Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.
Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suhteen ristiriidat täytyy käsitellä, mutta niihin ei saa jäädä roikkumaan, kertoo perheneuvoja Nina Kauppinen.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme 17 vuotta yhdessä ollut aviopari, meillä on kaksi yhteistä lasta. Suhteessamme on ollut uskottomuutta. Minä petin puolisoani suhteemme alkuaikoina, ja puolisoni petti minua kuusi vuotta sitten. Hän kertoi uskottomuudestaan itse noin puoli vuotta sitten ja perusteli tekoaan kostolla ja sillä, että hän on kärsinyt teostani kaikki nämä vuodet.

Tavallaan olen kiitollinen puolisolleni, että hän petti minua, koska nyt tiedän, miltä se tuntuu. Tuska on valtava. Ongelmaksi onkin nyt muodostunut se, että jompi kumpi vuorollaan alkaa purkaa omaa tuskaansa. Tämä on loputon kierre.

Meillä on kuitenkin hyvä parisuhde, kaikesta huolimatta syvä luotto toisiimme ja vahva halu olla yhdessä. Rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, puhumme ja pussaamme, seksiä ja läheisyyttä on. Perhe ja työelämä sujuu hyvin. Meillä on myös todella hyvä puheyhteys ja olemme tottuneet puhumaan kaikesta toiselle hyvin avoimesti.

Tämä vanhojen vatvominen vie valtavasti energiaa nykyhetkestä, joka on todella onnellista aikaa. Olemme yhdessä sopineet, että uskottomuutta ei enää hyväksytä suhteessamme. Miten pääsemme tapahtuneista irti?

Kiitos kysymyksestäsi! Miltähän miehestäsi mahtoi tuntua kostamisen jälkeen? Auttoiko kosto häntä pääsemään irti asiasta ja elämään rauhassa eteenpäin? Hän kertoi sinulle asiasta kuuden vuoden viiveellä, miksi vasta silloin? Ilmeisesti kostaminen ei helpottanut miehesi pahaa oloa. Hän on ehkä katunut tekoaan kaikki kuusi vuotta. Mietin, onko salaisuuden olemassaolo näkynyt tunnetasolla välillänne. 

Kerrot, että olit tavallaan kiitollinen puolisollesi hänen teostaan, koska se auttoi sinua ymmärtämään, miltä hänestä on tuntunut. Mikä sinua eniten satuttaa tällä hetkellä, miehesi uskottomuus ja sen herättämät tunteet vai oma uskottomuutesi ja se kuinka olet sitä kautta satuttanut puolisoasi? Tällä hetkellä olette vuorotellen tuskissanne tapahtumiin liittyvien vaikeiden tunteiden noustessa aaltoillen pintaan muuten hyvässä elämässänne.

Ajatus asian vatvomisen lopettamisesta on hyvä, mutta usein se ei onnistu. 

Kuulostaa hyvältä, että teillä on monin tavoin toimiva parisuhde, keskusteluyhteys, lämpöä, läheisyyttä ja seksiä. Keskittykää näihin hyviin asioihin myös jatkossa! Ajatus asian vatvomisen lopettamisesta on hyvä. Usein se ei kuitenkaan onnistu, vaan siihen palataan esimerkiksi riidan yhteydessä. Et kerro tarkalleen millaista keskustelunne asiasta on. Vatvominen, joka menee samaa rataa esimerkiksi syyttelyn ja puolustautumisen kautta, ei tuo mitään uutta ja on ymmärrettävästi kuormittavaa.

Ahdistus ei ole luonnonvoima, vaan sitä voi oppia hallitsemaan.

Mietin, voisitteko vielä kuitenkin keskustella yhdessä kaikessa rauhassa uskottomuuden aiheuttamista haavoista ja mahdollisista muista mieltänne vaivaavista menneistä asioista. Runko voisi olla seuraava:

