Johanna, 31, halusi hyvän seksielämänsä takaisin vauvan synnyttyä. Se vaati ennen kaikkea avointa puhetta oman puolison kanssa.

Seksi on ollut minulle aina tärkeä asia. Olen hyvin kehollinen ihminen, ja raskauden aikana järkytyn siitä, kuinka paljon vatsa rajoittaa liikkumistani ja erityisesti seksin harrastamista.

Kehoni on aina toiminut hyvin, olen urheillut, tanssinut ja joogannut. Voisi sanoa, että kehoni on suun­t­autunut kohti maailmaa – se on ollut helppo ja vain harvoin sairas. Siksi minulle on raskausaikana täysin uutta, etten voi käyttää kehoani niin kuin haluan.

Loppuraskaudesta en pysty enää tyydyttämään itseäni, sillä käteni ei ulotu jalkoväliini. Myös seksistä mieheni kanssa tulee vaikeaa ja lopulta mahdotonta. Emme löydä asentoa, joka toimisi meille molemmille, sillä fyysiset rajat tulevat vastaan. Seksi ei tunnu miellyttävältä myöskään limakalvojen kuivumisen takia.

Mietin, miten synnytyksen jälkeen käy. Saanko seksi­elämääni ikinä takaisin?

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hämmentävä, uusi keho

Synnytykseni kestää yli kaksi vuorokautta. Ponnistusvaihe on hyvin mekaaninen, ja heikkojen supistusten aikana mieheni nostaa ja työntää selästäni samalla, kun yksi kätilö painaa käsillään vatsaani ja toinen antaa ponnistusvoimaa painamalla jalkaani ja avaamalla kohdunsuuta. Välilihani leikataan, ja saan seitsemän tikkiä.

Viikon kuluttua istun kotona vessanpöntöllä ja itken. Puristan kaksin käsin lavuaaria ja yritän käydä vessassa. Tikit ovat kipeät, ja kestää yli kuukauden, ennen kuin vessassa käyminen helpottuu. Syön luumuja ja muuta vatsaa pehmittävää ruokaa, mutta jatkuva imettäminen tuntuu vastavuoroisesti kuivattavan kehoani.

Vauva nukkuu öisin vain pari tuntia kerrallaan, ja olen iloinen, että mieheni on neljä viikkoa kotona. En itse pääse ilman apua edes sohvalta ylös. Väsymys ja vauva-arki saavat meidät ottamaan yhteen. Olemme molemmat temperamenttisia, ja riidat äityvät huutamiseksi. Onneksi tajuamme molemmat, että pinnamme on lyhyt väsymyksen takia.

Suihkussa tunnustelen tikkejä ja yritän varovasti venytellä välilihani pintaa joustavammaksi.

Ainoa seksiin liittyvä ohje, jonka olen saanut sairaalasta, on odottaa, kunnes jälkivuoto on loppunut. Neuvo tuntuu hämmentävältä, onhan minulla seitsemän tikkiä alapäässä.

Kehoni on muuttunut, enkä oikein tiedä, mitä ajatella muutoksesta. Suihkussa tunnustelen tikkejä ja yritän varovasti venytellä välilihani pintaa joustavammaksi.

Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen uskallan ensimmäisen kerran katsoa alapäätäni peilistä. Toisen häpyhuuleni poikki kulkee arpi. Pieni ylimääräinen nyppylä tikkien alla näyttää todella ikävältä. Kukaan ei ole kertonut, palautuuko vulvani normaalin näköiseksi.

Seksuaaliterapeutti Pauliina Flangin mielestä peiliin tarttuminen on hyvä ajatus.

– Omaan kehoon kannattaa suhtautua synnytyksen jälkeen uteliaasti ja mahdollisimman lempeästi. On luonnollista, että keho tuntuu vieraalta. Hellyys ja huolenpito, hyvä ravinto ja vähitellen maltillinen liikunta auttavat palautumaan.

Flang sanoo, ettei seksin aloittamiselle ei ole yhtä oikeaa aikaa, vaan se riippuu parin omista toiveista. Kaikki eivät odota jälkivuodon loppumista, jos ovat esimerkiksi tottuneet harrastamaan seksiä myös kuukautisten aikana.

Kaipaan seksiä ja sen tuomaa hyvän olon tunnetta. En oleta, että kaikki olisi synnytyksen jälkeen heti niin kuin ennenkin, mutta haluan taas rakastella mieheni kanssa.

Kumppanin kanssa puhuminen auttaa alkuun

Neljä viikkoa synnytyksen jälkeen kokeilemme yhdyntää ensimmäisen kerran. Siitä ei tule mitään.

Ompeleet ja turvotus tekevät vaginastani kipeän ja piukan. Olen aivan erimallinen kuin aikaisemmin. Limakalvojen kuivuus ei enää vaivaa, mutta limakalvoni ovat todella herkät. Kosketukset ja asennot, jotka ovat aina ennen tuottaneet nautintoa, eivät tunnukaan hyviltä.

Neljä viikkoa synnytyksen jälkeen kokeilemme yhdyntää ensimmäisen kerran.

Flangin mukaan synnytyksen jälkeen on tavallista, että nautintoa joutuu etsimään uudelleen. Paras tapa päästä hankalasta alusta eteenpäin on kumppanin kanssa puhuminen.

– Seksuaalisuus on ihmisen herkimpiä alueita, ja sen vuoksi on tärkeää, että keskusteluyhteys on turvallinen ja molemmat voivat kertoa ajatuksistaan rehellisesti.

