mielen mukaan ja tehdä kaikkea kivaa. Elämä on siis ulkopuolelta katsottaessa todella hyvissä kantimissa.

Arki on kuitenkin yhtä kaaosta, tulipalojen sammuttelua, yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä. Ainakin allekirjoittaneen puolelta. Puoliso ei osallistu oma-alotteisesti kotihommiin, ei muista koskaan viedä roskia eikä korjata omia jälkiään eikä muista opastaa lapsiakaan siihen saatikka korjata heidän jälkiään.

Perusarki ei rullaa. Hän ei aamulla lasten kanssa ollessaan noudata mitään rutiineja. Hän ei käytä aamuvessassa eikä pese hampaita. Astiat jäävät korjaamattomina pöytiin, vaatteet riisutaan mihin sattuu, lapset eivät pese käsiään missään välissä. Puoliso ei muista rasvata lapsen atooppista ihottumaa, ei antaa D-vitamiineja, ei pestä korvantaustoja eikä kammata tukkaa. Kunhan jotain ruokaa saavat naamaan, niin tuntuu olevan tyytyväinen.

Jos lasten kerhoilmottautumiset ovat hänen vastuullaan, ne jäävät. Ei tule synttäri- eikä joululahjoja, jos hänen täytyisi ne ostaa. Hän ei muista neuvoloita eikä kaverisynttärimenoja.

Puoliso tulee aina myöhässä eikä muista sovittuja asioita. Esimerkiksi omakotitalon rakennusprojekti viivästyi yli neljä kuukautta, koska puoliso ei vain saanut aikaiseksi hoitaa osuuttaan. Hän ei siis hoida mitään arkielämään liittyviä asioita ilman muistutusta, jatkuvaa patistamista ja seuraamista.

Muutenkin puoliso elää vain omaa elämäänsä. Kun hän herää viikonloppuna aamulla kotona, hän miettii mitä HÄN voisi tehdä. Hän ei koskaan kysy ja mieti, mitä perheen kanssa voisi tehdä tai mitä lapset haluaisivat.

Puoliso on tosi kiinnostunut työkavereiden asioista ja muistaa niistä yllättäviäkin yksityiskohtia, mutta oman perheen ja lasten asiat eivät tunnu kiinnostavan.

Hän on kuitenkin rauhallinen, sopuisa, hyvä mies. Ei riitele turhasta, ei huuda, ei raivoa. Ei juo, ei polta, ei rieku öitä missä sattuu, jää kotiin hoitamaan lasta kun pyytää, ei arvostele, eikä hauku ketään, suhtautuu lungisti koko maailmaan.

Elämä on tylsää, tasaista mutta turvallista vaikkakin sotkuista ja kaaottista kodin suhteen.

Kaipaisin, että joku jakaisi vastuun kodista ja lapsista, osoittaisi rakkautta ja mielenkiintoa koko perhettä kohtaan, haluaisi tehdä asioita ja tarjota lapsille kaikkea kivaa tekemistä yhdessä. En tiedä onko se edes todellisuutta vai ei, en tiedä enää mitä tekisin.

Aloitan vastaukseni viestisi lopusta, joka kosketti minua kovasti. Kerrot kaipaavasi sitä, että joku osoittaisi sinulle rakkautta. Mikä ymmärrettävä ja yleisinhimillinen toive! Niin monet parisuhteessaan tyytymättömät, pettyneet, vihaiset, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset toivovat juuri sitä samaa. Olet yksinäinen suhteessanne ja kaipaat tietenkin miestäsi sekä hänen rakkauttaan. Saattaa hyvinkin olla, että miehesi kokee rakastavansa sinua, kovastikin. Hänen rakkautensa ei kuitenkaan välity sinulle, ja se tekee sinut epätoivoiseksi.

Voiko olla niin, että tuo tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhetaustaansa?

Onkohan miehesi lainkaan tietoinen siitä, miten kärsit? Voiko olla niin, että tuo miehesi tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhe-taustaansa? Kenties se on se tapa, jonka hän on oppinut omassa kasvuperheessään. Se mikä toimi ja oli mahdollista, jopa tarpeellista silloin, ei enää toimikaan aikuisessa parisuhteessa ja perhe-elämässä.

Mitenköhän kaikki tämä kaipauksesi välittyy miehellesi? Usein yksinäisyytemme ja rakkaudenkaipuumme parisuhteessa näkyy toiselle esimerkiksi tyytymättömyytenä, nalkuttamisena, syyttämisenä ja marttyyriytena. Ajattelemme, että puuttumalla ulkoiseen käyttäytymiseen saisimme sitä mitä sisimmässämme kaipaamme. Pettymys ja turhautuminen ovat ymmärrettäviä tapoja reagoida. Ne eivät kuitenkaan ole niitä tapoja, joilla saisimme viestimme perille. Päinvastoin työnnämme toista käyttäytymisellämme yhä kauemmas. Siksi mietin myös miestäsi ja sitä, miten hän mahtaa kokea parisuhteenne. Miten hän kuvaisi sinua? Kokeekohan hän sinun rakastavan itseään? On hyvin mahdollista, että hänkin puolestaan kaipaa sinun rakkauttasi. Sillä tavalla olette kenties saman kaipauksen äärellä, mikä on hyvä lähtökohta muutokselle parisuhteessa.

Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle eikä näy hänen käyttäytymisessään.

Kerrot, että miehesi on rauhallinen, kunnollinen, sopuisa ja hyvä mies. Kuvaat, että hän osallistuu järjestämiisi perheen yhteisiin hetkiin ja viihtyykin niissä. Hän hoitaa lapsianne, kun pyydät. Hän on ystävällinen sinua ja muitakin ihmisiä kohtaan. Nämäkin asiat saavat minut ajattelemaan, että sinä ja yhteinen perheenne olette hänelle tärkeitä. Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle, eikä näy hänen käyttäytymisessään aloitteellisuutena tai aktiivisuutena yhteiseen elämään ja sen tekemisiin.

Kertomasi perusteella teillä on yhteiselle elämälle hyvät puitteet ja mahdollisesti yhteinen kaipaus. Kerrot viestissäsi monia asioita, jotka ovat toivoa herättäviä. Nykyinen vuorovaikutuskuvio välillänne pitäisi kuitenkin pysäyttää. Se on haitallinen kummankin teistä kannalta ja vie teitä yhä tiukempaan solmuun, ja samalla kauemmaksi toisistanne. Sinä jäät liian yksin arjen hoitamisessa. Toisaalta miehesi saattaa kokea sinun tapasi suhtautua häneen mitätöivänä ja alentavana. Teidän väliltänne puuttuu tunneyhteys, ja se tekee teidät kummatkin yksinäiseksi.

Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla ja säännöillä.

Tarvitsisitte apua, kenties eräänlaista tulkkia välillenne, joka auttaisi teitä näkemään ja ymmärtämään tilannetta toinen toistenne näkökulmasta. Miten kumpikin sisällään kokee kaiken? Saattaa olla hankalaa vain kahden kesken saada aikaan sellaista yhteistä keskustelua, joka toisi aitoa ymmärrystä ja muutosta tilanteeseenne. Siksi ehdotan, että hakeudutte käymään näitä keskusteluja paripsykoterapeutin vastaanotolle. Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla tai säännöillä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.