  1. Kysykää ensin kumpikin toisiltanne, onko jotakin sellaista, josta olisi vielä hyvä keskustella. Keskustelkaa toista rauhassa kuunnellen ja vaikka toistaen toisen sanoma, jotta varmasti tulette ymmärretyksi. On tärkeätä myös puolin ja toisin pyytää ja antaa anteeksi.
  2. Kun olette yhtä mieltä siitä, että kaikki tarpeellinen on nyt puhuttu, miettikää, miten voitte auttaa toinen toistanne vaikean hetken tullen. Vaikea hetki on tilanne, jolloin menneisyyden asiat nousevat mieleen ja alkavat ahdistaa. Tällöin voisi sanoa toiselle, että nyt minulla on kurja olo ja mietin tätä asiaa. Asiaan ei kuitenkaan syvennyttäisi enempää, vaan toinen silloin lohduttaisi toista. Esimerkiksi halaus, silitys, suukko tai yhteinen mukava, voimia antava hetki (kävelylenkki, sohvalla kainalossa olo) yleensä riittävät lohdutukseksi. Kertokaa toisillenne toiveenne itsellenne sopivasta tavasta.   
  3. Onnistuneen hetken jälkeen voitte onnitella toisianne, selvisitte hetkestä yhdessä! Hyvät kokemukset toistuvat ja antavat uskoa tulevaisuuteen, jossa ahdistavia tunteita nousee pikku hiljaa yhä harvemmin ja lievempinä. Ahdistus ei ole luonnonvoima, joka ottaa valtaansa, vaan se on asia, jota voi oppia yhdessä lievittämään ja hallitsemaan.
  4. Suunnitelkaa yhdessä parisuhteenne tulevaisuutta. Keksikää uutta yhteistä tekemistä ja huolehtikaa, että teillä on riittävästi ja säännöllisesti parisuhdeaikaa. Liikunta ja huomion keskittäminen johonkin tarkkaavaisuutta vaativaan tekemiseen helpottavat ahdistusta sekä yhdessä että erikseen. Näin mielikin saa lepoa.

Jos nämä keinot eivät helpota tilannettanne seuraavan puolen vuoden aikana, kannattaa hakeutua pariterapiaan keskustelemaan ulkopuolisen avulla. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Onko nyt aika lähteä? Kuva: iStockphoto
Onko nyt aika lähteä? Kuva: iStockphoto

Parisuhteessa menee huonosti. Olisiko parempi erota?

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Niitä hetkiä tulee lähes jokaisessa pitkässä parisuhteessa: mieleen hiipii ero. Kun parisuhteen kestävyys ei tunnu enää itsestään selvältä, kannattaa pohtia kahta kysymystä. 

  1. Mitä hyvää ero toisi, mitä huonoa?
  2. Miten ero vaikuttaisi mahdollisiin lapsiin?

Lapsen näkökulmasta onnistuneita eroja tutkinut perheneuvoja Nina Kauppinen näkee vastaanotollaan paljon pariskuntia, jotka ovat kärsineet parisuhdeongelmista jo pitkään ja miettivät vaihtoehtona eroa. Osa pareista tulee perheneuvontaan rakentamaan hyvää eroa lasten kannalta, ja osa tulee kokeilemaan, auttaisiko pariterapia pitkään jatkuneisiin ongelmiin. 

– Suhteen epäkohdista on hyvä puhua, etteivät erot syyt jää vaivaamaan mahdollisen eron jälkeen. Joskus toinen osapuoli on ollut jo vuosia valmis eroon, ja toinen voi kieltäytyä puhumasta koko asiasta. Tavallista on myös se, että eroon valmis osapuoli ei halua pahoittaa toisen mieltä eikä puhu avoimesti asioista, ja ero tulee toiselle yllätyksenä. Yllätyserot sattuvat kaikkein eniten, joten jo siksikin on tärkeä puhua epäkohdista ajoissa, Kauppinen kuvailee.

Erosta puhuminen voi toimia myös hyvänä metodina parisuhteen vahvistamiseksi. Konkreettinen erokeskustelu voi saada ihmiset tajuamaan, etteivät he halua erota. Siten motivaatio parisuhteen pelastamiseksi voi löytyä. 

– Keskustelut, joissa molemmat osapuolet ottavat vastuun omasta osuudestaan parisuhdeongelmiin, helpottavat tilannetta ja lähentävät pareja. Esimerkiksi tunnekeskeisen pariterapian avulla eron miettiminen on saattanut jäädä kokonaan, ja ihmiset ovat löytäneet toisiinsa kadotetun tunneyhteyden, Kauppinen kertoo.    