Myös mies saattaa Flangin mukaan kokea seksuaalisuutensa muuttuneen. Hän voi pelätä satuttavansa naista seksin aikana tai toisaalta hän voi ihailla naista vielä enemmän, kun on nähnyt tämän synnyttävän. Erityisesti peloista kannattaa puhua avoimesti ja miettiä, mitä muuta kuin yhdyntää seksi voi olla. Jos yhdyntä on molemmille tärkeä, liukuvoide lisää mukavuutta.

– Usein kosketteleminen, vietteleminen, sooloseksi ja läheisyys ovat tärkeämpi osa uuden seksuaalisuuden tutkimista kuin yhdyntä, Flang sanoo.

Hyvää oloa liikunnasta ja ruuasta

Imetys saa minut himoitsemaan hiilareita. Keksit ja mehu ovat parasta mitä tiedän, ja vaikka syön niitä aina, kun mieli tekee, menetän raskauskiloni nopeasti.

Saan kehuja siitä, miten nopeasti olen palautunut. Se tuntuu merkilliseltä, sillä itse en koe niin. Kehoni on käynyt läpi valtavia muutoksia, mutta terveydenhoitajia tuntuu kiinnostavan vain painoni. Vatsalihakseni ovat hukassa, ja sisäelimeni tuntuvat hakevan paikkaansa.

Haluan voida paremmin ja näen tietoista vaivaa sen eteen, että syömäni ruoka auttaa minua jaksamaan. Syön monipuolisesti, ja mieheni huolehtii, että meillä on aina pöydässä ravitseva illallinen.

Yritän myös liikkua aina kun pystyn. Alan joogata kotona ja käyn kävelylenkeillä. Venyttelen paljon ja tunnustelen kehoani ja sen rajoja uudelleen. Liikkuminen on tuttua ja turvallista kaiken muutoksen keskellä.

Ensin uni, sitten seksi

Mieheni kanssa haluamme löytää toistemme luo uudelleen. Sängyssä tulee eteen koomisia hetkiä, kuten silloin, kun suihkutan itseäni seksin aikana maidolla silmään. Yhdyntämme ovat vielä hyvin lyhyitä. Sanon ääneen toiveeni ja sen, mikä tuntuu hyvältä ja mikä sattuu.Mieluusti harrastaisimme seksiä useammin, mutta useimmiten olemme siihen liian väsyneitä. Haluamme, että seksi tuntuisi meistä molemmista hyvälle, ja siksi otamme aikaa kokeiluille.

Joudun itse etsimään uudelleen, minkälaiset asiat tuottavat minulle nautintoa.

Pauliina Flang sanoo, että seksi ei koskaan saisi kuluttaa enempää voimia kuin se antaa. Esimerkiksi uni on perustarve, joka pienen vauvan vanhemman voi olla viisaampaa täyttää ensin, jotta voimia jää myös läheisyyden vaalimiseen.

– Seksiin ei kannata lähteä viimeisillä voimavaroillaan.

Flang toteaa, että on myös itsensä arvostamista, että on kiinnostunut löytämään seksuaalisuutensa uudelleen myös äitinä. Kumppani voi tukea tässä osoittamalla, että nainen on rakastettu ja muutakin kuin äiti.

– Äitinä oma arvomaailma ja tila rajautuvat uudestaan. Jokainen tunnustelee itse, mihin kohtaan haluaa sijoittaa parisuhteensa.

Olen ylpeä siitä, että jaksamme mieheni kanssa etsiä nautintoa yhdessä. Noin puoli vuotta synnytyksen jälkeen tuntuu siltä, että olen saanut kehoni takaisin. Suurimman avun olen saanut joogasta: olen tietoinen syvistä lihaksistani ja lantionpohjastani. Kun yhdyntä lopulta onnistuu, se tuntuu yllättäen paremmalta kuin koskaan aikaisemmin.

Nautinnon aika

Pelkoni nautinnon menettämisestä oli turha, mutta olen iloinen siitä, mihin se johti. Uskon, että suhteemme selvisi vauvavuodesta sen ansiosta, että uskalsimme mieheni kanssa keskustella seksistä ja seksuaalisuudesta avoimesti. Olen luopunut kaikenlaisesta häpeästä. Uskallan nykyään haastaa lääkäreitä kysymyksilläni ja vaatia vastauksia myös seksiä koskeviin kysymyksiin.

Olen kysellyt aiheesta myös paljon ystäviltäni, jotka ovat vastanneet ihailtavan suorapuheisesti. Tukea seksielämän uudelleenaloittamiseen kaivataan paljon enemmän kuin tuoreille äideille on tarjolla.

Noin puoli vuotta synnytyksen jälkeen tuntuu siltä, että olen saanut kehoni takaisin.

Jotkin seksiasennot aiheuttavat minulle edelleenkin kipua. Vulvani on kuitenkin palautunut normaalin näköiseksi. Lapseni täyttää pian kaksi vuotta ja nukkuu 12 tunnin yöunet putkeen omassa huoneessaan. Minulla ja miehelläni on aikaa toisillemme ja seksille, ja elämänlaatumme tuntuu olevan jatkuvassa nousukiidossa.

Oman kehon palautuminen tuntuu turvalliselta. Muutosten ja hämmennyksen aika on takanapäin.

Teksti
Kuvat
Jenni Väre