Eropäätös on jokaisen oma

Perheneuvoja ei anna ohjeita siitä, koska on hyvä erota, Nina Kauppinen kertoo. Hyviä, ymmärrettäviä eron syitä ovat kuitenkin sellaiset asiat, jotka aiheuttavat jatkuvaa kärsimystä puolisolle tai lapselle.

  • Fyysinen tai henkinen väkivalta. Henkinen väkivalta voi tarkoittaa esimerkiksi alistamista, ystävistä eristämistä ja jatkuvaa kontrollointia.
  • Luottamuksen menetys kumppaniin kokonaan esimerkiksi uskottomuuden seurauksena.
  • Vuosia jatkunut rakkaudeton tila, johon on haettu apua tuloksetta tai johon kummallakaan ei ole motivaatiota hakea apua.
  • Täysin erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, esimerkiksi toinen tahtoo lapsen ja toinen ei.
  • Päihderiippuvuus tai muu riippuvuusongelma, johon ei ole motivoitunut hakemaan apua.

Toisaalta vaikeistakin ongelmista voi selviytyä, jos motivaatiota riittää ja toista vahingoittavasta käytöksestä on valmis ottamaan vastuuta, Kauppinen kertoo.

– Esimerkiksi peliriippuvaisen tai alkoholistin on ensin myönnettävä ongelmansa ja haettava apua siihen. Perusteettomasti mustasukkainen voi saada apua yksilöterapiasta, sillä hän harvoin pystyy itse muuttamaan käytöstään pelkällä päätöksellä, Kauppinen kertoo.

– Toisaalta jos vaikkapa riippuvuusongelmainen ei ole motivoitunut muuttumaan, voi olla suurin mahdollinen rakkaudenosoitus kaikkia kohtaan lähteä suhteesta.

”Huonoon suhteeseen jäävä voi ajatella, että tämä on tuttua ja sitä kautta turvallista.”

Vaikka syyt eroon olisivat ilmeiset, uusi elämä pelottaa. Siksi moni jää. Syyt ovat monimutkaisia, ja taustalla vaikuttaa ihmisen koko kiintymyssuhdehistoria.

– Sillä, millaista rakkautta on itse saanut lapsena, on merkityksensä. Onko lapsena ollut olo, että on tärkeä ja arvokas? Myös lapsuudenkodin parisuhdemalli ja aiemmat parisuhteet vaikuttavat, Nina Kauppinen kertoo.

– Niin hirveää kuin se onkin, huonoon suhteeseen jäävä voi ajatella sisimmässään, ettei hän ansaitse parempaa, että tämä on tuttua ja sitä kautta turvallista.

Kaikissa suhteissa on huonoja aikoja

Huonot ajat kuuluvat jokaiseen pitkään parisuhteeseen, Nina Kauppinen muistuttaa. Klassinen esimerkki on pikkulapsivaihe, josta harva selviää kipuilematta.  

– Pikkulapsivaiheeseen liittyy väsymystä, joka johtuu kuormittavasta tilanteesta eikä pelkästään puolisosta, joka ei osaa tehdä mitään oikein, perheneuvoja sanoo. 

– Tavallista on, että se vanhempi, joka on enemmän poissa kotoa, tuntee olevansa perheen uudessa kuviossa ulkopuolinen. Äkkinäisen eropäätöksen sijaan ongelmiin kannattaa hakea herkästi apua. Usein jo pienet arjen korjausliikkeet auttavat.

Joskus ihmiset hakevat erosta ratkaisua omaan elämänvaihekriisiinsä. Silloin kaikki ongelmat tuntuvat johtuvan huonosta parisuhteesta, ja syitä tyytymättömyyteen voi olla hyödyllistä pohtia kolmannen osapuolen kanssa. 

Toisinaan kuulee sanottavan, että nykyisin erotaan liian helposti. Perheneuvonnan arjessa väite ei näytä pitävän paikkaansa. Vaikka eroaminen on taloudellisesti ja moraalisesti helpompaa kuin aiemmin, apua kriiseihin haetaan usein vasta pitkän kärvistelyn jälkeen.

– Pariterapiaan tullaan usein vuosien viiveellä, ja yhdessä pysytään sitkeästi suuristakin ongelmista huolimatta, Nina Kauppinen kertoo.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.